Te kotiäidit joiden koti on siisti ja hieno

laiminlyöttekö lapsianne? Tunnen joitakin äitejä, joille kotiäitiys tarkoittaa kodin puleeraamista eikä lasten kanssa oloa. Turha selittää, että lapsi voi olla mukana siivoamassa. Niin voikin, mutta uskon että lapsi on onnellisempi, jos äiti lasketutuu välillä hänenkin tasolleen sieltä huhkimasta ja todella on hänen kanssaan.

kukaa laiminlyölastaan? puhut varmaan itsestäsi? lapsi voi osallistuu koti siivokseen, sitten kun koti on puhdas mennään ulos leikimään.

Tuossa ajassa kerkeää aika hyvin "puleerata" :)



Ei siis vaikka miten siivoaisi, niin eihän siihen saa menemään tuntia kauempaa per pvä, kauheeta lasten riistoa, juupa juu.

ja kyllähän siivous on periaatteessa pois ajasta lapselle. Käytiinkin sitten paljon avoimessa pk:ssa, jolloin minulla ei ollut mitään kotihommia tekeillä => aikaa lapsille ja koti pysyi näin siistinä => vähemmän tarvetta siivoukselle.

Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Ei lapsen kanssa ajan viettäminen ja siivoilu sulje toisiaan pois. Mulla on koti useimmiten tip top koska en kestä olla kaaoksessa 24/7. Mulla on kyllä vasta yks lapsi, 1v. Eli aikaa on illat ja päiväuniajat. Kerran viikossa siivouspäivä. Tavaroilla omat paikat, ylimääräisestä tavarasta eroon. Ei se ole niin vaikeaa! Ja kyllä, ehdin todellakin lakeutua lapseni tasolle aikas usein :D

Itse olen himosiivooja ja toden totta en leiki lasten kanssa ja kiellän heitä levittämästä leluja jne. Mutta nautin niin siisteydestä. Jotkut ovat asiasta huomautelleet, mutta en voi itselleni mitään. Tiedostan, mutten voi muuttua...

kaks lasta ja on siistiä ja leikitään lasten kans, toinen leikkii, ulkoilee ym ja toinen siivoaa jos on siivottavaa.. tosin päiväuniaikaan yleensä jo siisti talo.



ja ihanaa, nyt rakennetaan viel uutta taloa..

vaikka kotini on siisti ja lasten kanssa puuhailtu. 8-9 tunnin työpäivä on pitkä aika tehdä asioita.

Tietyssä vaiheessa lapset levittävät ja kantavat kaikki tavaransa mihin sattuu, n. 1-4 v. Tämän iän jälkeen meillä on alkanut tavarat pysyä paikoillaan, paitsi vielä on yksi pieni tulossa (nyt 6kk). Muuten moppaukset ja pyyhkimiset voi tehdä, vaikka tavarat vähän lainehtelisivatkin.

mutta ehdin sentäs viettämään lasten kanssa laadukasta aikaa. En ole tippaakaan siivousfriikki.

Tekosyyt haisee, ja ap:n melko sotkuinen kotikin. Tänne saakka.



Minulla on 7 lasta, ja kotimme on aina sellaisessa kunnossa, että yllätysvieraita ei tarvitse hävetä. Minä EN siivoa yksin: meillä on jo pienestä opetettu lapsille, että leikkien jäljet siivotaan ennen uuden aloittamista. Jokaisella tavaralla on oma paikka, ja jo pienikin osaa pikkuautonsa kantaa omaan koriinsa.



Meillä esim. ei käydä nukkumaan ennenkuin huone on siisti. Sen osaa jokaien nitse huolehtia. Jos huone on aamulla siisti ja peti pedattu, saa plussan ja kun niitä on kuukaudessa tarpeeksi, saa jotain tosi kivaa. Aivan valtavan hyvä motivaattori lapsille ja iso apu äidille, kun minun ei tarvi lastenhuoneita raivata, vain imuroida tarpeen tulleen ja pyyhkiä lattiat.



Minusta se, että opettaa lapset siisteiksi ei todellakaan ole heidän laiminlyömistään tai sitä, että heitä ei otettaisi huomioon. Pikemminkin se on todella tärkeää kasvatustyötä, että heistä ei tulisi tuollaisia kuin ap ajatusmaailmaltana. Että siivous ja kodin siisteys onkin yhtäkkiä PAHE eikä tavoiteltava asia.



Ethän ap vain meikaa ja käy itse shoppailemassa? Se aikahan on pois lapsilta.



Ethän tee ruokaa, ethän vain ole tietokoneella? Se aikahan on pois lapsilta.



Mä itse ajattelen, että jos mä käytän päivässä max 30 minuuttia kodin siisteyden ylläpitoon, se ei ole keneltäkään pois. Isoja aikoja ei tarvi, jos on perussiisti koti.



Kerran viikossa sitten siivotaan koko perheellä, ja kun on näin iso sakki, siinä ei kauan nokka tuhise :)

Heräsin kuudelta, enkä enää saanut unta. Avasin tietokoneen ja laitoin kahvin tippumaan. Täytin tiskikoneeseen mieheltä jääneet aamupala-astiat. Kävin vessassa. Otin kupin kahvia. Tulin tähän koneelle. Olen surffaillut etsimässä teinille juhlakampausta ja -meikkiä illaksi, hän kun pyysi minua tekemään ne itselleen.

Välillä käväisin viikkaamassa kuivat pyykit kaappiin ja täytin pyykkikoneen, valmistin myös itselleni aamaisen. Taas istuin surffailemaan ja juomaan kahvia.

Nousin välillä koneelta keräämään tyttären lattialle vuoteensa viereen jättämiä kirjoja ja nakkasin samalla vuodevaatteet ja matot tuulettumaan. Taas tulin koneelle.



Olen siis ollut hereillä kaksi ja puoli tuntia. Kotitöihin olen käyttänyt aikaa yhteensä 20 minuuttia. Jos lapseni olisivat kotona olisin käyttänyt tämän lopun kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia heidän kanssaan, mutta he lähtivät illalla yhdeksi päiväksi isänsä luokse, koska tällä on tänään vapaapäivä.



Ei, enpä usko, että lapseni ovat heitteillä.

Tietyssä vaiheessa lapset levittävät ja kantavat kaikki tavaransa mihin sattuu, n. 1-4 v. Tämän iän jälkeen meillä on alkanut tavarat pysyä paikoillaan, paitsi vielä on yksi pieni tulossa (nyt 6kk). Muuten moppaukset ja pyyhkimiset voi tehdä, vaikka tavarat vähän lainehtelisivatkin.

- meillä vaikeuttaa siivoamista juuri tämä + se että itse olen usein niin väsynyt että en jaksa kanniskella lattialla olevia leluja paikoilleen lasten nukahdettua. Oikeasti silloin katson mieluummin tunnin-pari telkkaria - se on minulle sitä ns omaa aikaa.

Se on myös vähän ongelmallista että kun alan järjestellä jotain tavaroita, esim vaatekomeroa, niin 2-v tulee "auttamaan" (=oikeasti alkaa leikkiä pipoilla tms mitä nyt kaapissa on, ja kuljetella niitä jonnekin muualle) - käytännössä pystyn oikeasti järjestelemään vain jos mieheni on paikalla + pitää pienokaisen poissa kuvioista.

Minusta se, että opettaa lapset siisteiksi ei todellakaan ole heidän laiminlyömistään tai sitä, että heitä ei otettaisi huomioon. Pikemminkin se on todella tärkeää kasvatustyötä, että heistä ei tulisi tuollaisia kuin ap ajatusmaailmaltana. Että siivous ja kodin siisteys onkin yhtäkkiä PAHE eikä tavoiteltava asia.

- voi siinä käydä päinvastoinkin; esimerkiksi minun äitini on ihan himosiivoaja, muruakaan ei saa lattioilla olla, ja niinpä suhtaudun itse siivoamiseen ihan toisin enkä vaadi mitään huippusiisteyttä kodiltani. Kunhan nyt tarpeen tullen pyyhitään + imuroidaan jne.

Minä haluan olla siistissä ympäristössä. Tosin en ole sitä ihannetilaa saavuttanut. Minusta on kauhean masentavaa olla sekaisessa kodissa olen sitten työelämässä tai kotona. En siksi ymmärrä miksi joku viitsii nonsaleerata ihmisiä jotka saavat rojunsa pysymään aisoissa ja pinnat puhtaana. Sekasotku on henkisesti kauhean kuluttavaa ja on tosi kamala siivota pintoja, kun joutuu ensin keräämään rojua tuntikaupalla. Kyllä lapsiakin on syytä opettaa tavoille.

Itse olen ennen lapsia pitänyt kodin tiptop kunnossa (olen ollut asian suhteen jossain määrin neuroottinen), mutta nyt kahden lapsen jälkeen meidän koti ei vaan pysy siistinä.

Ihan perussiistiähän meillä on, mutta ei niin siistiä kuin haluaisin. Meillä mies ei juurikaan osallistu siivoamiseen, mutta sentään tiskikoneen täyttää ja tyhjentää. Enkä kyllä välttämättä haluakaan hänen osallistuvan siivoamiseen, nautin yksin siivoamisesta:)

Esikoisen ollessa pienempi ehdin vielä lapsen päivunien aikana siivota, mutta kuopus onkin ollut pätkänukkuja, joten sinäkään aikan ei ole ehtinyt enää siivota. Ja silloin esikoinen on tarvinnut äidin seuraa, kun ei enää nukkunut päiväunia.

Meillä lapset levittää tavaransa alle 5min pitkin kämppää, ja en vaan jaksa koko ajan siivota leluja, enkä tapella siitä, että saisin lapset siivoamaan. Ja kyllä kotiäitinä ollessa siivoaminen oli aina lasten ulkoilusta pois.



Nyt on lapset tärkeämpiä kuin kodin siisteys, ehkä tulee vielä aika kun saan pitää kodin tiptop kunnossa:) Vaikka nautinkin suunnattomasti kyläpaikoista joissa on kaikki tavarat paikallaan eikä näy villakoira...

Ulkomamma

tämän seikan tärkeyden hoksaa nyt, kun mies remppaa kotiamme töiden jälkeen, eikä osallistu kotitöihin ollenkaan. Itse pystyn pitämään yllä hyvän perussiivon, niin ettei se aika ole mistään muusta pois.



Mutta eipä tässä sellaisia suursiivoja tai sisustusjuttuja hirveästi pysty miettimään.