Yliopistoon 35-vuotiaana, palkkaako kukaan 40-v maisteria jolla vain duunarityökokemusta?
Pääsin heti lukiosta yliopistoon, mutta mt-ongelmat veivät pitkille sairauslomille ja lopulta jätin opinnot kesken. Sen jälkeen olen tehny vaihtelevasti erilaisia duunarihommia; siivousta, hyllytystä ja sen sellaista. Välillä olen koittanut palata opintojen pariin, mutta lopulta aina jättänyt kesken. Välissä suoritin ammattitutkinnon, mutta kroppa ei harmillisesti kestänytkään sitä työtä, joten taas olisi otettava uutta suuntaa.
Sain kevään yhteishausta juuri paikan yliopistosta, yhteiskuntatieteiden kandiohjelmasta. Sen verran selvittelin, että saan 90 op hyväksiluettua, eli suoritettavaa jäisi puolikas kandi ja maisteri. Mt-ongelmat ovat jokseenkin rauhoittuneet, mutta ei ole realistista suunnitella, että opiskelisin normaalissa vauhdissa koko kolmea ja puolta vuotta, vaan todennäköisesti realistisempi suunnitelma olisi 5 vuotta.
Valmistuisin siis 40-vuotiaana ilman mitään relevanttia työkokemusta ja aukkoisen CV:n kanssa. Harjoittelupaikoista käy kuulemma kova taisto, joten sellaisen saamisen varaan ei voi laskea. Alentuneen stressinsietokyvyn takia työt opintojen ohessa eivät ole järkevä ratkaisu.
Kovasti tekisi mieli lähteä opiskelemaan, mutta onko tässä mitään järkeä? Opintotukikuukausia on jäljellä, joten niillä elelisin opiskeluvuodet. Hyvänä kautena pärjään opinnoissa erinomaisesti, arvosanani ovat tavallisesti 4-5, mutta ongelmana on ollut pysyä kursseilla alusta loppuun asti... Mutta tosiaan nyt vanhempana mieli on jo huomattavasti tasaantunut.
Mielipiteitä?
Myös muita vaihtoehtoja saa heitellä. Rajoitteina astma, kädet eivät kestä raskasta fyysistä työtä ja vuorotyö johtaa sairaslomaan.
Kommentit (48)
Sähän voit lukea siellä myös yrittäjäkursseja ja perustaa oman firman kun valmistut.
Vierailija kirjoitti:
Sähän voit lukea siellä myös yrittäjäkursseja ja perustaa oman firman kun valmistut.
Jos on mt-ongelmia ja vaikka ne olisivat hallinnassa niin yrittäjyyttä en voi suositella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän voit lukea siellä myös yrittäjäkursseja ja perustaa oman firman kun valmistut.
Jos on mt-ongelmia ja vaikka ne olisivat hallinnassa niin yrittäjyyttä en voi suositella.
Samaa olin tulossa sanomaan sosiaalityöstä.
Palkkaa kyllä. Ei ehkä heti mihinkään ihan huipulle, mutta eteneminen on täysin mahdollista parin vuoden jälkeen. Onhan sulla työuraa edessä vielä hyvät 25v kumminkin. Ja oman alan töihin tietysti kannattaa pyrkiä heti kun mahdollista esim kesäisin
Valitettavasti rajallinen stressinsieto ei sovellu nykytyöelämään. Itsekkin downsiftasin duunarihommiin. Palkka tippu 600, eli käteen 300 vähemmän. Enää työpäivät ei ole yhtähornaa ja puhelin ei soi iltaa yötä kotiin. Ja joskus joutuu ylitöitä tekeen, niin niistä maksetaan.
Mikä jottei. Meidän pitäisi tehdä työtä jonnekin 70 vuotiaiksi tai ylikin. Asenteet tulevat muuttumaan.
Ainakin sosiaalityöntekijäksi on palkattu 60-vuotias vastavalmistunut.
Ikäähän ei kannata ilmoittaa hakemuksessa. Itse olen karsinut omaa cv:tä niin, että vaikutan vähintään 10 vuotta nuoremmalta.
N41
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti rajallinen stressinsieto ei sovellu nykytyöelämään. Itsekkin downsiftasin duunarihommiin. Palkka tippu 600, eli käteen 300 vähemmän. Enää työpäivät ei ole yhtähornaa ja puhelin ei soi iltaa yötä kotiin. Ja joskus joutuu ylitöitä tekeen, niin niistä maksetaan.
Tämä. Suomessa kannattaa pysyä duunarihommissa. Niistä saa helposti saman tai enemmän kuin koulutusta vaativista töistä, mutta ne eivät ole lähellekään yhtä stressaavia. Itse suunnittelen juuri downsiftausta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti rajallinen stressinsieto ei sovellu nykytyöelämään. Itsekkin downsiftasin duunarihommiin. Palkka tippu 600, eli käteen 300 vähemmän. Enää työpäivät ei ole yhtähornaa ja puhelin ei soi iltaa yötä kotiin. Ja joskus joutuu ylitöitä tekeen, niin niistä maksetaan.
Tämä. Suomessa kannattaa pysyä duunarihommissa. Niistä saa helposti saman tai enemmän kuin koulutusta vaativista töistä, mutta ne eivät ole lähellekään yhtä stressaavia. Itse suunnittelen juuri downsiftausta
Tämä. Juurikin katselin uusinta palkkalaskelmaa, bruttopalkka 2000 euroa kahdelta viikolta. Stressiä ja vastuuta ei juuri lainkaan.
T. Korkeakoulutettu duunari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti rajallinen stressinsieto ei sovellu nykytyöelämään. Itsekkin downsiftasin duunarihommiin. Palkka tippu 600, eli käteen 300 vähemmän. Enää työpäivät ei ole yhtähornaa ja puhelin ei soi iltaa yötä kotiin. Ja joskus joutuu ylitöitä tekeen, niin niistä maksetaan.
Tämä. Suomessa kannattaa pysyä duunarihommissa. Niistä saa helposti saman tai enemmän kuin koulutusta vaativista töistä, mutta ne eivät ole lähellekään yhtä stressaavia. Itse suunnittelen juuri downsiftausta
Tämä. Juurikin katselin uusinta palkkalaskelmaa, bruttopalkka 2000 euroa kahdelta viikolta. Stressiä ja vastuuta ei juuri lainkaan.
T. Korkeakoulutettu duunari
Mistä työstä tällaista?
Omalla vuosikurssillani aloitti ensimmäistä kertaa opintonsa yliopistolla 44 vuotias. Tarkemmin en hänen tasutaansa tiedä mutta kertoi, että hieman jännittää kun ei ole koskaan opiskellut yliopistolla ja tämä on kuulemma hänen ensimmäinen opiskelupaikkansa sittenlukio vuosien. - Sen tiedän, että ei suinkaan vanhin opiskelija ole, johon olen kohdannut. Sitä en tiedä miten on työllistymisen laita. Itse tunne 24 (tänään 40) maisteriksi vuotiaana valmistuneen, joka ei ole ollut päivääkäämn työtön valmistumsiensa jälkeen mutta tunnen toisen 25 maisteriksi valmistuneen, jonka koko työura on ollut yhtä takkuilua ja pätkiä ja pätkän perään ja välillä pitkähköjä aikota työttömyyttä. Kumpainenkin perusterveitä. Ensin mainitulla on sittemmin kertynyt myös perhettä. - Jälkimmäinen taas on ollut kyllä pitkissä parisuhteissa mutta lapsia ei ole "uskaltanut tehdä", vaikka ainakin viimesin hänen kumppaninsa, jonka kanssa olivat yhdessä vuosia oli ja on edelleen hyvä palkkaisessa työssä.
Sosiaalityö on raskasta ja kuormittavaa asiantuntijatyötä, sitä kannattaa tarkkaan harkita lähteekö sille polulle jo valmiiksi hauraan mielen kanssa. Siellä saa itsensä helposti työkyvyttömäksi.
Terveisin sosiaalityöntekijä jolla mt ongelmia.
5 vuotta jaksoin sosiaalityötä ja sitten burnis, nyt muissa hommissa mutta haaveilen paluusta takaisin heti kun pää taas kestää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti rajallinen stressinsieto ei sovellu nykytyöelämään. Itsekkin downsiftasin duunarihommiin. Palkka tippu 600, eli käteen 300 vähemmän. Enää työpäivät ei ole yhtähornaa ja puhelin ei soi iltaa yötä kotiin. Ja joskus joutuu ylitöitä tekeen, niin niistä maksetaan.
Tämä. Suomessa kannattaa pysyä duunarihommissa. Niistä saa helposti saman tai enemmän kuin koulutusta vaativista töistä, mutta ne eivät ole lähellekään yhtä stressaavia. Itse suunnittelen juuri downsiftausta
Erikoinen luulo, kun todellisuudessa korkeakoulutetun mediaanipalkka Suomessa on noin 2000 euroa korkeampi kuin duunarin. Mistä niitä hyvätuloisia leppoisaa työtä tekeviä duunareita aina eksyy palstalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti rajallinen stressinsieto ei sovellu nykytyöelämään. Itsekkin downsiftasin duunarihommiin. Palkka tippu 600, eli käteen 300 vähemmän. Enää työpäivät ei ole yhtähornaa ja puhelin ei soi iltaa yötä kotiin. Ja joskus joutuu ylitöitä tekeen, niin niistä maksetaan.
Tämä. Suomessa kannattaa pysyä duunarihommissa. Niistä saa helposti saman tai enemmän kuin koulutusta vaativista töistä, mutta ne eivät ole lähellekään yhtä stressaavia. Itse suunnittelen juuri downsiftausta
Tämä. Juurikin katselin uusinta palkkalaskelmaa, bruttopalkka 2000 euroa kahdelta viikolta. Stressiä ja vastuuta ei juuri lainkaan.
T. Korkeakoulutettu duunari
Mistä työstä tällaista?
Tehdastyö.
Mielestäni ei kannata miettiä asiaa noin kuin sinä mietit, vaan sen kannalta, että mikä on mielekästä työtä. Jos opiskelualan työt kiinnostaa, ehdottomasti kannattaa hakea ja kouluttautua. Valitettavasti joudut aloittamaan uran alusta, eli niistä harkkahommista, mutta koska sinulla on ikää ja työkokemusta, voit mahdollisesti edetä nopeammin. Nykymaailmassa on paljon alanvaihtajia, joten et ole mikään omituisuus.
Itse aloitin 41-vuotiaana ensimmäiset yliopisto-opinnot. Tosin opiskelen proviisoriksi, että työtä lienee jossain määrin ainakin tarjolla. Taidan yrittää vielä lääkikseen tässä hakea.
Mä tein duunari hommia 30 vuotiaaksi.
Sitten käväisin vähän yliopistossa ja ammattikorkeassa.
Kun aloin hakemaan töitä, heti ensimmäinen puhelu johti työpaikkaan joka on nyt kestänyt yli 6 vuotta.
Kenttäkokemusta omaavat revittiin käsistä.
M40
Sulla on työuraa jäljellä yli 30 vuotta, jotten mene nyt ihmeessä opiskelemaan. En ymmärrä kun nelikymppisetkin vaikeroi ettei enää kehtaa mennä opiskelemaan, ei vaikka olisivat työttömiä. Mitä nuo ihmiset meinaat seuraavat vuosikymmenet oikein tehdä, kökkiä vuosikymmeniä kotona vai? Eläkeikä nousee koko ajan.
Hae tuohon sosiaalityöntekijän pääaineoikeus ja työllistyt varmasti.