Mikä väärinkäsitys ihmisillä on onnellisuudesta?

Se että sitä pitää olla koko ajan havittelemassa ja etsiä kun sitten ei keskity johonkin joka sitä jo tuo ja jota ei tarvitse hakemalla hakea.

Se, että sitä ei voisi valita. Onnellisuus on melkein aina seurausta omien asenteiden valitsemisesta.

Se, että elämän kuuluisi olla pelkästään onnellista. Ihmiset tavoittelevat luonnostaan onnellisuutta, mutta myös kärsimys kuuluu väistämättä elämään. Jos sitä ei pysty hyväksymään, ei pysty olemaan myöskään onnellinen.

Onnellisuus ei synny ulkoisista asioista tai riipu jostakin ihmisestä. Se on asenne.

"Olen onnellinen sitten kun.." on kyllä iso harha. Onnellinen voi olla vain nyt.

Se, että se olisi jokin jatkuva tunne. Tunteet tulee ja menee, voimakkaimmatkin onnen tunteet. Onnellisuus on olotila, asenne. Tosin jos vastoinkäymisiä on yli voimien, on julmaa vaatia toiselta vain parempaa asennetta elämäänsä. Voimien palatessa löytyy taas ilonaiheitakin. 

Ja toisekseen, onni koostuu monesta pienestä asiasta, harvemmin niin, että on yksi tai kaksi isoa hyvää asiaa, jotka muodostavat onnen.