Lue keskustelun säännöt.
Pitkän liiton salaisuus, kun ei tiedä paremmasta
15.07.2022 |
Provosoiva otsikko. Mutta onkohan tässä jotain perääkin?! Itse olen vasta yli 40 vuotiaana tajunnut ettei suhteeni ole terveellä pohjalla. Olen tavallaan kasvanut ja oppinut sietämään ikävää käytöstä mieheltäni näiden 30 vuoden aikana. Sama juttu vanhemmillani. Äitini sietää asioita joita ei todellakaan pitäisi kumppaniltaan sietää. Vai onko omasta lapsuuden perheestä opitut tavat vaan juurtuneet ihmiseen ja siksi pitää huonoa käytöstä omassa avioliitossaankin ihan normaalina? Pahalta kuitenkin tuntuu että on elänyt ihmisen kanssa joka onkin aiheuttanut ehkä enemmän pahaa kuin hyvää sinulle. Ja siltikin eron ottaminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Kommentit (31)
Erosin 25 vuoden jälkeen, sillä vanhempieni 60 vuotta kestänyt avioliitto oli hyvä esimerkki onnistuneesta parisuhteesta. Omani oli aika lailla muuta.
Vahempieni välillä oli viisautta ja järkeä, mutta eniten minua sydämestä asti liikutti heidän huomaavaisuutensa toisiaan kohtaan ja yhteinen huumori. Molemmista hehkui isän kuolemaan asti rakkaus, ystävyys ja lämpö toisiaan kohtaan. Muistan lapsuudestakin, miten vanhemmilla riitti puhumista keskenään ja hyödyimme lapset siitä toteuttamalla omia päähänpistojamme ihan rauhassa.
En keksi vanhemmistani muuta kuin sen, että joskus parisuhteessa sukulaissielut vain löytävät toisensa. Varmasti myös molempien innostus omaa ammattiaan kohtaan ja itsenäisyys tehdä omia asioitaan välillä omien kavereiden kanssa.
Erotessani äitini sanoi, ettei halua puuttua siihen, mutta kertoi miten heilläkin isän kanssa oli kyllästymisen vaihe muutaman vuoden. He puhuivat asiasta keskenään. Lisäsivät uusia, yhteisiä harrastuksia ja matkustelivat ahkerasti. Siinäkin se yhteinen tahto ja toisen huomioiminen tuli vahvasti esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko puhuneet siitä mitä pidät ikävänä käytöksenä ja miten haluat että käyttäydytään?
No tässä 15v tuoreen suhteen aikana en ole huomannut vastaavaa. Minulla on parhaista parhain puoliso ja rakastamme toisiamme syvästi. Juuri tulin takaisin sänkyyn selailemaan puhelinta nukkuvan puolisoni vierelle. Hän kävi vähän hereillä ja vaihdoimme pusuja.
Vanhempani ovat yhä yhdessä ja heilläkin on rakkaudentäyteinen liitto.
No niinhän se toisilla on tai oli kuten itsellä. Erosin 25v liitosta.
Huomaan olevani allerginen huonolle kohtelulle ja uudet parisuhdeviritelmät ovat kaikki päättyneet siihen koska kerran puhun asiasta ja toinen kerta kertoo vain sen toisen luonteen olevan mikä on. Mikä olen muuttamaan toista ihmistä ja jos esim ilkeästi haluaa puhutella niin ei se muutu jos itse ei sitä muutosta halua.
Pitkä liitto ei tarkoita sitä, että sietää jatkuvaa ikävää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt että silloin alle 20 vuotiaana olin kyllä tosi kokematon parisuhde-asioissa niin kuin varmasti kaikki sen ikäiset. Olin vain Niin rakastunut ja hullaantunut miehestäni että ei soinut hälytyskellot vaikka jossain syvällä tunsinkin epämiellyttäviä tuntemuksia. Jos nyt aloittaisin uuden suhteen niin juoksisin karkuun ja lujaa jos mies toimisi samoin kuin oma mieheni vuosikausia sitten! ap
Meillä 30 vuotias avioliitto. Hyvä liitto ollut, koska olimme jo aikuisia, kun tapasimme ja tiesimme, mitä halusimme.
Emme tyytyneet ensimmäiseen, jonka olisi saanut, vaan oli varaa valita se, mitä halusimme.
Kumpikin toisillemme oikeita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut naimisissa kohta 30 vuotta ja vasta nyt tajunnut miten hyvä mies minulla on. Ei lyö, ei ole koskaan paha edes humalassa eikä edes kärpäselle. Oravaakin yriti pelastaa kun se oli kuolemassa niin tiputti sen huulille vettä. Kuoli siis kirppuihin ja johonkin vanhuuteen tai mihinkä lie. Aina on ollut lapsille maailman mahtavin isä ja vaikka ei aina le ollut ruusuilla tanssimista koska itse olen itse piru. Niin mieheni on aivan maailman paras.
Itse kyllä tiesin ennen liittoakin miten halua tulla kohdelluksi. Millainen kohtelu teillä oli lapsuuden kodissa, jos huonoon kohteluun ei edes havahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tuon oravamiehen puolisona isäni hakkasi kännissä äitiä joka viikonloppu kännsissä silmät turvoksiin ja potki minua ja puukolla meinasi pahoinpidellä pikkuveljeä joka oli vauva ja itse n,2v. No isä on jo kuollut mutta,,, Siksi olen niin v,, kiitollinen omasta miehestä joka on itse lempeys ja enkeli.
Mitä useempi avioliitto takana, sitä todennäköisemminen seuraavakin päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tuon oravamiehen puolisona isäni hakkasi kännissä äitiä joka viikonloppu kännsissä silmät turvoksiin ja potki minua ja puukolla meinasi pahoinpidellä pikkuveljeä joka oli vauva ja itse n,2v. No isä on jo kuollut mutta,,, Siksi olen niin v,, kiitollinen omasta miehestä joka on itse lempeys ja enkeli.
Toki kohtelet myös itse miestäsi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuon oravamiehen puolisona isäni hakkasi kännissä äitiä joka viikonloppu kännsissä silmät turvoksiin ja potki minua ja puukolla meinasi pahoinpidellä pikkuveljeä joka oli vauva ja itse n,2v. No isä on jo kuollut mutta,,, Siksi olen niin v,, kiitollinen omasta miehestä joka on itse lempeys ja enkeli.
Toki kohtelet myös itse miestäsi hyvin.
No en ole aina kohdellut. Siksi ottaakin päähän kun olen niin v,, mäinen etten ansaitse tuota enkeliä rinnalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä tiesin ennen liittoakin miten halua tulla kohdelluksi. Millainen kohtelu teillä oli lapsuuden kodissa, jos huonoon kohteluun ei edes havahtunut?
Totta puhut. Huono. En ole vanhempien kanssa tekemisissä.
-vitonen
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä tiesin ennen liittoakin miten halua tulla kohdelluksi. Millainen kohtelu teillä oli lapsuuden kodissa, jos huonoon kohteluun ei edes havahtunut?
Minulla oli ainakin täydellisyyttä vaativat ja lannistavat vanhemmat, joten mieheltä saamani sama kohtelu tuntui ilmeisesti tutulta ja turvalliselta. Mies oli kuitenkin itse laiska alisuoriutuja toisin kuin vanhempani, mikä johti siihen, että minusta tuli elättäjä ja kaikenhoitaja, kun mies keskittyi pelailuun, juhlimiseen ja pettämiseen.
Olipa p*ka 20 vuoden parisuhde. Erityiskiitos myös läheisilleni, jotka suhteen ongelmista kertoessani kehottivat aina jatkamaan suhdetta.
Ymmärrän mistä puhut. Itse aloin seurustella jo teininä ja menin naimisiin tämän miehen kanssa. Olimme yhdessä 22v kunnes huomasin vain toivovani että mies kuolisi jonkun ryyppyreissunsa seurauksena. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että kuinka huonosti voin ja kuinka mies minua vuosikaudet oli laiminlyönyt. Olin yrittänyt kysellä että mikä on vikana kun aina vain huusi ja puhui rumasti, makasi sohvalla ja joi. Vasta kun sanoin että haluan erota, hän jotenkin ymmärsi asian ja olisi itkien halunnut vielä yrittää. Kaikki omat tunteeni oli jo kuolleet siinä vaiheessa. En vain pystynyt enää yrittämään.
Olin vain jotenkin turtunut ja tottunut siihen tilanteeseen. En myös tiennyt paremmasta. Tiesin vain että voin niin huonosti, että en voi enää jatkaa.
Eron jälkeen löysin ensin itseni ja sitten löysin miehen joka rakastaa minua ja on tasavertainen kumppani. Nyt mietin vain että miten en aiemmin tajunnut tehdä muutosta, toisaalta kiitän itseäni siitä että löysin voiman ja rohkeuden tehdä sen edes tässä vaiheessa.
Maksa sinä paha hyvällä (ainakin silloin jos ja kun siihen oikeasti kykenet).
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mistä puhut. Minä erosin parinkymmenen vuoden jälkeen, toisen naisen vuoksi. Vasta eron jälkeen tajusin, ettei suhde ollut aivan terve. Tajusin, että toistan vanhempieni avioliittoa. Ero oli kuitenkin todella, todella vaikea.
Kävin eron jälkeen syvissä vesissä ja luin kaikki itsensä kehittämiseen liittyvätkirjat. Tajusin, että meillä oli riippuvuussuhde, ei rakkaussuhde. Ja riippuvuus on se kaikista vaikein päästä eroon, oli addiktio mikä tahansa. Siksi se oli vaikeaa.
Lika barn läkä best. Law of attraction. Nepparilla on vastapuoli. Ts. Sinä olet osa tuota kuviota ja sinä mahdollistat kaiken. Kun tämän kuvion oivallat ja pääset sen yläpuolelle, niin kuvio muuttuu vähän itsestään johonkin suuntaan. Samanlaisena se ei voi pysyä.
Saasta olet. Et voinut tutkia niitä opuksia ennen pettämistä. En arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä liitto ei tarkoita sitä, että sietää jatkuvaa ikävää käytöstä.
Kaikissa pitkissä liitoissa ei ole ikävää käytöstä, jota pitäisi sietää.
Ymmärrän, mistä puhut. Minä erosin parinkymmenen vuoden jälkeen, toisen naisen vuoksi. Vasta eron jälkeen tajusin, ettei suhde ollut aivan terve. Tajusin, että toistan vanhempieni avioliittoa. Ero oli kuitenkin todella, todella vaikea.
Kävin eron jälkeen syvissä vesissä ja luin kaikki itsensä kehittämiseen liittyvätkirjat. Tajusin, että meillä oli riippuvuussuhde, ei rakkaussuhde. Ja riippuvuus on se kaikista vaikein päästä eroon, oli addiktio mikä tahansa. Siksi se oli vaikeaa.
Lika barn läkä best. Law of attraction. Nepparilla on vastapuoli. Ts. Sinä olet osa tuota kuviota ja sinä mahdollistat kaiken. Kun tämän kuvion oivallat ja pääset sen yläpuolelle, niin kuvio muuttuu vähän itsestään johonkin suuntaan. Samanlaisena se ei voi pysyä.