Miksi lapsi käyttäytyy toisella tavalla kun olemme molemmat paikalla?

Kommentteja kiitos

Kaksi vaihtoehtoa itselle tulee mieleen.

Lapsella on ristiriita, ei tiedä kummalle aikuiselle pitäisi olla lojaali. Onko hänen lupa olla sinulle kiva, vaikka isä on paikalla ja isälle on aina lojaali. Onko lupa tykätä jostain toisestakin aikuisesta? 

Tai sitten hän haluaa isän kokonaan itselleen ja työntää sinua pois, kun isä on paikalla. Kumpi sinusta se vaikuttaisi olevan?

Noin isolle lapselle voi jutellakin asiasta. Esim että "isästä on tosi hienoa huomata että tykkäät x:stä ja teillä menee hyvin, kun te olette isälle molemmat tärkeitä." tms. Ja toisaalta se että isä rakastaa lasta, vaikka rakastaa myös x:ää, se rakkaus ei ole lapselta pois. 

Isän pitäisi tässä se lapselle tehdä selväksi, jutella ja näyttää jotenkin, että te molemmat hänen elämässään ovat supertärkeitä ja että lapsella on paljon aikuisia jotka häntä rakastavat.

Nillä sanoin mitkä nyt ovat isälle luontevia. 

On kuitenkin mustasukkainen isästään.

Olisiko mustasukkainen isästään?

Meillä ei kyllä ole sinänsä ollut koskaan mitään eroa. Ehkä pahimmassa murkkuiässä tyttö oli siedettävämpi isän ollessa kotona. Minulle tykkäsi tiuskia ja äyskiä, isälleen oli ystävällinen. Kun isänsä oli paikalla, niin oli ehkä asteen kohteliaampi myös minulle. Isänsä joskus sanoikin, että "miksi sä puhut äitille tollai koko ajan, on aika ikävää kuunneltavaa" ja tyttö meni siitä heti itseensä. Ei mitään haistattelujuttuja mutta just tämmöistä: "mä sanoin", "iha hyvi", "no, oon kertonu jo", "tiedän". Eli kaikkeen vastasi superlyhyesti ja töykeällä äänensävyllä.  Isälleen vastasi täysin normaalisti.

Lapset skarppaa ja on vieraskoreita, mutta tämä vaatii energiaa ja ovat sitten läheisemmälle aikuiselle väsyneitä ja äksyilevät. Liittyy turvallisuudentunteeseen ja kiintymyssuhteeseen - lapsi uskaltaa kiukutella niille, joiden luottaa olevan paikalla huonosta käytöksestä huolimatta. Aikuisen olisikin tärkeää pystyä ottamaan vastaan myös muunlaista kuin hyvää käytöstä. Lasta voisi koittaa rohkaista ja auttaa nimeämään tunteitaan, esimerkiksi että väsyttää, harmittaa, tuntuu yksinäiseltä tms. Noin pieni harvoin itsekään ymmärtää ja tietää täysin, miksi menettää hermonsa ja saattaa sitä hävetä myös jälkikäteen. Kärsivällisyyttä ja luottamuksen rakentamista.

Kai ymmärrät ns siirtyä takavasemmalle kun isä tulee ja annat isälle ja lapselle tilaa? Hän vain kaipaa isäänsä ja sinä olet tiellä.

Minä olen huomannut samaa puolisoni (nainen) 12-vuotiaan lapsen kanssa. Meillä menee kahdestaan hyvin kun saan olla lapsen kanssa niin kuin haluan, mutta kun puoliso tulee kuvioon niin lapsen käytös muuttuu täysin. Äiti myös mikromanageroi minun käytöstäni lastansa kohtaan enkä uskalla olla oma itseni silloin kun tämä on paikalla. Ja lapsella alkaa ihan ihmeelliset vänkäämiset, näsäviisastelut ja värkkäykset ja siinä vaiheessa meikäläinen hiljenee... ei kiinnosta kuunnella vääntelyjä jokaisesta sanomastani sanasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vaihtoehtoa itselle tulee mieleen.

Lapsella on ristiriita, ei tiedä kummalle aikuiselle pitäisi olla lojaali. Onko hänen lupa olla sinulle kiva, vaikka isä on paikalla ja isälle on aina lojaali. Onko lupa tykätä jostain toisestakin aikuisesta? 

Tai sitten hän haluaa isän kokonaan itselleen ja työntää sinua pois, kun isä on paikalla. Kumpi sinusta se vaikuttaisi olevan?

Noin isolle lapselle voi jutellakin asiasta. Esim että "isästä on tosi hienoa huomata että tykkäät x:stä ja teillä menee hyvin, kun te olette isälle molemmat tärkeitä." tms. Ja toisaalta se että isä rakastaa lasta, vaikka rakastaa myös x:ää, se rakkaus ei ole lapselta pois. 

Isän pitäisi tässä se lapselle tehdä selväksi, jutella ja näyttää jotenkin, että te molemmat hänen elämässään ovat supertärkeitä ja että lapsella on paljon aikuisia jotka häntä rakastavat.

Nillä sanoin mitkä nyt ovat isälle luontevia. 

Näistä vaihtoehdoista toinen tuntuu olevan lähempänä meidän tilannetta. Oletan, että lapsi haluaa isältä täyden huomion. Ja se ei luonnollisesti onnistu kun perheenä elämme. Eilinen ilta oli ihan kamala, mutta tänään ei ole taas ollut mitään ongelmaa. Lapsi on puhua pälpättänyt koko aamun ja kaikki on sujunut tosi kivasti. Ehdotti juuri, että lähdemme puistoon. Sanoin, että ensin täytyy käydä kaupassa ja ulkoiluttaa koira. Lapsi oli tästä suunnitelmasta tosi mielissään ja näin teemmekin. Eilen illalla oli vähän vastaava tilanne isän ollessa paikalla ja siitä seurasi jumalaton huuto ja kiukku. Ei päässyt siis suoraan puistoon, kun ensin piti viedä pahvit kierrätykseen. Tilanne oli tavallaan täysin sama, mutta lapsen reaktio kuin yö ja päivä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapset skarppaa ja on vieraskoreita, mutta tämä vaatii energiaa ja ovat sitten läheisemmälle aikuiselle väsyneitä ja äksyilevät. Liittyy turvallisuudentunteeseen ja kiintymyssuhteeseen - lapsi uskaltaa kiukutella niille, joiden luottaa olevan paikalla huonosta käytöksestä huolimatta. Aikuisen olisikin tärkeää pystyä ottamaan vastaan myös muunlaista kuin hyvää käytöstä. Lasta voisi koittaa rohkaista ja auttaa nimeämään tunteitaan, esimerkiksi että väsyttää, harmittaa, tuntuu yksinäiseltä tms. Noin pieni harvoin itsekään ymmärtää ja tietää täysin, miksi menettää hermonsa ja saattaa sitä hävetä myös jälkikäteen. Kärsivällisyyttä ja luottamuksen rakentamista.

Niin saattaa olla näinkin. Olemme olleet pitkään yhdessä ja tätä samanlaista käytöstä ei ollut kun lapsi oli pienempi. On alkanut nyt viimeisen vuoden aikana, tai ainakin sen aikaa olen asiaan huomiota kiinnittänyt. Joskus katselin netistä sellaisia lapsen tunnetaitokortteja. Täytynee ehkä tutustua niihin uudelleen, jos niistä vaikka olisi apua. Lapsi osaa kyllä ollessaan rauhallinen kertoa hyvin tunteistaan. Tunnistaa mm ikävän toista vanhempaansa kohtaan jne. Ap

Taas yks haahka änkeemäswä väkisin lapsen elämään. Anna sen olla omien vanhempien kanssa, ei kuulu sull3 tippaakaan!!! Että pistää vihaksi.

Vierailija kirjoitti:

Taas yks haahka änkeemäswä väkisin lapsen elämään. Anna sen olla omien vanhempien kanssa, ei kuulu sull3 tippaakaan!!! Että pistää vihaksi.

Tämä ! Ei ole sun lapsesi.