Kuinka usein vietätte ns.parisuhdeviikonloppuja/-päiviä?

Hyvin menee, vanhin lapsi 10v, nuorin 5v. Tarvittaessa jos erityistä menoa, niin mummo voi hoitaa (näin viimeisenä parina vuonna ehkä kerran vuodessa). Meno on kavereiden pyynnöstä/kanssa juhliminen, eikä parisuhdeaikaa. Tälläisiä menoja tähän mennessä ollut 2iltaa.



Sitä parisuhdeaikaa meillä on illalla kun lapset ovat nukkumassa ja hoidetaan sitä muutenkin arkena.

eikä se, että haluttaisiin kahdestaankin viettää aikaa tarkoita sitä, ettei nautittaisi ajasta lasten kanssa. kerran vuodessa päästään johonkin syömään tai leffaan hirveällä anelulla, ei mitään toivoakaan siitä, että saataisiin olla yö kahdestaan saati sitten viikonloppu.

että isä ja äiti kyllä lähtisivät kahdestaan ja ottaisivat sitä omaa aikaa, mutta kun kukaan ei ole halukas tulemaan lapsenvahdiksi ja harvalla on varaa maksaa hoitajalle...

tai yhteisiä viikonloppuja vain aikuisten kesken ehkä 6-8 kertaa vuodessa. Meillä molempien vanhemmat hoitavat eskari-ikäistä lastamme mielellään ja myös lapsi nauttii isovanhempien luona olemisesta. Yleensä yökyläilyt isovanhempien luona ovat vähintään viikonlopun mittaisia,koska välimatkaa molempien vanhemmille on satoja kilometrejä.

Viime kesänä kävimme myös lomalla Aasiassa ensimmäistä kertaa kahdestaan isovanhempien hoitaessa lasta.

Kuka teillä silloin hoitaa lapset?

ei koskaan.ei meil ole mitää romanttista.mä vaan teen ruuat,pesen pyykit ja se on siinä...

ei ole sellaisia lapsenvahteja, jotka tulisivat viikonlopuksi, eikä kyllä rahaa maksaakaan.

ensinnäkään tuosta alkuperäisestä viestistä ei käy mitenkään ilmi, onko perheellä hoitoapua vai ei. Jospa he haluaisivatkin viettää aikaa ilman lapsia, sitähän 46 ei voi tietää. Ja mistä juontaa sellainen ajatus, että on täysin mahdotonta että jonkun suhde toimisi ilman jatkuvaa ramppaamista jossakin kahdestaan.

Lapsilla hoitaja.

Toistaiseksi ei ole ollut ketään joka suostuisi ottamaan meidän lapset kokonaiseksi päiväksi (paitsi varmaan rahasta joku ventovieras, mikä ei olisi tuntunut meistä hyvältä kun toinen lapsista on niin hirveän arka ja pelkää tutumpiakin).



Tänä vuonna saattaa olla mahdollista viettää parisuhdeiltapäivä hääpäivänä, yksi kaveri on vihjannut että voisi ottaa molemmat lapset muutamaksi tunniksi.



Lapset 5 ja 2 vuotta.

Minusta on ihanaa jos jotkut ovat onnellisia vaikka ovat aina perheen kanssa yhdessä, mutta itse pidän itsestäänselvyytenä, että haluan olla mieheni kanssa säännöllisesti aivan kaksin. Aivan kuten haluan olla joskus myös ihan yksin.



Haluan nauttia miehestäni henkisesti ja fyysisesti ilman pelkoa häiriöistä, en halua syöttää/pukea/patistaa yms.yms. yms. ketään vaan olla ihan vain aikuinen.



tämä EI tarkoita sitä ettenkö rakastaisi perheen yhteistä aikaa. Tottakai! Sitä vartenhan olemme halunneet lapsia että olemme heidän kanssaan ja nautin siitä suunnattomasti. Suurin osa arkea on sitä että ollaan yhdessä kaikki ja on tietysti tärkeintä että nauttii siitä.



Tiedostan myös, että parisuhdeaikaa on lasten ehdoilla. Esimerkiksi nyt kun lapsemme on alle vuoden emme ole olleet vielä yötä poissa. Lapsen kasvaessa haluamme olla 1-2 yötä kahdestaan muutaman kerran vuodessa. Meillä on onneksi hoitoapua, mutta jos ei olisi tekisin kaikkeni sitä löytääkseni ja siitä maksaakseni.

lapsen on hyvä oppia olemaan ulkopuolinen vanhempien parisuhteesta. Olen käsittänyt, että se lapsen kasvulle tärkeää ja myöhemmille omille parisuhteille, itsenäiseen pärjäämiseen jne.

ei tarkoita sitä, että vanhempien on lähdettävä johonkin ilman lasta säännöllisesti, vaan sitä, että vanhemmilla on selkeästi myös vaimon ja miehen roolit perheessä sen lisäksi, että heillä on vanhempien roolit. riittää, että he vaikka katsovat televisiota siten, että lapsi ei istu välissä, tai osoittavat toisilleen hellyyttä, joka kuuluu vain heille.

Isovanhemmat erittäin vastentahtoisesti.

lapsi mummin hoidossa kahden kuukauden välein yhden illan kerrallaan, silloin käydään teatterissa, leffassa ja kaksin ravintolassa. Lapsi 1v 2kk. Seksiä harrastamme lähes päivittäin, kun lapsi on nukkumassa. (Emme sekstaile lapsen kanssa samassa huoneessa) Tietysti välillä on kausia, ettei vain huvita.

ollaan oltu yön yli pois lasten luota. Nyt kun lapset eivät enää ole ihan pieniä ja siis helppohoitoisempia voitaisiin varmaan kiihdyttää tahtia kertaan vuodessa.



Lapset ovat hoidossa isovanhemmillaan. Sekä lapset että isovanhemmat nauttivat kyläilyistä. Matkaa mummoloihin on kuitenkin sen verran että ihan pieneksi hetkeksi ei lapsia sinne viitsi viedä, eikä voida esim. palata kotiin takaisin vaan pitää mennä hotelliin tai laivalle.

viimeksi ollaan oltu jossain kahdestaan vuonna 2002 :) Kumpikin kyllä vuorollaan pääsee kavereiden kanssa milloin minnekin kun toinen on kerran kotona. Parisuhde hoituu siinä sivussa välillä paremmin, välillä heikommin. Yhteisiä vuosia takana 20, joten jos jotain kaipaa, niin sitä omaa aikaa ;)

Mutta ei harrasteta kaverien kanssa baareissa juoksemista. Mieluummin ollaan kahdestaan se aika.

mieheni kanssa muutaman vuorokauden kahdenkeskeinen reissu ulkomaille.



Useammin olisi kivä käydä kahdestaan jossakin, mutta lastenhoitajat on kortilla..



Siitäkin huolimatta meidän avioliitto voi erinomaisen hyvin! Meillä on mieheni kanssa yhteinen hetki melkein joka ilta, kun lapset ovat nukahtaneet.



Ei voi mitään, mutta minun korvaani särähtää jollakin naiivilla sävyllä sana "parisuhteenhoito viikonloppu". Mielestäni sitä parisuhdetta pidetään yllä ja hoidetaan koko ajan ihan normaalissä arjessakin. Tai ainakin meillä tehdään niin.

mutta totuus on, että kerran kuussa saavat olla ilman lapsia!!! Se hoitaminenhan tapahtuu juuri silloin.

Ja olen kyllä kateellinen. Meillä on monta lasta, eikä niille löydy yökyläilyjä varten paikkoja yhtäaikaa. Mummo voi tulla tähän kotiin lapsia hoitamaan, että pääsemme viihteelle, mutta ei jää yöksi, joten mihinkään kauemmas emme pääse. Ja olisihan se hienoa joskus olla ihan kahdestaan kotonakin.

Parisuhde onneksi ei ole vielä kaatunut, vaikka lähellä on käynyt sekin. Sinnitellään vielä muutama vuosi, niin eiköhän tämä helpota.

meillä onnistuu parisuhteen hoitaminen lastenkin kanssa. voimme istua iltaa kahdestaan, kun lapset ovat nukkumassa ja isommat kaupungilla. parisuhde pysyy kunnossa myös lasten kanssa vietetyn ajan puitteissa. lauantaina kävimme leffassa ja syömässä lasten kanssa ja saimme ihan hyvin istuskeltua käsikkäin ja juteltua omiakin juttujamme.

mutta käymme silti silloin tällöin jossain kaksinkin, toukokuun lopulla käymme katsastamassa yhden keikan ja vietämme siinä samalla muutaman lomapäivän kahdestaan.

koska olemme uusperhe, ovat minun lapseni isällään ja mieheni lapset äidillään ja noin kerran kuukaudessa tämä sattuu samalle viikonlopulle. varmasti selviäisimme ilman näitäkin viikonloppuja kahdestaan, mutta rakastan myös kahdestaan oloa mieheni kanssa silloin tällöin.

mutta totuus on, että kerran kuussa saavat olla ilman lapsia!!! Se hoitaminenhan tapahtuu juuri silloin.

Ja olen kyllä kateellinen. Meillä on monta lasta, eikä niille löydy yökyläilyjä varten paikkoja yhtäaikaa. Mummo voi tulla tähän kotiin lapsia hoitamaan, että pääsemme viihteelle, mutta ei jää yöksi, joten mihinkään kauemmas emme pääse. Ja olisihan se hienoa joskus olla ihan kahdestaan kotonakin.

Parisuhde onneksi ei ole vielä kaatunut, vaikka lähellä on käynyt sekin. Sinnitellään vielä muutama vuosi, niin eiköhän tämä helpota.

kyllä meille tärkeämpää on joka ilta saunoa kahdestaan lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kuin olla ilman lapsia. saunassa parannetaan maailmaa ja sen jälkeen on hyvä käpertyä toisen kainaloon joko unille tai rakastelemaan. jos meillä olisi vain nämä viikonloput, jotka vietämme kaksin ja muuten eläisimme vain lasten ehdoilla, en usko, että suhteemme olisi edelleen; kahdeksan vuoden jälkeen, teinirakastumisvaiheessa.

elämästä arkea on suurin osa. siihen arkeen kuuluu lapset, jos ne on tullut tehtyä. elämä ja parisuhde pitää rakentaa siihen ympärille, jos sen haluaa toimivan. meillä sen eteen on tehty tarkoituksellisesti töitä ja nimenomaan arjessa, koska kummallakin on takana epäonnistunut avioliitto.

entisessä liitossani meillä oli iltamenoja ja ilman lapsia viikonloppuja jatkuvasti. arki-illat sen sijaan istuimme eri huoneissa tietokoneella sen jälkeen kun lapset menivät unille. se suhde ei kestänyt noista parisuhdeviikonlopuista huolimatta.

iltamenoja kun tuppaa olemaan kuitenkin kohtuu usein, ja ne riittääkin. Iltamenot on yleensä keikka, leffa tai jotkut erikoisemmat kemut (karonkka, häät jne). Menot vielä tuppaa kasaantumaan, joskus ei moneen kuukauteen mitään ja sitten tulee kuukausi kun on joka viikko jotain.



Iltamenojen takia joko isovanhemmat katsomassa lasta illalla tai lapsi yöksi isovanhemmille.