Viikko-viikko systeemi on järjetön.

on asua samassa paikassa koko ajan, vanhemmat vuorotellen muuttaa aina hoitoviikolla lapsen luo

Jos kuitenkin kumpikin vanhempi haluaa osallistua lasten elämään. Se, että lapset asuisivat yhdessä paikassa ja vanhemmat vuoroviikoin vaihtaisivat kotia, ei taida kovin monelta vanhemmalta sujua? Onko parempi, että lapset ovat toisen vanhemman luona vain joka toinen viikonloppu? Vai olisiko parempi, että asuvat toisen vanhemman luona ja toinen vierailee siellä päiväseltään satunnaisesti?



En ole itse eronnut, mutta jokainen ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa asioiden järjestäminen kaikille hyvin on aika hankalaa.

Järjetöntä on kuitenkin myös lapsen ja aikuisen vertaaminen tässä asiassa.



Aikuisella harvoin on kahta perhettä ja sen takia kahdessa paikassa asuminen on niin ikävää. Vuoroasumisessa lapsella on molemmissa kodeissa häntä rakastava vanhempi ja usein sisaruksiakin molemmissa paikoissa.



Lapsella ei ole aikuisen vastuuta elämisen järjestämisestä eikä yleensä tavaroistaankaan. Lapsi voi kaikessa rauhassa siirtyä kodista toiseen. Sen sijaan jos aikuisella on kaksi kotia, on hänellä myös tupla organisointi.



Ei voi verrata.



Ja jos kuitenkin verrataan, niin olen itse elänyt vuosikaudet kahdessa kodissa ilman ongelmia.

eikä todellakaan haluaisi muuta vaihtoehtoa?

Onko omakohtaista kokemusta..?

Lapsihan on silloin kotinsa ainoa vakituinen asukas. Kun samassa taloudessa ei asu vakituisesti yhtään aikuista, lapselle jää erittäin helposti liikaa vastuuta kodin yleisten asioiden hoidossa. Kodin hoito jää myös lähes väistämättä jonkin verran hunningolle. Tämä on huomattu niissä perheissä, joissa tätä asumismuotoa on kokeiltu.



Ratkaisu ei ole koskaan ollut pitkäaikainen, koska aikuiset haluavat yleensä jossakin vaihessa jatkaa elämäänsä eteenpäin ja perustavat uusia parisuhteita ja perheitä. Tämä on aikuisiin liittyvä syy ratkaisun toimimattomuuteen, mutta ei se siis lastenkaan kannalta täysin ongelmaton ole.

Toiseksi huonoin on viikonloppuisä-vaihtoehto. Kolmanneksi huonoin vaihtoehto on viikk-viikko -järjestelmä. Paras vaihtoehto on ehjä perhe.

Lapsihan on silloin kotinsa ainoa vakituinen asukas. Kun samassa taloudessa ei asu vakituisesti yhtään aikuista, lapselle jää erittäin helposti liikaa vastuuta kodin yleisten asioiden hoidossa. Kodin hoito jää myös lähes väistämättä jonkin verran hunningolle. Tämä on huomattu niissä perheissä, joissa tätä asumismuotoa on kokeiltu..

ja pystyvät toimimaan yhdessä, ts vaihtopäivä tehdään siististi ja asioista puhutaan. Tiedän tapauksen jossa vanhemmat olivat sen verran aikuisia, että pystyivät elämään lasten ehdoilla muutaman vuoden ja hoitivat ne omat parisuhdesäätönsä sitten vapaaviikollaan.

kanssa. Oikeuden päätöksellä ei ainakaan pienten lasten kohdalla noudateta viikko-viikko järjestelmää. Lapsella pitää olla yksi vakituinen asuinpaikka, jonka hän voi mieltää kodiksi.

ketkä asiantuntijat? Millä tiedolla? Kerro tutkimus?

Oikeuden päätökset johtuvat siitä, että jos riitaan on menty, ei haluta päättää järjestelmästä, jossa riitely jatkuu. Riitatilanteessa yhden huoltajan osoittaminen on selkeämpää, ja siksipä siinä sitten syntyykin yleensä isiä sorsivia oikeusmurhia.

Oikeuden päätökset eivät ole siis lainkaan kannanotto itse asiaan.

kanssa. Oikeuden päätöksellä ei ainakaan pienten lasten kohdalla noudateta viikko-viikko järjestelmää. Lapsella pitää olla yksi vakituinen asuinpaikka, jonka hän voi mieltää kodiksi.

Kyse ei ole ollenkaan siitä, että ajateltaisiin, että lapsella pitää olla vain yksi asuinpaikka. Vaan siitä, että ajatellaan, ett lapsella pitää olla yhteistyöhön kykenevät vanhemmat.



Jos on menty oikeuteen asti, se on merkki siitä, ettei asioita ole pystytty sopimaan. Ja riiteleville vanhemmille lasten 50/50 ei sovi.

... hänelle tulee vaihtoja ihan sama määrä kuin että jos hän yöpyisi toisella vanhemmallaan joka toinen viikonloppu. Molemmissa vaihtoehdoissa tulee neljän viikon jaksolle kaksi vaihtoa suuntaansa.



Erona se, että viikko-viikossa lapsi on pidemmän aikaa yhdessä paikassa ja olot ehtivät tasoittua. Plus että lapsi pääsee elämään ihan oikeaa arkea molempien vanhempien kanssa.