Kenen hermot kestää pahinta uhma-aikaa? =(

Mä kestän ihan hyvin noita taapero uhmiksia, mutta sitten tollanen 5v natkuttaja on jo paljon rasittavampi..

Mun hermot ei varmaan kestäisi tempperamenttisempia lapsia, niin on sitten luoja suonut tuollaiset helpot yksilöt ;)

... työssä olevan hermot kestää





Kun lapsi ei suostu yhtään mihinkään ilman järkyttävää kirkumista.

vaikka menossa on jo ties monesko uhmaikä. Esikoisen kanssa oli kaikkein vaikeinta, kun ei ollut kokemusta ennestään ja esim. lähisukulaiset oli autuaasti unohtaneet moisen iän olevan olemassakaan ja pitivät lasta vain huonokäytöksisenä.

Nykyään ymmärrän paremmin, että kyse on ohimenevästä tahtoiästä. On helpommin sanottu kuin tehty, että älä mene mukaan lapsen tasolle, pysy rauhallisena aikuisena vaikka keittäisi kuinka, sillä lapsi on itsekin aika hämmentynyt uhmassaa. Tahtoo, tahtoo eikä itsekään oikein tiedä mitä ja miksi... Jos vanhempi vielä suuttuu, huutaa jne. niin lapsen hätä ja hämmennys on entistä suurempi.

Nyt on hyvä kirjoittaa näin, kun on ennen mm. huutanut vastaan ja hermostunut kymmeniä kertoja jne. (kyllä, hävettää yhä kun muistelee).

Nykyään puren hammasta ja alan vaikka siivota ja annan lapsen raivota tai poistun huoneesta jos pinna meinaa palaa.

Lapsissakin on eroja, meidän pesueessa on niitä, jolla ei edes mainittavaa uhmista ole ollutkaan, niitä jotka ovat olleet siis ylipuhuttavissa, ovat uskoneet kieltoja, ovat olleet harhautettavissa jne. Ja sitten niitä, joihin ei mikään puhe ole tehonnut, ei harhautukset, maanittelut tms. he ovat vain raivonneet aikansa (5 min-tunti...) ja sitten rauhoittuneet.

Voimia se kysyy, mutta menee ohi aikanaan.

lapsen kanssa on vielä helppoa kun voi kantaa häntä. Mutta mitä tehdä jos lapsi juoksee karkuun tai on muitakin lapsia kuin yksi?

et ilmeisesti ole töissä riittävän pitkään.

Helppoa on uhmiksen kanssa.



nim. Otin juuri yhteen teinin kanssa



p.s. Teiniä ei voi napata kainaloon - uhmiksen voi.

#5 no sitten

Vierailija - 14.04.10 05:26 (ID 10316401)





et ilmeisesti ole töissä riittävän pitkään.





Sen sijaan silloin kun olin kotona, kestin paljon paremmin uhmailuja. IHmiset on katsos erilaisia. Mä olin parempi äiti lapsilleni kotona.

Mä ainakin käytän äänijänteitäni pysäyttääkseni karkurin, usein tehoaa, kun ei korota ääntään kuin hätätilanteissa, lapsi jähmettyy paikalleen ja ehtii juosta kiinni. Vauvan ja useamman muun lapsen ja uhmiksen kanssa oppii kikkailemaan, on vähän pakko.

tai kestää ne kun 1 lapsi on ja ei ole vaihtoehtoja. Mutta pään sisällä huudan ja kiroan niin etten kehtaisi kellekään ääneen sanoa...



Nytkin mahtava fiilis, kotona oltu 1,5h ja 3v poika huutaa ja huutaa ja huutaa. Millon mistäkin. Tekis mieli huutaa niin kovaa että säikähtäs ja kunnolla..vaikka mitä se auttas, kai olisin jo muuten tehny niin. (en halua ajatella mitä elämä teinin kanssa voi olla...)



Huvittavaa kun kaverit odottaa milloin heidän 2 vuotiaan uhma loppuisi..Just joo, odottakaa ihan rauhassa vuosi tai puolitoista niin yllätytte.

aivan mahdottomaksi.

tai kestää ne kun 1 lapsi on ja ei ole vaihtoehtoja. Mutta pään sisällä huudan ja kiroan niin etten kehtaisi kellekään ääneen sanoa...

Nytkin mahtava fiilis, kotona oltu 1,5h ja 3v poika huutaa ja huutaa ja huutaa. Millon mistäkin. Tekis mieli huutaa niin kovaa että säikähtäs ja kunnolla..vaikka mitä se auttas, kai olisin jo muuten tehny niin. (en halua ajatella mitä elämä teinin kanssa voi olla...)

Huvittavaa kun kaverit odottaa milloin heidän 2 vuotiaan uhma loppuisi..Just joo, odottakaa ihan rauhassa vuosi tai puolitoista niin yllätytte.

on ollut ihan kamalaa aikaa kestää. Hän on kuitenkin rauhoittunut ihan hirveästi kun olen lopettanut tietoisesti huutamisen ja en raivoa hänelle takaisin. Meillä myös uusittiin rytmi ja mennään kellon mukaan melko tarkkaan joka päivä. Uhmakohtauksia ei ole ollut juuri ollenkaan enää. Hävettää ja on paha mieli itsellä, että en ole osannut hillitä itseäni uhmatilanteissa.Muutaman illan jopa sitä itkinkin.

Meillä halataan ja pusitaankin kyllä paljon päivän mittaan, mutta liian monta kertaa olen huutanut.

Onneksi älysin lopettaa ja olla aikuinen.

meni joten kuten, mutta nyt onki teini-ikä ja toiset kuviot. Tsemppiä vaan ja tiedoksi että ette tiedä mitään ennenkuin olette tänne asti päässeet.

ylimieliset teinien vanhempien kommentit aina kun uhmaa kiroaa. Voi lässynlää, kun me ei tiedetä mistään mitään. Tekään ette tiedä mistään mitään, kun tiedän lapsi ei ole vaikeavammainen jolla on vaikea epilepsia ja kamalia raivareita jne jne...



Joo me ei tiedetä mitä on olla teinin vanhempi. Ja voi olla ettei meidän teineistä tule yhtä sekopäitä kuin teidän teineistä tai sitten tulee sekopäisempiä ja pudistelemme teille päätä kun te ette sitten mistään mitään tiedä.



Tottakai ymmärrän, että teini-ikä on ihan eri asia kuin pienen uhmaikä. Mutta tuollainen toisen tunteiden vähättely on niin ärsyttävää. Jos lopettaisitte sen, teistä ehkä pidettäisiin enemmän?

-