Moni toimittaja on narsisti.
Voiko sitä kieltää? Jos saa tyydytystä toitottamalla omia mielipiteitään julkisuuteen ja ehkäpä muut niitä toteuttamaan sanallisesti tai käytännössä, niin...
Miksi niin moni toimittaja haluaa olla Persoona ja ensimmäinen, joka jotakin jostakin asiasta sanoo? (Vaikkei asia olisikaan niin erityinen, vaan ulkomaisista lähteistä kopioitu.) Kavereistani jokainen toimittajantapainen on jonkin asteen wannabe-julkkis, joka yrittää pyöriä ihailemiensa piirien liepeillä ja saada pari murusta pöydältä itselleenkin. Säälittävää.
Kommentit (3)
tyhjäntoimittajista. Kaikki koittavat kovasti olla Jotakin. Säälittäviä parikymppisiä "teinejä" korpiopistokoulutuksella. Tai siltä vaikuttavat sivistystasoltaan.
Tyhmää yleistää. Vai puhutteko sittenkin juontajista?
Toistaalta toimittajan työssä on avuksi, jos omaa tietynlaisen persoonallisuushäiriön: sanavalmis, nopea, kärsimätön, lyhytjännitteinen, vaihtelunhaluinen ja varmaan myös usein pinnallinen. Mutta se narsismi ei ole välttämätön.
Kaikki kaunis ympärilläin. Lehden ad on just tollanen wannabe eikä ole edes mitään sanottavaa!