Jos jumala on olemassa, miksi hän ei näyttäydy?

niin voiko hän luoda niin painavan kiven, jota ei itse jaksa nostaa?



Satuolentoihin uskominen on kivaa :D

kun ei ole olemassa.



Tai vaikka olisi olemassa, mutta on niin häiriintynyt että mestauttaa omia lapsiaan, niin parempi että pysyykin siellä jossain.



Jos olisin jumala ja olisin olemassa, miettisin pariinkin kertaa ennen kuin sotkeutuisin mm. tällä palstalla huseeraavien mammojen elämään.

Tätä käsitettä ja sen merkitystä en nyt käy avaamaan tämän enempää. Se tietää, ken tietää.

Tätä käsitettä ja sen merkitystä en nyt käy avaamaan tämän enempää. Se tietää, ken tietää.

maksaa vaikka kehitysmaiden tauteihin ja nälkään kuolevat vauvat.

Tavallaan. Sinä et nyt lukeudu niihin, jotka vapaan tahdon merkityksen tuntevat.

Ja jokainen saa uskoa mihin haluaa :)



Itse olen näitä asioita pyöritellyt ja kyllä vahvasti näyttää siltä että ainut mikä tätä maailmaa "ohjaa", on sattuma.

ja kaikki paha kuitata sanomalla "me emme ymmärrä Jumalan tahtoa".



Herätkää.

Yksi Jumalan tai jumalan selitysmalli on se, että Hän/hän on vastaus perimmäisiin kysymyksiin. Inhimilliselle ajattelulle on tyypillistä syiden ja aiheuttajien sekä seurausten etsiminen. Loputtomiin sellaista ei kuitenkaan voi jatkaa, joten J/j on se perimmäinen syy, jonka alkuperällä ja olemuksella ihmisen ei tarvitse enää mieltään vaivata.



Maailmaa voi ohjata sattuma. Sattuma tosin on siitä kurja, että se ei selitä mitään. Se vain toteaa, että asioilla joko ei ole järjestystä tai järjestys ei ole ihmisen resurssein selitettävissä. Jotkut uskovat kohtaloon tai sattumaan kuten jumalaan, jotenkin persoonallisena.



Kristillisen ja juutalaisen Jumalan yksi nimi on Jah-ve, "minä olen". Se siis viittaa maailmankaikkeuden olemassaolon äärimmäiseen perustaan.



Periaatteessa meistä kuka tahansa voi luoda mielessään maailman. Luomamme maailman jäsenille se on yhtä todellinen kuin tämä meidän maailmamme meille. Jos yksi itse luomamme maailman jäsenistä kysyisi, pystymmekö luomaan sinne mielikuvitusmaailmaamme kiven, jota emme itse jaksa nostaa ja päättelisi siitä, ettei meitä ole olemassa, niin koituisiko meille identiteettikriisi?



Tämän ajatusleikin päätökseksi arvelisin, että me, ja koko tämä maailmankaikkeus, on ajatusleikkiä. Jossakin on joku tai jotakin, jota me emme yksinkertaisesti voi tajuta. Tämä siis on se paljon puhuttu älykkään suunnitelman teoria. Se tosin ei vastaa kysymykseen, mistä se luoja tuli. Toisaalta, en ole kuullut yhdenkään näsäviisaan (siis sellaisen joka tyytyy helpoimpiin patenttiselityksiin ja -kompiin) selittäneen mitenkään, mistä tuli se alkuräjähdys ja miten on mahdollista, että ei-mistään on rakentunut tämä hieno systeemi, jota fysiikalla yritetään selittää. Ja joka kuuluu olevan etupäässä ei-mitään.

olla ainakaan sellainen kuin kristinusko väittää. Se nyt on selvää.

Tätä käsitettä ja sen merkitystä en nyt käy avaamaan tämän enempää. Se tietää, ken tietää.

ja selittelyä. Aikamoinen taiteenlaji sinänsä piiloutua aina jonkun lauseen tms. taakse ja siten ei tarvitse selittää/ymmärtää jne.