Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on kun ei jotkut ei osaa koskaan olla hiljaa?
09.07.2022 |
Siis tietääkö kukaan, onko tälle mitään loogista syytä? Ovatko tientynlaiset ihmiset tähän muita taipuvaisempia?
Oma isä on tälläinen. Kun on hereillä, joka ikinen hetki pitää täyttää puheella ja paskan jauhannalla. Joka ikinen. Pyydän välillä omaa rauhaa, mutta puhuu myös yksinään ja niin maan kovaan ääneen että sanat kuuluvat seinien läpi. Seinien! Ihan järjetöntä. Mahdoton lukea tai keskittyä mihinkään kun kuuluu kiroilua ja itseksen höpistelyä mm. politiikasta ja koronasta.
Pahin varmaan kun haluaisi olkkarissa katsoa jotain sarjaa, tulee istumaan sohvalle viereen ja alkaa jankkaus jostain uutisista ja piikeistä. Sitten kaivaa puhelimesta jonkin sivun ja "KATO! KATO TÄMÄKIN JUTTU!!" Äiti raukka, onneksi ei enää ole täällä tätä sietämässä.
Vuodastus nyt tälle päivälle, pääsen pian lähtemään. Nyt muistan taas miksi niin alunperin tein. Oon ollut pari viikkoa nyt kesällä ja on tehnyt aivan liian monta kertaa mieli lyödä päätä seinään. Onneksi löytyy ihana kämppis toisesta kaupungista, en jaksa odottaa taas omaa rauhaa..
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanoo: ole nyt hetken hiljaa - yleensä tehoaa mutta voivat suuttua.
Tiedän ton tunteen! Voi sitä v*tutusta kun yrittää saada oikeesti jotain aikaseksi ja sössötys toisessa huoneessa vaan jatkuu ja jatkuu. Ei auta vaikka sanois nätisti tai edes vähän rumemmasti, suun on käytävä
Sisäinen tyhjyys. Identiteetti on hukassa ja nämä ihmiset elävät vain ulkoisen kautta, eli kokevat olevansa olemassa vain jos pitävät koko ajan melua. Mölyän, olen siis olemassa.
He eivät tunne itseänsä, eivätkä ole koskaan tutustuneet itseensä, eivätkä edes osaa kysyä kuka minä olen? Mikä minä olen? Mikä minun tarkoitukseni on? ja lukemattomia muita kysymyksiä. Sisäinen dialogi puuttuu. He ovat jääneet ulkoisen kautta elämisen tasolle.
Isäni entinen naisystävä oli tällainen, joka puhui taukoamatta. Ei pystynyt katsomaan telkkariakaan, hän puhui koko ajan siihen päälle. Keskustelusta isäni kanssa ei tullut yhtään mitään, kun hänellä oli liikaa asiaa. Eli siinä oli sitten muut hiljaa kuunnellen, kun hän puhui. Jos asiasta erehtyi huomauttamaan ystävällisesti, että voisiko hän antaa hetkiseksi puheenvuoron, hän tottakai suuttui siitä ja piti sitten mykkäkoulua. Onneksi minun ei tarvinnut olla kovin usein tekemisissä hänen kanssaan ja osasin sitä myös hyvin välttää. Ihmettelen vain miten isäni jaksoi kuunnella jatkuvaa monologia, ehkä hän ei kuunnellut sitä, koska usein torkkui sohvalla puoliunessa.