Onko tutkijoita paikalla? Kertoisitko

Oliko tai onko sillä mitään vaikutusta mihinkään? Esim. rahoitukseen, tutkijauraan...

Viimeistelen tällä hetkellä väitöskirjaa. Työsuhteeni on kaksivuotinen yliopiston rehtorin myöntämällä rahalla perustettu tohtorikoulutettavan virkasuhde. Sitä ennen toimin pari vuotta opettajana yliopistolla ja sitä ennen muualla töissä.



Teen tällä hetkellä 60 % kokonaistyöajasta, koska minulla on pieni 11 kk ikäinen lapsi. Olen siis osittaisella hoitovapaalla. Työajat ovat suhteellisen epäsäännölliset, koska ne on järjestetty mieheni työaikojen ja lasta toisinaan hoitavan miehen siskon aikataulujen mukaan. Tuntimäärä on siis tietysti sama, mutta sijoittuu eri päivinä eri tunneille.



Pidän tutkimustyöstä. Nyt varsinkin on todella mukavaa, kun väitöskirja on loppusuoralla. Rahoituksen työhön olen saanut suhteellisen helposti, moni muu on tehnyt paljon enemmän töitä sen eteen. Väitöskirjaani kasvatustieteen alalta teen pienessä projektissa, jossa kaksi muuta lisäkseni. Ohjaajani on ollut todella hyvä ja siinä osasyy myös rahoituksen järjestymiseen.



Aiemmin olen tehnyt kaksi gradua, josta toisesta arvosanana erinomaiset tiedot ja toisesta eri arviointisysteemin mukaan eximia cum laude approbatur.



Työssä on hienoa joustavuus ja tunne siitä, että menee tiedollisesti eteenpäin. Pidän myös tutkimuskohdettani tärkeänä. Palkkani on todella pieni moneen muuhun verrattuna, mutta raha ei ole keskeinen asia minulle. Tulevaisuudessa kaipaisin kuitenkin vakituista virkaa, koska epävarmuuden sieto ei ole parhaita puoliani. Väitöskirjan jälkeen jatkaisin mielelläni yliopistolla opetus- ja tutkimustehtävissä.

Toisen gradun teko avasi minulle mahdollisuuden jatkaa siitä väitöskirjaan. Ensimmäinen artikkelimuotoisen väitöskirjan artikkeleista on kirjoitettu gradun pohjalta. Siinä samalla tulin mukaan myös tutkimusryhmään, jossa olen siis edelleen.

Viimeistelen tällä hetkellä väitöskirjaa. Työsuhteeni on kaksivuotinen yliopiston rehtorin myöntämällä rahalla perustettu tohtorikoulutettavan virkasuhde. Sitä ennen toimin pari vuotta opettajana yliopistolla

Missä näin voi olla? Meillä yliopistolla maisterit ei saa opettaa kuin jonkun satunnaisen tunnin jonkun kokeneemman ja etabloituneemman proffan tai dosentin valvonnassa. Missään tapauksessa maisteri ei voisi olla opetusvirassa tai edes päätoimisena tuntiopettajana.

]

Missä näin voi olla? Meillä yliopistolla maisterit ei saa opettaa kuin jonkun satunnaisen tunnin jonkun kokeneemman ja etabloituneemman proffan tai dosentin valvonnassa. Missään tapauksessa maisteri ei voisi olla opetusvirassa tai edes päätoimisena tuntiopettajana.

Tekniikan alalla on aivan tavallista, että diplomi-insinöörit (ja jopa teekkarit) opettavat. Valmistuneille on niin paljon työpaikkoja teollisuudessa, että opettajanvirkoja ei pystyttäisi millään täyttämään pelkästään tohtoreilla. Tosin teekkarit eivät saa virkoja, vaan korkeintaan viransijaisuuksia.

Ihan sama käytäntö on myös yliopistoissa niillä aloilla, joilta valmistuneilla on suuri kysyntä teollisuudessa (esim. tietojenkäsittelytiede).

Tekniikan tohtori

Olisitko samassa tilanteessa, jos olisit saanut magnan?

mut mä sain sen laitokselta jossa magna oli hyvä arvosana ja rahoitushan on kiinni omista proffista, jotka tiesivät, että heillä se oli hyvä arvosana. Väitöskirjasta mä sain laudaturin ja se oli jo lähinnä liian hyvä arvosana, siitä suoraan sanottuna on ollut haittaa. Tällä alalla se on sen verran harvinainen, että joka kerta kun sen sanoo ääneen, joku ajattelee että tuopa tarvii pienen näpäytyksen. Onneksi alkaa jo olla niin kauan, ettei sitä kukaan enää kysele..

Tekniikan alalla on aivan tavallista, että diplomi-insinöörit (ja jopa teekkarit) opettavat. Valmistuneille on niin paljon työpaikkoja teollisuudessa, että opettajanvirkoja ei pystyttäisi millään täyttämään pelkästään tohtoreilla. Tosin teekkarit eivät saa virkoja, vaan korkeintaan viransijaisuuksia.

Ihan sama käytäntö on myös yliopistoissa niillä aloilla, joilta valmistuneilla on suuri kysyntä teollisuudessa (esim. tietojenkäsittelytiede).

Tekniikan tohtori

jos sitä opettaa tyyppi jonka pätevyys on vaan ylempi korkeakoulututkinto - siis sama kuin lukiossa tai amkissa? Ei menis täällä läpi. En mä sano, että meillä huono työllistymistilanne olisi, muta on kuitenki nlähdetty siitä, että omat virat täytetään tohtoreilla ja pidetään sen verran houkuttelevina, että tohtori niihin löytyy.

on tyhmä?

alkuvaiheen kursseja. Ei siinä välttämättä tohtorin tutkintoa tarvita, jotta pystyisi opettamaan esim. ohjelmoinnin peruskurssia vasta-alkajille.



Viimeisten vuosien kurssien opettajina on lähes poikkeuksetta tohtorit ja professorit. Tosin harjoituksia voi niissäkin pitää DI.



Tekniikan tohtori

Teen väiöskirjaa humanistisella alalla. Gradun (arvosana magna) jälkeen olin muutaman vuoden muualla töissä, ja aloittelin jatko-opintoja työn ohessa. Sitten proffa haki akatemialta projektille rahaa, pyysi minut siihen mukaan, ja tutkimussuunnitelmaani muokattiin siihen sopivaksi. Tässä välissä sain ensimmäisen lapsen. Aloittelin väitöskirjan tekoa lapsenhoidon lomassa, ja kohta tuli toinen. Rahoitusta siirrettiin, onnistui hyvin. Kakkosen ollessa vuoden jatkoin väitöskirjan tekoa päätoimisesti.



Minulle ei kuulu opetusta tms., teen vain omaa tutkimustani. Minuakin koskee tuo 7,25 h/pv, ja olen pyrkinyt pitämään siitä aika tiukasti kiinni. Lapset ovat päiväkodissa. Olen töissä joko 7.30-15.15., tai 9-18 (-21), riippuen siitä vienko vai haenko heitä. Minulla on yliopistolla työhuone (ei ole tohtorikoulutettavalle meillä mitenkään itsestäänselvyys), joten teen töitä lähinnä yliopistolla, joskus myös kotona.



En aio jäädä väitöksen jälkeen yliopistolle, minulla on toisaalla vakivirka odottamassa. Olen omasta virastani nyt virkavapaalla. Stressin aihe on nyt se, valmistuuko väitöskirja ennen virkavapaan loppumista vai ei.

Jatko-opinto-oikeuden ja rahoituksen saamiseksi magna riitti hyvin. Huonohko arvosana johtui huonosta aiheesta. Väitöskirjan aihe on eri kuin gradun. Sen sijaan tutkijakoulupaikkaa ei magnan gradulla herunut, olisi pitänyt olla eximia tai laudatur.

Teen väiöskirjaa humanistisella alalla. Gradun (arvosana magna) jälkeen olin muutaman vuoden muualla töissä, ja aloittelin jatko-opintoja työn ohessa. Sitten proffa haki akatemialta projektille rahaa, pyysi minut siihen mukaan, ja tutkimussuunnitelmaani muokattiin siihen sopivaksi. Tässä välissä sain ensimmäisen lapsen. Aloittelin väitöskirjan tekoa lapsenhoidon lomassa, ja kohta tuli toinen. Rahoitusta siirrettiin, onnistui hyvin. Kakkosen ollessa vuoden jatkoin väitöskirjan tekoa päätoimisesti.

Minulle ei kuulu opetusta tms., teen vain omaa tutkimustani. Minuakin koskee tuo 7,25 h/pv, ja olen pyrkinyt pitämään siitä aika tiukasti kiinni. Lapset ovat päiväkodissa. Olen töissä joko 7.30-15.15., tai 9-18 (-21), riippuen siitä vienko vai haenko heitä. Minulla on yliopistolla työhuone (ei ole tohtorikoulutettavalle meillä mitenkään itsestäänselvyys), joten teen töitä lähinnä yliopistolla, joskus myös kotona.

En aio jäädä väitöksen jälkeen yliopistolle, minulla on toisaalla vakivirka odottamassa. Olen omasta virastani nyt virkavapaalla. Stressin aihe on nyt se, valmistuuko väitöskirja ennen virkavapaan loppumista vai ei.

Väittelin viime vuonna. Sain tehdä koko väitöskirjani assistentin jatkokoulutusviran puitteissa, jolloin suurin osa työajasta meni tutkimukseen, loput opetus- ja hallintotehtäviin. En siis joutunut hakemaan apurahoja, tutkijakoulupaikkoja tms. ollenkaan.



Nyt väitöksen jälkeen olen tutkijana, mutta en yliopistolla, vaan järjestössä. Viihdyn todella hyvin ja aihe liippaa läheisesti omia intressejäni. Teen tätä työtä kolme päivää viikossa, jolloin päivät ovat aika normaalit alkaen klo 8-8 välillä ja siitä sitten 7.5 tuntia eteenpäin (+ruokatauko). Lisäksi opetan yliopistolla tuntiopettajana ja kirjoitan myös artikkeleja ja tietokirjaa, johon menee loput 2 päivää viikosta. Käytännössä työskentelen jonkun asian kanssa usein myös iltaisin.



Yksi leikki-ikäinen lapsi löytyy. Työskentelen siis aika normaalit päivät hänen kannaltaan, ylimääräisiä töitä teen hänen nukkuessaan ja pyrin rauhoittamaan esim. viikonloput ja pitkälti myös illat ennen kahdeksaa lapsen kanssa ololle. Miehellä myös säännöllinen päivätyö (ja onneksi pysyvä), joten siinä mielessä hyvä tilanne.



Jatkosta en tiedä, jäänkö järjestöön vai mitä. Post doc-rahoitustakin haen, mutta toisaalta en tiedä haluanko mukaan niin kilpailtuun maailmaan. Tykkään myös tieteen popularisoinnista ja myös liike-elämä kiinnostaa. Olen tehnyt aika laaja-alaisesti erilaisia juttuja ja tutkimusaiheenikin on laaja-alainen, joten ihan puhtaaksi tutkijaksi tuskin jää.



Graduja tein aikanaan kaksi (2 maisterin tutkintoa) ja molemmista arvosana eximia.

Aiemmin lehtorin virkaankaan yliopistolla ei vaadittu muuta kuin maisterin koulutus, joten laitoksellamme on edelleen joitakin maistereita viroissa. Nykyään toki vaatimuksissa lukee lisensiaatin tai tohtorin tutkinto, mutta sijaisuuksia hoitavat usein edelleen maisterit (täällä meillä). Nimikkeenäni opetustehtävissä oli "yliopistonopettaja". Tässä opetusta oli hyvinkin paljon, mutta ainoastaan perus- ja aineopintotason kursseja.

Sain gradusta eximian ja erinomaiset maisterin paperit. Vaittelin Cambridgen yliopistosta myos erinomaisin paperein. En ole koskaan pitanyt itseani mitenkaan erityisen fiksuna, mutta korvaan puutteet ymmarryksessani innostuneisuudella. Olen todella kiinnostunut siita, mita teen ja voin helposti viettaa paivakausia lukien aiheesta tai aiheen vieresta miettien uusia tutkimuskysymyksia. Kun saan idean, kirjoitan sen tutkimussuunnitelman muotoon ja lahetan tyokavereilleni alas ammuttavaksi. Mita tarkemman seulan lapi projekti paasee, sita todennakoisemmin siita tulee tuloksia.



Hyvat paperit varmasti auttavat vaitostyopaikan saantiin, mutta perinteisessa tutkijanurassa tarkeinta on, etta paasee julkaisemaan kansainvalisesti arvostetuissa lehdissa. Sitkeys palkitaan! On hyvin tarkeaa paasta tyoskentelemaan hyvien tutkijoiden kanssa heti alussa, mutta tutkimus on myos aina onnenkauppaa. Graduaiheet vaihtelevat loistavista surkeisiin ja henkilokemiat voivat sossia hyvankin tutkijan alun. Minulla on ollut paljon onnea matkassa.

tekemiseen aina rahoitusta saa, humanistisenkin. Hyvä tutkimussuunnitelma vaan.

Onkohan tilanne ihan onneton humanistisella puolella?



Kertokaa lisää kokemuksia.

mä herään noin seitsemältä, syön aamiaista lapsen kanssa ja luen lehden ja patistan lapsen kouluun klo 8. Sen jälkeen pyöräilen itse yliopistolle työhuoneelle, jossa olen siis noin puoli-varttia vaille yhdeksän. Kotiin pyöräilen neljän jälkeen, eli työpäivä on teoriassa ihan normaalin mittainen (Yliopistolla on laskennalliseti 7,25 tunnin työpäivät) mut siinä tietty mukana luonastauko. Käytännössä mä yleensä teen tunnin kaksi illalla kotona. Vaihtoehtoisesti joinain päivinä en viitsi lähteä yliopistolle ollenkaan vaan teen vain kotona, jontain päivinä taas menee laitokselle iltakymmeneen. Tää on aina vähän kiinni myös siitä, millainen vaihe työssä on.



Mulla on yksi (erityis)lapsi. Tavoite on tehdä pitkä ja arvostettu tutkijanura kansainvälisellä tasolla, saada lapsi aikuiseksi ja onnelliseksi ja pitää oma pää kasassa. Miehellä on omat tavoitteensa.



TÄllä hetkellä kolmen vuoden rahoitus Akatemialta kolmen vuoden postdoc tutkimusprojektiin. Aika taulu on siis tuo 3 vuotta, jossa pitäisi saada muutama kv. artikkeli ja monografia.



En tiedä, olenko koskaan katunut valintaani. Pidän todella työstäni, olen aina pitänyt. Tekisin tätä, vaikka voittaisin lotossa eikä rahatarvetta ikinä enää olisi. Tai ehkä se jopa parantaisi asiaa. Sillä tämän homman huonoin puoli on toki taloudellinen epävarmuus ja tietty riippuvaisuus suhdetoiminnasta ja politiikasta: proffien kanssa on pysyttävä väleissä tai rahoitus katkeaa. VÄitöskirjan esitarkastukseen jätettyäni olin jonkun aikaa työttömänä, sillä väitöskirjarahoitus loppui ja uuttakaan ei voinut hakea, saati saada ennen sen hyväksyntää. Kaikilla ei samaa tilannetta, joten tässä mun suhdepuoli petti ainakin.

eli sama kuin edellisen mainitsema laskennallinen 7,25 plus ruokatunti. Olen töissä joko 7-15 tai 8-16, perjantaina lähden vähän aikaisemmin. Kertaakaan en ole tehnyt töitä illalla, mutta lapsen sairastaessa olen joskus tehnyt töitä kotikoneella lapsen nukkuessa (vaikka noin niinkuin periaatteessa olisi lupa olla poissa ja tekemättä mitään). Tykkään työstäni paljon enkä koe sitä stressaavana. Yleensä saan palkkaa, jolloin työhöni kuuluu myös muita työtehtäviä kuin se oma tutkimus, ja oman tutkimuksen eteneminen on pitänyt mitoittaa niin, että aikataulu ei ole liian tiukka. Välillä olen ollut apurahalla, jolloin olen saanut keskittyä vain tutkimuksen tekemiseen. Silloin olisi periaatteessa voinut tehdä töitä myös kotoa käsin, mutta itse olen kokenut selkeämpänä mennä aina työpaikalle.

Yksi lapsi on ja piakkoin tarkoitus yrittää toista. Teen tällä hetkellä väitöskirjaa ja aikataulutavoite on n. artikkeli per vuosi.