Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisitte erosta? Ja kuinka kauan meni, että pahin vaihe meni ohi
08.07.2022 |
Ja pystyi ajattelemaan jo jotain muutakin ja olemaan onnellinen.
Todella pitkästä parisuhteesta ero 3vko sitten ja olo on välillä todella toivoton. Asutaan vielä yhdessä, vaikka mies viettääkin öitään useamman kerran viikossa muualla. Ei pääse kunnolla aloittamaan eroprosessia.
Kommentit (14)
Sulla ollut sitten joku hyväkin hetki suhteessa kun noin pahaa tekee etkä riemusta kiljuen juokse vapauteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin, kiitos kysymästä. Minulle jäi velaton talo kalusteineen, auto, mökki ja lapset, olen nainen.
Kasvatin lapset, myin talon ja nyt asun uudessa tilavassa velattomassa kodissa, joka on vain minulle. Rahaa pankissa ja sijoituksissa. Eksällä menee huonosti, mutta sellaista se on kun lähteen pettämään.
Itse juoksin riemusta kiljuen vapauteen. Miehet on niin vaikeita tyyppejä ettei ketään kestä pitempään jos ei ole ihan pakko.
Mulla kesti pitkään selviytyä. Eka vuosi pahin. Mutta sitten alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Totuin yksinoloonkin. Lapset kasvoivat ja muutti pois. Vähän sen jälkeen löysin uuden miehen jonka kanssa oltu nyt vuoden yhdessä. Enpä olisi uskonut että niin kävisi.
Sellanen 4-5v meni aika pilalle. Vaikka 6kk päästä erosta hommasin uuden naisen, en kuitenkaan koskaan enää muuttanut enkä muuta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta. Pahinta oli koti-ikävä kun en saanut jäädä entiseen taloomme. Lisäksi turvallisuudentunne hävisi elämästäni vuosiksi ja olin todella ahdistunut ja kärsin unettomuudesta.
Liitto päättyi siis miehen uskottomuuteen. Joskus olen miettinyt että ihmiset eivät oikeasti ymmärrä tekojensa seurauksia ja mitä vaikutuksia niillä on muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, kiitos kysymästä. Minulle jäi velaton talo kalusteineen, auto, mökki ja lapset, olen nainen.
Kasvatin lapset, myin talon ja nyt asun uudessa tilavassa velattomassa kodissa, joka on vain minulle. Rahaa pankissa ja sijoituksissa. Eksällä menee huonosti, mutta sellaista se on kun lähteen pettämään.
No miksi petti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ero ollut paha asia, vaan se, mikä eroon johti. Eroaminen oli suuri helpotus. Itkin ilosta, kun kävin kirjastossa ja sain lainata kirjoja ja ennenkaikkea lukea niitä. Ihanaa, ettei tarvitse piiloutua omassa kodissa vaatehuoneeseen jne....
Ensirakkaudesta 20 vuotta. Toisesta suhteesta, joka kesti noin 10 vuotta meni puoli vuotta niin pääsin yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7/8 Samat tunnelmat täällä, erosta tosin vasta vajaa 3kk, enkä tunnu millään pääsevän eteenpäin. Mies halusi erota, hänellä uusi vosu. Taloa suren, asun ihan lähellä, itken joka kerta kun menen sen ohi. Kaipaan miestäni, elämäämme, pelottaa, ahdistaa, tunnen valtavas surua, tuntuu miten ikinä tästä selviän. Yksinäisyys on musertavaa ja prlottavaa, ei ole turvaa. Tietäisipä ex miten minut rikkoi ja miten paljon tuhoa sai aikaan. Vaan tuskinpa välittää. Kaikki jätetyt ja petetyt tietäkää että meitä on paljon.
Sanotaan, että erosta selviäminen vie kolmanneksen siitä ajasta, mitä oli yhdessä. Ainakin jätetyllä.
Me olimme yhdessä 21 vuotta. 7 vuodessa, eli kolmanneksessa, olin jo täysin kuivilla vesillä. Pahin vaihe kesti 1,5 vuotta, ja sen jälkeen alkoi ylämäki. Voiko tästä laskea jonkin kaavan? Pahin vaihe kestää 1/20 osan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, kiitos kysymästä. Minulle jäi velaton talo kalusteineen, auto, mökki ja lapset, olen nainen.
Kasvatin lapset, myin talon ja nyt asun uudessa tilavassa velattomassa kodissa, joka on vain minulle. Rahaa pankissa ja sijoituksissa. Eksällä menee huonosti, mutta sellaista se on kun lähteen pettämään.No miksi petti?
Suurin osa pettämisistä tapahtuu henkiläkohtaisen kriisin vuoksi.
Ohis
Meni 3 vuotta! Olisi pitänyt mennä ero terapiaan,olisin selvinnyt kaikesta nopeammin ja järkevämmin!
Avioero takana. Pahin aika kesti muutamia kuukausia ja pari vuotta meni eroa käsitellessä.
Muuttakaa erilleen, niin pääset aloittamaan eron käsittelyn kunnolla.
Voimia!