Lue keskustelun säännöt.
Puhutteko suhteessa ikinä entisistä vai onko ehdoton ei?
18.07.2022 |
Miten muilla kun uusi parisuhde, puhutteko menneestä parisuhteesta puolin ja toisin vai ei ollenkaan? Onko mielestäsi normaalia kertoa esim. että mitä yhdessä tehneet tms?
Kommentit (14)
Jonkun verran alussa, lähinnä siitä näkökulmasta että miksi suhteet päättyi ja mitä niistä oli oppinut itsestään ja parisuhteista. Mutta ei kyllä mistään sellaisesta että mitä oltaisiin entisissä suhteissa tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan ihmisistä. Rennommassa suhteessa joillekin ok, koska tiedetään sen olevan menneisyyttä vain. Jos toinen loukkaantuva, herkkä tai mustis vähän, tuskin toimii, ettei kiinnostus vähene tai tule outoja mielikuvia. Fiksu ihminen osaa suhteuttaa silti asioita.
Aina on puhuttu. Minua kiinnostaa toisen menneisyys ja elämänkokemukset, ja oletan että itsekin saan kertoa omistani.
Samoin minulle on mahdoton ajatus, että luopuisin esim. valokuvista, joissa esiinnyn jonkun exäni kanssa yhdessä, tai lahjoista jotka olen hänelta saanut, enkä tietenkään odota sellaista kumppaniltanikaan.
En pysty kuvittelemaan, että seurustelisin mustasukkaisen ihmisen kanssa, enkä ole sellainen itsekään. Isoimpia turn offeja minulle.
Eipä ole puhuttu, jotenkin miehen menneisyys ei minua kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on puhuttu ja en ymmärrä miksi en voisi puhua. Mies etenkin on puhunut vaikeuksistaan ensimmäisessä liitossaan mielenterveysongelmaisen alkoholistin kanssa. Ei se nainen toki aluksi tuollainen ollut, mutta taitaa olla sukurasitteena mielenterveysongelmat ja alkoholismi kun katsoo naisen sisaruksia ja isää.
Sen verran puhutaan mitä on tarpeen.
Alussa puhuttiin aiemmista suhteista yleisesti tutustumisvaiheessa, nykyään kun tilanteeseen sopii eli ei ole mikään tabu.
Miehelläni on lapsi aiemmasta liitostaan, joten heidän muistonsa kulkevat lapsen kautta meitäkin perheessämme.
Nuorena olin mustasukkaisen pojan kanssa, silloin en voinut puhua enkä näyttää kuvia jos oli kyse tarinasta jossa oli muita kuin tyttökavereitani tai heidän poikaystäviään. Muut pojat herättivät heti kyselyt ja mustasukkaisuuden.
Onneksi löysin sen jälkeen miehen jonka kanssa pääsin uusiin porukoihin joissa voidaan puhua entistä suhteista ja olla kavereita sukupuolesta viis.
Olen huomannut etten oikeastaan ole mustasukkainen ihminen, enkä kilpailuhenkinenkään - jos se eksä olisi ns parempi, minkä minä sille voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi, mutta mieheni ei ikinä halua puhua entisistään. Ei suunnilleen sanallakaan. Olemme olleet yhdessä kyllä tosi pitkään, enkä usko että jossain nuoruuden suhteissa voisi olla mitään sellaista minkä takia pillastuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kahta koulukuntaa:
Toisen mielestä kaikki puhe exästä tai existä on epäkunnioittavaa nykyistä kumppania kohtaan.
Itse taas olen sitä koulukuntaa, joka ei voisi elää suhteessa missä eletystä elämästä ei saa puhua. Toki tässäkin sitten se, että mitä jos toinen tunsi enemmän vetoa exäänsä kohtaan ja tämä tuli sanottua ääneen. Tai haikailee parempaa elintasoa mitä oli exän kanssa. Nuo kyllä tuhoavat suhteen.
Meillä ei todellakaan hehkuteta miten mahtavaa exän kanssa oli. Mutta exän kautta voi oppia tuntemaan nykyistä kumppania paremmin. Mihin hän mahdollisesti oli tyytymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdoton ei. Nykyinen mieheni raivostuu suunnattomasti jos erehdyn jotain eksästäni sanomaan.
Nykyisin ex on kuollut(kuoli syöpään, kuulin hänen veljeltänsä), viime jouluna kun oltiin hautausmaalle menossa viemään kynttilöitä läheisten haudalle erehdyin miettimään että pitäisiköhän viedä exän haudallekin yksi kynttilä, siitä vasta riemu repesi, mies suuttui suunnattomasti.
Minä en halua puhua sen enempää existäni kuin kuulla nykyiseni existä. Viimeisimmästä siitä joutuu kuulemaan koska heillä yhteisiä lapsia, kuten minullakin exäni kanssa. Mutta nuoruuden exät saavat olla siellä jossain.
Ei puhuta.