Mitä teen kun mun määräaikainen työ on liian raskasta mulle?

Minua stressaa erityisesti lukion tunnit. Minulla on muodollinen pätevyys, mutta ei käytännöllistä, koska olen yli 10 vuotta tehnyt ihan muuta eikä työkokemusta juurikaan ole. Lukiolla on 5 tuntia viikossa asiaa, jota tuntuu etten hallitse itse ollenkaan. Ja niin haluaisin pitää hyviä tunteja, mutta käytännössä raahaan ne sitten tietsikalle joka toinen tunti "etsimään itse tietoja aiheesta", kun en mitenkään saa valmisteltua tunteja eikä minulla ole mitään sanottavaa ja pelkään oppilaitten kysymyksiä :(



Yläkoululaisten tuntisuunnitelmat ovat huomattavasti yksinkertaisempia, mutta he sitten tietysti imevät mehuja sillä häsläyksellään...



Ja työtuntejakin kuluu ihan liikaa, joka päivä 6-7 tuntia. Ja keskimäärin jokaisen tunnin valmisteluun menee 1-2 tuntia, kun joudun ensin itse opiskelemaan aiheen. Kokeitten tarkistukset on ihan katastrofi.



Ylpeys vaan ei millään antaisi periksi hakea hermosaikkua. Saisikohan jostain tartutettua itseensä jonkun kunnon taudin joka kestäisi viikon...

että opetustunteja on siis 6-7 päivässä, eli valmisteluineen menee ainakin 12 tuntia päivässä, pahimmillaan melkein 20. Työmatkatkin vievät pari tuntia, joten laskekaapa siitä paljon jää aikaa perheelle (5 lasta) ja nukkumiselle!



t.ap

opetusvuodet ovat raskaimmat, kun ne tunnit pitää suunnitella. Kyllä ne lukiolaisetkin ansaitsevat saada kunnon opetusta, paskan opettajan ovat raukat saaneet, kun ei se osaa edes opetettavia asioita.



Älä vaan enää koskaan hae opettajan hommiin, sillä oppilaat ansaitsevat laadukasta opetusta. Tee vaikka muutama lapsi lisää ja pysy pois koulusta.

Muistan itse, miten alussa sorruin samaan, kun olin epävarma itsestäni ja osaamisestani. Aineenopena hallitset varmasti aiheesi paljon syvällisemmällä tasolla kuin lukion oppimäärä edellyttää. Olisiko kysymys siitä, että varmistelet liikaa, suunnittelet liikaa ja menetät spontaaniuden, jota tarvitaan opettamisessa (tilannetaju, opiskeljoiden osamaisen huomioiminen yksilöllisesti jne). Luota itseesi, jätä kylmästi valmistautuminen vähemmälle. Jos se vie sinulta perheen kanssa vietetyn ajan ja yöunet, et pysty olemaan terävimmilläsi vaikka olisit valmistellut miten perusteellisesti tahansa tuntisi.



Ja on ok kannutsaa opiskelijoita etsimään tietoa, kaiken ei tarvitse tulla valmiiksi pureskeltuna opettajalta. Tämä on lukiolaisille ja yläkoululaisillekin tärkeä taito.



Toivoisin, että saat itseluottamusta ja jaksat opettajan työssä vaikean alkuvaiheen, sitten helpottaa!

Miten sulla voi olla muodollinen pätevyys, jos et tunne opettamaasi ainetta ollenkaan?

Ja työtuntejakin kuluu ihan liikaa, joka päivä 6-7 tuntia. Ja keskimäärin jokaisen tunnin valmisteluun menee 1-2 tuntia, kun joudun ensin itse opiskelemaan aiheen. Kokeitten tarkistukset on ihan katastrofi.

Juuri siksi en ole open töihin hakeutunutkaan... Pätevyys olisi, mutta ei sitä arkielämän opetustaitoa, kun on muuta tehnyt.



Mutta ap, nyt sinun täytyy vain tsempata itsesi vetämään kevät läpi siitä mistä aita on matalin. Ja miehen kanssa istut alas ja selvität, että häntä tarvitaan nyt auttamaan sinua jaksamisessa nämä jäljellä olevat viikot. Sitten sinä taas jaksat paremmin perheen kanssa. Lapsille voit selittää, että äiti on nyt töiden takia kiireinen, mutta heti, kun loma alkaa, teette jotakin mukavaa yhdessä. Lupaa vaikka joku ihan konkrettinen juttu, minne menette, kun kesäloma alkaa.



Ja jos et kerta kaikkiaan jaksa, niin hae saikkua!

että itsekin olen aineenopettaja koulutukseltani, mutta muuta työtä tehnyt jo monta vuotta. Ja mietin paluuta opettajan töihin + mitä se vaatisi. Ns. asiaosaaminen itselläni on kyllä mielestäni kunnossa, mutta pedagoginen kokemus jäänyt vähälle.

Ap epätoivoisena töihin valmistautumassa... Minua stressaa erityisesti lukion tunnit. Minulla on muodollinen pätevyys, mutta ei käytännöllistä, koska olen yli 10 vuotta tehnyt ihan muuta eikä työkokemusta juurikaan ole. Lukiolla on 5 tuntia viikossa asiaa, jota tuntuu etten hallitse itse ollenkaan. Ja niin haluaisin pitää hyviä tunteja, mutta käytännössä raahaan ne sitten tietsikalle joka toinen tunti "etsimään itse tietoja aiheesta", kun en mitenkään saa valmisteltua tunteja eikä minulla ole mitään sanottavaa ja pelkään oppilaitten kysymyksiä :( Yläkoululaisten tuntisuunnitelmat ovat huomattavasti yksinkertaisempia, mutta he sitten tietysti imevät mehuja sillä häsläyksellään... Ja työtuntejakin kuluu ihan liikaa, joka päivä 6-7 tuntia. Ja keskimäärin jokaisen tunnin valmisteluun menee 1-2 tuntia, kun joudun ensin itse opiskelemaan aiheen. Kokeitten tarkistukset on ihan katastrofi. Ylpeys vaan ei millään antaisi periksi hakea hermosaikkua. Saisikohan jostain tartutettua itseensä jonkun kunnon taudin joka kestäisi viikon...

Puhumaan Rehtorille terkkarille,ennenkuin burn out uhkaa!!!!! Merkit alkaa vaikuttaa sellaisilta!!!

ja lataa akut

Onko kyse omasta elämäntilanteestasi, joka kaataa työelämänkin, vai koetko osaamattomuutta vai mikä on? Onko sinulla rima liian korkealla?



Käytätkö jotain kirjasarjaa? Loppukevät menee kyllä täysin sitä noudattaenkin...

sairaslomaa, jos oireesi ovat jo fyysisiä.



Oletko muuten pätevä aineenopettaja?

Sairaslomaa saa molemmissa tapauksissa.



Jos on epäpätevä niin silloin on koulun puolelta varauduttu epäpätevään eikä odotukset ole liian korkealla. Ei epäpätevänä kannata stressata vaan tekee sen minkä katsoo tarpeelliseksi sillä koulutuksella tai työssäoppimassaan mikä on.



Esim. opettajan kirjassa kun avaa sivun mikä on seuraavaksi opetettavana, niin suurin piirtein siinä jo lukee opettajalle mitä hän ihan ensimmäiseksi sanoo koskien opettavaa asiaa...Kuinka aloittaa oppitunti.



Tietysti tunnin alkuun voi olla selvitettävää kuka teki välkällä mitä ja kenen kanssa ym. erotuomarihommaa.



Seuraava asia sanotaan seuraavalla virkkeellä jne.



Ei oikeastaan tarvitse omia lauseita sanoakaan, kirjassa on lauseet valmiina...



Jos joku oppilaista kyselee jotain mitä opettaja ei tietäisi, saa opettaja olla tavallinen ihminen ja kertoa ettei opettajakaan kaikkea tiedä, mutta asioista voi ottaa selvää...



Mutta jaksaminen on monesti vaikeaa esim. yläasteella, vaikkei helppoa aina ala-asteellakaan. Esim. moni oppilas ei tuo oppikirjoja kouluun, vihotkin kotona eikä kynää yleensä jne.



Kun antaa paperin muistiinpanoja varten, siihen ei tehdä yhtään mitään, monesti saa muistuttaa samoja tyyppejä että musiikin kuuntelu loppuu ja kuulokkeet pois, samoin kännykällä leikkiminen...



Kun oppilaalle joutuu anytamaan jälki-istuntoa, ei hän tule. Jälkkä tuplataa ja vieläkään ei tule. Sitten kun kotiin ilmoitetaan että olisi jälkät istuttavana niin vanhemmat toteavat että he eivät saa lastaan jäämään jälkkään...



Ap, joko saikkua tai anna mennä tyyliiin mistä aita on matalin. Et ap pysty enempään eikä kova yrittämisesi välttämättä näy kuitenkaan enää, anna olla ja ota työ nyt siten, että teet sitä rahasta ja se on siinä.



Odottelet sitten prempia aikoja, suhtautuminen on tärkeää työssä kuin työssä, että jaksaisi. Ei suhtautua liian vakavasti, elämää tämä vaan on.

yyliin "mennään pihalle kirjoittamaan runoja" opetuksilla: eihänyseillä ole enää edes opetussuunnitelman mukaista opetusta silloin...



Eli haet nyt ensi alkuun vaikka viikon saikkua, että saat hetken hengähtää. Sitten vedät seuraavat pari viikkoa oppikirjan mukaan (valitettavasti yläkoulun ja lukion kirjasarjoihin ei ole useinkaan mitään varsinaisia "opeoppaita" kuten alaluokkien kirjoihin. Opettajan lisämateriaaleja, esim. koepohjia ja tehtävänratkaisuvihkosia kylläkin on). Mutta siis kirjan mukaan mennään. Tunnit voivat edetä tyyliin Oppilas kerrallaan luetaan ääneen kirjan kappale ja sitten tehdään kirjan tehtäviä. Käydään vastauskirjan kera läpi ja loput läksyksi. - Onhan se kuivaa opetusta, mutta hei c,moon pari viikkoa loppukeväästä!