Lue keskustelun säännöt.
Narsismin ja alkoholismin yhteisvaikutus ihmiseen ja lähipiiriin. Apua.
18.07.2022 |
Vertaistukea, neuvoja ja tukea tarvitaan tähän ongelmaan:
Äitini on eläkkeelle jäätyään alkoholisoitunut pahasti (peruskaava...kaikki muut näkevät ongelman paitsi henkilö itse). Tämän lisäksi hänen jo ennestään voimakkaat narsismin piirteet ovat voimistuneet merkittävästi ja samalla jatkuva dokaaminen on kai tuhonnut aivosoluja, sillä ennen verrattain analyyttinen ja looginen ihminen on muuttunut täysin tunnistamattomaksi. Kyky hahmottaa asioita ja yhdistellä aivan yksinkertaisia asioita on mennyt. Kansankielellä voisi sanoa hänen juoneen aivonsa pilalle ja muuttuneen huru-ukoksi.
Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, olen tilanteessa jossa jonkinlainen yhteiselo/välit pitää säilyttää mutta tällä hetkellä se tuntuu todella raskaalta. Puhutaan siis noin 70 ikäisestä naisesta joka on kaikin puolin hyvässä kunnossa, joten kuolemakaan ei ole aivan näköpiirissä (ellei sitten kuole tapaturmaisesti humalassa).
Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista? Miten on paras toimia hänen suhteen?
Rakastan äitiäni mutta yhdessä oleminen on niin raskasta kun jatkuvasti saa kuulla mitä ihmeellisempiä sepustuksia, salaliittoteorioita, ja suorastaan valehtelua jos jonkinlaisesta asiasta.
N40
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tuollainen. Jutut meni aina samaa kaavaa, kaikki on vain häntä vastaan ja lopulta hän kiihdytti itsensä aina kunnon raivoon.
En jaksanut enää, vaan pistin oman mielenterveyden etusijalle. Kielsin soittamasta, jos oli juonut pisaraakaan. Öiksi pistin puhelimeni äänettömälle silläkin uhalla, että vaikka sairaalasta tai poliisista soitettaisi. Tavatessa hänen piti olla selvinpäin, tai lähdin saman tien takaisin kotiin. Välillä katkaisin kokonaan välit muutamaksi kuukaudeksi. Hän käyttäytyi aina hetken aikaa paremmin ja sitten lähti taas kierrokset käyntiin. Onneksi hänet pistettiin puoliväkisin kuntoutukseen päihteettömään vanhainkotiin. Sinne jäi ja kyllä on elämä helpottunut läheisille. Välit isään ovat nyt ihan hyvät, vaikka joi aivot muusiksi. Ikää hänellä on vähemmän, kuin äidilläsi.
Äidilläni on sama tapa, sillä erotuksella, että hän ei kiihdytä itseään raivoon vaan kuvittelee olevansa ainut joka ymmärtää tilanteen, oli sitten kyseessä talous tai maailmanpolitiikka. Joskus perustelut voivat nojata johonkin joka on todistettavasti väärin mutta se ei menoa haittaa, ei sitten vaikka miten sanoisi, että ei se noin ole. Lopuksi hän pysyy kannassaan. Voisin muutoin ohittaa nämä olankohautuksella, mutta meillä on yhteisiä taloudellisia intressejä joihin hänellä on päätäntävaltaa, joten täysin mielipuolisilla päätöksillä hän voi mahdollisesti aiheuttaa ongelmia muille.
Onko mitään järkeä yrittää rationalisoida aivonsa muusiksi juoneen narsistin kanssa? Vai onko parempi myötäillä ja minimoida vahingot ja antaa kuoleman ratkaista ongelmat?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on myös tuollainen. Ja on ollut aina. Kommunikointi minimiin vain. Kerran kuussa käymään ja silloinkin soitat etukäteen ja varmistat että on selvinpäin.
Lapsuus oli aivan järkyttävä alkoholistinarsistin kanssa. En edes tiedä miten paljon traumoja minulla ja sisaruksilla mahtaa olla niistä yllättävistä raivonpuuskista, satunnaisista rangaistuksista ja valehtelusta. Edelleen saan korjailla sukulaisten käsityksiä asioista kun äiti on kertonut kaikenlaisia lennokkaita versioita asioista.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tuollainen. Jutut meni aina samaa kaavaa, kaikki on vain häntä vastaan ja lopulta hän kiihdytti itsensä aina kunnon raivoon.
En jaksanut enää, vaan pistin oman mielenterveyden etusijalle. Kielsin soittamasta, jos oli juonut pisaraakaan. Öiksi pistin puhelimeni äänettömälle silläkin uhalla, että vaikka sairaalasta tai poliisista soitettaisi. Tavatessa hänen piti olla selvinpäin, tai lähdin saman tien takaisin kotiin. Välillä katkaisin kokonaan välit muutamaksi kuukaudeksi. Hän käyttäytyi aina hetken aikaa paremmin ja sitten lähti taas kierrokset käyntiin. Onneksi hänet pistettiin puoliväkisin kuntoutukseen päihteettömään vanhainkotiin. Sinne jäi ja kyllä on elämä helpottunut läheisille. Välit isään ovat nyt ihan hyvät, vaikka joi aivot muusiksi. Ikää hänellä on vähemmän, kuin äidilläsi.
Miten isäsi saatiin kuntoutukseen puoliväkisin? Äitini tila ei ole vielä siinä vaiheessa, että yhteiskunta tulisi vastaan ja pistäisi hoitoon mutta tällä menolla se saavutetaan 3-7 vuoden sisällä. Mietin, että onko mahdollista saada hoitoa vastentahtoisesti ennen kuin on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tuollainen. Jutut meni aina samaa kaavaa, kaikki on vain häntä vastaan ja lopulta hän kiihdytti itsensä aina kunnon raivoon.
En jaksanut enää, vaan pistin oman mielenterveyden etusijalle. Kielsin soittamasta, jos oli juonut pisaraakaan. Öiksi pistin puhelimeni äänettömälle silläkin uhalla, että vaikka sairaalasta tai poliisista soitettaisi. Tavatessa hänen piti olla selvinpäin, tai lähdin saman tien takaisin kotiin. Välillä katkaisin kokonaan välit muutamaksi kuukaudeksi. Hän käyttäytyi aina hetken aikaa paremmin ja sitten lähti taas kierrokset käyntiin. Onneksi hänet pistettiin puoliväkisin kuntoutukseen päihteettömään vanhainkotiin. Sinne jäi ja kyllä on elämä helpottunut läheisille. Välit isään ovat nyt ihan hyvät, vaikka joi aivot muusiksi. Ikää hänellä on vähemmän, kuin äidilläsi.
Äidilläni on sama tapa, sillä erotuksella, että hän ei kiihdytä itseään raivoon vaan kuvittelee olevansa ainut joka ymmärtää tilanteen, oli sitten kyseessä talous tai maailmanpolitiikka. Joskus perustelut voivat nojata johonkin joka on todistettavasti väärin mutta se ei menoa haittaa, ei sitten vaikka miten sanoisi, että ei se noin ole. Lopuksi hän pysyy kannassaan. Voisin muutoin ohittaa nämä olankohautuksella, mutta meillä on yhteisiä taloudellisia intressejä joihin hänellä on päätäntävaltaa, joten täysin mielipuolisilla päätöksillä hän voi mahdollisesti aiheuttaa ongelmia muille.
Onko mitään järkeä yrittää rationalisoida aivonsa muusiksi juoneen narsistin kanssa? Vai onko parempi myötäillä ja minimoida vahingot ja antaa kuoleman ratkaista ongelmat?
AP
Tuttu tilanne. Paras ratkaisu on pitää omasta mielenterveydestä huolta. Joillekin se tarkoittaa toisten vajavaisuuksien anteeksi antamista ja ymmärtämistä, toisille taas välien katkaisemista. Riippuu kovasti siitä, minkälainen suhde ennen on ollut ja minkälainen psyykkinen rakenne itselläsi on.
Monet tuntuvat löytävän sisäinen rauhansa tilanteen kanssa ymmärrettyään, että narsismi ja alkoholismi ovat sairauksia ja sairasta ei voi arvioida samoin parametrein kuin tervettä. Jos äitisi olisi pyörätuolissa, niin et olisi vihainen kun hän ei pääse pystyyn. Narsistin kanssa ei kannata olla vihainen jos hän ei näe omia heikkouksiaan, sillä sekin on aika paha vamma.
Isäni oli tuollainen. Jutut meni aina samaa kaavaa, kaikki on vain häntä vastaan ja lopulta hän kiihdytti itsensä aina kunnon raivoon.
En jaksanut enää, vaan pistin oman mielenterveyden etusijalle. Kielsin soittamasta, jos oli juonut pisaraakaan. Öiksi pistin puhelimeni äänettömälle silläkin uhalla, että vaikka sairaalasta tai poliisista soitettaisi. Tavatessa hänen piti olla selvinpäin, tai lähdin saman tien takaisin kotiin. Välillä katkaisin kokonaan välit muutamaksi kuukaudeksi. Hän käyttäytyi aina hetken aikaa paremmin ja sitten lähti taas kierrokset käyntiin. Onneksi hänet pistettiin puoliväkisin kuntoutukseen päihteettömään vanhainkotiin. Sinne jäi ja kyllä on elämä helpottunut läheisille. Välit isään ovat nyt ihan hyvät, vaikka joi aivot muusiksi. Ikää hänellä on vähemmän, kuin äidilläsi.