Lue keskustelun säännöt.
Opitteko lapsuudenkodissanne ajoissa olemisen taidon?
07.07.2022 |
Minä en. Äitini oli aina myöhässä, isä ei. Äidin takia olimme sitten aina melkein myöhässä tai myöhässä paikoista.
En lapsena osannut yhdistää tätä asiaa siihen, että isän kanssa oli aina stressittömämpää lähteä paikkoihin kuin äidin. En tajunnut, että se johtui siitä, että isän kanssa lähdettiin ajoissa.
Lähdin aina itse viime hetkellä nuorena, koska olin oppinut, että niin tehdään. Joskus harvoin myöhästyin, sitäkin tapahtui. Mutta aina oli kiire. Sitten opin, että ajoissa lähteminen tekee elämästä paljon mielekkäämpää.
Entä teillä?
Kommentit (24)
Jos et ole paikalla silloin kuin pitää niin jäät snne missä olet. Opetti olemaan ajoissa ja kommunikoimaan siitä tuleeko ehkä viivytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oppinut. Molemmat vanhemmat ihme vitkuttelijoita ja aina myöhässä, ihan kuin eivät oikeasti osaisi kelloa tai ymmärtäisi ajankulua.
Ihan itse ymmärsin jo ekaluokkalaisena, että kannattaa lähteä ajoissa, niin on perilläkin hyvissä ajoin.
Olin siis lapsena ajoissa koulussa ja harrastuksissa, kun sain itse lähteä. Mutta jos äitini vei, olin myöhässä. ap
Opin sen, että mihinkään ei saa mennä käymään tai kylään, kun voi olla "vaivaksi". Nykyäänkin vaikeaa kyläillä kenenkään luona. Menen todella ajoissa jos tohdin.
Meillä molemmat vanhemmat oli täsmällisiä. Lähtötyylissä vaan oli eroa: äiti hoitti kaikki rauhallisesti ja järjestelmällisesti, kun taas faija sinkoili ympäriinsä ja huusi raivopäänä tahtia - mikä johti siihen, että aina unohtui jotain. Itse olen omaksunut ajoissa olemisen, ja vauhdikkaan lähdön. En kylläkään raivoa, mutta usein jää avaimet, lompakko (silloin kun sitä käytti), puhelin tai jotain muuta tärkeää...
Omalle jälkikasvulle olen myös opettanut, että ajoissa oleminen on toisten kunnioittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin sen, että mihinkään ei saa mennä käymään tai kylään, kun voi olla "vaivaksi". Nykyäänkin vaikeaa kyläillä kenenkään luona. Menen todella ajoissa jos tohdin.
Ei aikuisena pidä noudattaa vanhempien typeriä neuvoja, vaan pystyt päättämään asioista ihan itse. Sitä se aikuisuus on.
Opetti olemaan aina liian aikaisin joka paikassa. Joten kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin, en muista mitään hosumista tai paniikkia lapsuudesta.
Tää on enemmänkin temperamenttikysymys. Kumpikaan vanhemmistani ei ole mikään ajoissa oleva tyyppi. Minä olen ja olen ollut ihan pienestä asti. En ole oppinut sitä mistään vaan olen syntyjäni täsmällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oppinut, että myöhästyminen ei ole mikään maailmanloppu. Tietysti tarkoitukseni on aina mennä sovittuihin tapaamisiin ajoissa, mutta jos huomaan, että aikaa on 3min, ja kävelymatkaa jäljellä kilometri, niin en vaivaudu nopeuttamaan tahtiani sen takia. Sitä paitsi, jos on joku ryhmätapaaminen, niin ainahan siellä joku on myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mene oppi noin. Me vanhemmat ollaan tosi tarkkoja ajasta yleensä ollaan noin vartti etuajassa. Lapset taas myöhästelee ja haahuilee lähdössä. En tiedä myöhästelevätkö kaveritapaamisista.
Minulle on aina ollut selvää, että aikatauluista pidetään kiinni. Olen koko urani tehnyt töitä asiakkaiden omissa tiloissa sovittuihin aikoihin, eikä myöhästeleminen ole ollut vaihtoehto. Kun olin pieni, äitini oli töissä paikassa aivan kotimme vieressä, jossa hän avasi ja sulki ovet sekunnilleen aikataulun mukaan, joten esimerkki oli lähellä. Ennakoiminen on se juttu, jota moni viime hetken höslääjä ei osaa.
Olen työn puolesta nähnyt aika monta suorastaan pakkomielteistä myöhästelijää, joilla ei taida olla käsitystä siitä, miten pahasti he sotkevat jo käynnissä olevan kokouksen. Pahimmat istuvat tuolilleen ja vaativat saada kuulla tiivistelmän siitä, mitä on käyty läpi. Myöhästeleminen osoittaa kunnioituksen puutetta ja piittaamattomuutta muiden ihmisten työstä ja ajasta. Jotkut ovat jopa ylpeitä siitä, etteivät ole koskaan ajoissa missään, mutta he eivät osaa selittää ylpeyteensä syytä.
Yksi erikoisimmista tuntemistani myöhästelijöistä oli asianajaja, joka kävi työnantajani luona palaveeraamassa minun kanssani. Hän oli säännöllisesti pari minuuttia myöhässä, mutta se ei sinänsä haitannut, kun meitä oli vain kaksi. Kerran hän oli varttitunnin myöhässä, ja kun palaveriaika loppui, hän hämmästyi kovasti ja sanoi, että nythän jatketaan vartti yliaikaa, kun hän oli vartin myöhässä. Hän ymmärsi kyllä asian viimeistään silloin, kun seuraava asiakas alkoi kurkistella neukkarin lasiovesta sisälle, eikä sen jälkeen myöhästynyt kertaakaan. Hän oli hyväoppinen, mutta kaikki eivät sitä valitettavasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aina ollut selvää, että aikatauluista pidetään kiinni. Olen koko urani tehnyt töitä asiakkaiden omissa tiloissa sovittuihin aikoihin, eikä myöhästeleminen ole ollut vaihtoehto. Kun olin pieni, äitini oli töissä paikassa aivan kotimme vieressä, jossa hän avasi ja sulki ovet sekunnilleen aikataulun mukaan, joten esimerkki oli lähellä. Ennakoiminen on se juttu, jota moni viime hetken höslääjä ei osaa.
Olen työn puolesta nähnyt aika monta suorastaan pakkomielteistä myöhästelijää, joilla ei taida olla käsitystä siitä, miten pahasti he sotkevat jo käynnissä olevan kokouksen. Pahimmat istuvat tuolilleen ja vaativat saada kuulla tiivistelmän siitä, mitä on käyty läpi. Myöhästeleminen osoittaa kunnioituksen puutetta ja piittaamattomuutta muiden ihmisten työstä ja ajasta. Jotkut ovat jopa ylpeitä siitä, etteivät ole koskaan ajoissa missään, mutta he eivät osaa selittää ylpeyteensä syytä.
Yksi erikoisimmista tuntemistani myöhästelijöistä oli asianajaja, joka kävi työnantajani luona palaveeraamassa minun kanssani. Hän oli säännöllisesti pari minuuttia myöhässä, mutta se ei sinänsä haitannut, kun meitä oli vain kaksi. Kerran hän oli varttitunnin myöhässä, ja kun palaveriaika loppui, hän hämmästyi kovasti ja sanoi, että nythän jatketaan vartti yliaikaa, kun hän oli vartin myöhässä. Hän ymmärsi kyllä asian viimeistään silloin, kun seuraava asiakas alkoi kurkistella neukkarin lasiovesta sisälle, eikä sen jälkeen myöhästynyt kertaakaan. Hän oli hyväoppinen, mutta kaikki eivät sitä valitettavasti ole.
¨
Meillä tuli koulussa merkintä, jos kello oli jo ehtinyt soida. Kolmesta merkinnästä jälki-istunto. Myöhästyminen oli myös häpeä, kun koko luokka istui jo paikoillaan.
Ehkä myöhästelijöiden kouluissa ei ole ollut kuria.
Opin ajoissa olemisen stressin! Yritän kyllä täs opetella olemaan stressaamatta. Ajoissa pystyis olemaan ilman kaikkien uhkien etukäteen murehtimistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aina ollut selvää, että aikatauluista pidetään kiinni. Olen koko urani tehnyt töitä asiakkaiden omissa tiloissa sovittuihin aikoihin, eikä myöhästeleminen ole ollut vaihtoehto. Kun olin pieni, äitini oli töissä paikassa aivan kotimme vieressä, jossa hän avasi ja sulki ovet sekunnilleen aikataulun mukaan, joten esimerkki oli lähellä. Ennakoiminen on se juttu, jota moni viime hetken höslääjä ei osaa.
Olen työn puolesta nähnyt aika monta suorastaan pakkomielteistä myöhästelijää, joilla ei taida olla käsitystä siitä, miten pahasti he sotkevat jo käynnissä olevan kokouksen. Pahimmat istuvat tuolilleen ja vaativat saada kuulla tiivistelmän siitä, mitä on käyty läpi. Myöhästeleminen osoittaa kunnioituksen puutetta ja piittaamattomuutta muiden ihmisten työstä ja ajasta. Jotkut ovat jopa ylpeitä siitä, etteivät ole koskaan ajoissa missään, mutta he eivät osaa selittää ylpeyteensä syytä.
Yksi erikoisimmista tuntemistani myöhästelijöistä oli asianajaja, joka kävi työnantajani luona palaveeraamassa minun kanssani. Hän oli säännöllisesti pari minuuttia myöhässä, mutta se ei sinänsä haitannut, kun meitä oli vain kaksi. Kerran hän oli varttitunnin myöhässä, ja kun palaveriaika loppui, hän hämmästyi kovasti ja sanoi, että nythän jatketaan vartti yliaikaa, kun hän oli vartin myöhässä. Hän ymmärsi kyllä asian viimeistään silloin, kun seuraava asiakas alkoi kurkistella neukkarin lasiovesta sisälle, eikä sen jälkeen myöhästynyt kertaakaan. Hän oli hyväoppinen, mutta kaikki eivät sitä valitettavasti ole.
¨
Meillä tuli koulussa merkintä, jos kello oli jo ehtinyt soida. Kolmesta merkinnästä jälki-istunto. Myöhästyminen oli myös häpeä, kun koko luokka istui jo paikoillaan.
Ehkä myöhästelijöiden kouluissa ei ole ollut kuria.
Eipä tuollaista taideta enää harrastaa. Tehokasta se kyllä on, jos seuraamukset ovat riittävät.
Paras näkemäni tapa lopettaa myöhästeleminen oli eräässä korttikoulutuksessa, jossa kurssilaiset pääsääntöisesti olivat kotoisin kaukaisista maista ja joille kello ei kuulemma merkinnyt mitään. Ensimmäisenä aamuna - kun noin yhdeksän kymmenestä osallistujasta oli madellut paikalle reippaasti alkamisajan jälkeen - kouluttaja sanoi, että tämän jälkeen kurssipäivinä luokan ovi menee lukkoon klo 09, eikä sitä avata ennen lounastaukoa. Käytännössä myöhästyminen tarkoitti sitä, että kortti jäi saamatta. Erittäin tehokasta: ne, jotka olivat korttia tosissaan suorittamassa, oppivat yhdellä kertaa. Harmi, ettei tuota keinoa voida käyttää kouluissa ja työpaikoilla.
Isä oli ja on aina myöhässä joka paikasta. Jopa silloin, kun vei minut kouluun, olimme myöhässä. Lapsena se nolotti hirveästi. Äiti taas oli mieluiten hieman liian aikaisin paikalla ja nämä tavat tietenkin aiheuttivat vanhempien välille kitkaa. Edelleen mielestäni yksi kamalimmista asioista on olla myöhässä, joten en ole lähes koskaan mistään myöhässä.
En tiedä opinko kotoa vai oliko sisäsyntyistä. Olen aina ollut sopivasti pari minuuttia etuajassa joka paikkaan.
Eivät kai vanhempanikaan mistään ole myöhästelleet.
Eikö tuo ole ihan normaalia ihmiselle, ihan ilman harjoitteluakin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä opinko kotoa vai oliko sisäsyntyistä. Olen aina ollut sopivasti pari minuuttia etuajassa joka paikkaan.
Eivät kai vanhempanikaan mistään ole myöhästelleet.
Eikö tuo ole ihan normaalia ihmiselle, ihan ilman harjoitteluakin.
Mutta kotoa voi oppia väärän mallin, josta voi olla vaikea totutella pois. ap
Minua kiinnostaisi tämä.