Lapset alkavat muistamaan ehkä jostain 4 vuoden iästä eteenpäin, ennen sitä ei ole mitään syytä käydä hoplopeissa

Onhan niillä sen hetken riemu.

Tuolla logiikalla ei ole mitään ongelmaa pahoinpidellä lasta neljä vuotiaaksi ja sen jälkeen lopettaa. Kärjistettynä siis

Kehittää motoriikkaa ja aisteja monipuolisesti. Ei toki kannata mennä ruuhka--aikaan.

Kannattaako sitä opettaa puhumaankaan, jos ei mitään muista?

Tunnemuistiin tallentuu kaikenlaista. Ilo on oikein hyvä juttu siinä mielessä.

Ai että lapsi ei koe iloa tai sitä ei lasketa ennen kuin lapsi muistaa sen aikuisenakin? Voin kertoa että olet väärässä, monellakin tavalla. Hoplopin tarpeellisuudesta voi toki olla montaa mieltä, ilmankin pärjää, mutta ei sinne siksi mennä että lapsi voisi aikuisena muistella miten kiva oli käydä hoplopissa.

Kyllä ihmiset oppi motoriikkaa ja puhumaan ilman hoploppejakin?

Ite muistan neljän vanhana sen kun äiti toi pikkuveljen kotiin synnytyksen jälkeen, sitä ennen on kaikki mustaa.

Mun lapset on kyllä muistaneet asioita jo aika paljon nuorempanakin, tuskin enää aikuisena niitä muistaa, mutta esim 3v saattaa muistella ilolla puoli vuotta sitten tehtyä reissua. Joten en sanoisi turhaksi, jos siitä on iloa lapselle pitkään.

Minä muistan hyvin elävästi yksityiskohtia ja tiettyjä tapahtumia talosta jossa asuttiin kun olin 3v. Semmoisia jotka eivät voi olla kuvien tai kertomusten perusteella muodostuneita "valemuistoja".

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan hyvin elävästi yksityiskohtia ja tiettyjä tapahtumia talosta jossa asuttiin kun olin 3v. Semmoisia jotka eivät voi olla kuvien tai kertomusten perusteella muodostuneita "valemuistoja".

Muistatko hoplop käyntiä?

2-4 -vuotiaana meidän lapsi muisti asioita, jotka olivat tapahtuneet 1-vuotiaana. Oma isäni muistaa tilanteen, jolloin oppi kävelemään. Itselläni ensimmäiset muistikuvat 3-vuotiaasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset oppi motoriikkaa ja puhumaan ilman hoploppejakin?

Sulta meni nyt pointti ohi. Mutta ei se mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan hyvin elävästi yksityiskohtia ja tiettyjä tapahtumia talosta jossa asuttiin kun olin 3v. Semmoisia jotka eivät voi olla kuvien tai kertomusten perusteella muodostuneita "valemuistoja".

Muistatko hoplop käyntiä?

Ei tainnut ollut silloin hoploppeja, mutta muistan kerhon jossa kävin 😁

Vierailija kirjoitti:

Ite muistan neljän vanhana sen kun äiti toi pikkuveljen kotiin synnytyksen jälkeen, sitä ennen on kaikki mustaa.

Ensimmäinen muistikuvani on neuvolasta, jossa minua vielä punnittiin pöydällä pidettävässä vaa'assa. Seuraava alle 2v. kun vierailimme tulevan kotimme työmaalla. Muistikuvia ja muistoja fiiliksistä paljonkin, ennen 4v.

Minun varhaisin muistoni on alle vuoden iältä. Olen syntynyt joulukuussa ja seuraavana kesänä tapahtui jotakin, minkä muistan. En edes tiennyt olleeni noin pieni, mutta ikä selittää osittain asiaa. 11 vuotta vanhempi sisareni osasi sijoittaa asian tiettyyn vuoteen.

Ihanko tosi? Miksi minä sitten muistan varhaislapsuudesta enemmän asioita kuin esim. ala-asteiästä?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset on kyllä muistaneet asioita jo aika paljon nuorempanakin, tuskin enää aikuisena niitä muistaa, mutta esim 3v saattaa muistella ilolla puoli vuotta sitten tehtyä reissua. Joten en sanoisi turhaksi, jos siitä on iloa lapselle pitkään.

Esikoisemme kävi teatterissa 1v 8kk, Pekka ja susi - näytelmää katsomassa itsenäisyyspäivän aikaan. Joka ilta hän kertoi näytelmän juonen, jouluaattona odotin, että keskustelun aihe, äidin iltasatu olisi vaihtunut, mutta ei. Monen monta kuukautta asiaa msteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosi? Miksi minä sitten muistan varhaislapsuudesta enemmän asioita kuin esim. ala-asteiästä?

Onnellisen lapsuuden viettänyt muistaa asioita kauemmas ja onnellisuus jää mieleen.

Minulla on muistikuva hetkestä, kun olen noin 10 kk ikäisenä istunut kärryissä kaupan edessä. Tyttäreni muistaa useampia tapahtumia ajalta, kun on ollut kaksi vuotias.