Lue keskustelun säännöt.
Opitteko lapsuudenkodissanne ajoissa olemisen taidon?
07.07.2022 |
Minä en. Äitini oli aina myöhässä, isä ei. Äidin takia olimme sitten aina melkein myöhässä tai myöhässä paikoista.
En lapsena osannut yhdistää tätä asiaa siihen, että isän kanssa oli aina stressittömämpää lähteä paikkoihin kuin äidin. En tajunnut, että se johtui siitä, että isän kanssa lähdettiin ajoissa.
Lähdin aina itse viime hetkellä nuorena, koska olin oppinut, että niin tehdään. Joskus harvoin myöhästyin, sitäkin tapahtui. Mutta aina oli kiire. Sitten opin, että ajoissa lähteminen tekee elämästä paljon mielekkäämpää.
Entä teillä?
Kommentit (24)
Juu, itse asiassa en ole tainnut koskaan myöhästyä mistään. Olen aina töissäkin reilusti ennen työajan alkua, sillä haluan laittaa työpisteen valmiiksi ja juoda aamukahvin ihan rauhassa. Samoin aamulla herään hyvissä ajoin, yleensä vähän jälkeen viiden, ja keittelen aamuteen tai -kahvin, syön leivän tai pari ja luen aamun uutiset ihan rauhassa ja ajan kanssa.
Myöhästyminen tapaamisesta on epäkohteliasta toista ihmistä kohtaan. Kotoa opittu juttu kyllä mulla tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aina ollut selvää, että aikatauluista pidetään kiinni. Olen koko urani tehnyt töitä asiakkaiden omissa tiloissa sovittuihin aikoihin, eikä myöhästeleminen ole ollut vaihtoehto. Kun olin pieni, äitini oli töissä paikassa aivan kotimme vieressä, jossa hän avasi ja sulki ovet sekunnilleen aikataulun mukaan, joten esimerkki oli lähellä. Ennakoiminen on se juttu, jota moni viime hetken höslääjä ei osaa.
Olen työn puolesta nähnyt aika monta suorastaan pakkomielteistä myöhästelijää, joilla ei taida olla käsitystä siitä, miten pahasti he sotkevat jo käynnissä olevan kokouksen. Pahimmat istuvat tuolilleen ja vaativat saada kuulla tiivistelmän siitä, mitä on käyty läpi. Myöhästeleminen osoittaa kunnioituksen puutetta ja piittaamattomuutta muiden ihmisten työstä ja ajasta. Jotkut ovat jopa ylpeitä siitä, etteivät ole koskaan ajoissa missään, mutta he eivät osaa selittää ylpeyteensä syytä.
Yksi erikoisimmista tuntemistani myöhästelijöistä oli asianajaja, joka kävi työnantajani luona palaveeraamassa minun kanssani. Hän oli säännöllisesti pari minuuttia myöhässä, mutta se ei sinänsä haitannut, kun meitä oli vain kaksi. Kerran hän oli varttitunnin myöhässä, ja kun palaveriaika loppui, hän hämmästyi kovasti ja sanoi, että nythän jatketaan vartti yliaikaa, kun hän oli vartin myöhässä. Hän ymmärsi kyllä asian viimeistään silloin, kun seuraava asiakas alkoi kurkistella neukkarin lasiovesta sisälle, eikä sen jälkeen myöhästynyt kertaakaan. Hän oli hyväoppinen, mutta kaikki eivät sitä valitettavasti ole.
¨
Meillä tuli koulussa merkintä, jos kello oli jo ehtinyt soida. Kolmesta merkinnästä jälki-istunto. Myöhästyminen oli myös häpeä, kun koko luokka istui jo paikoillaan.
Ehkä myöhästelijöiden kouluissa ei ole ollut kuria.
Eipä tuollaista taideta enää harrastaa. Tehokasta se kyllä on, jos seuraamukset ovat riittävät.
Paras näkemäni tapa lopettaa myöhästeleminen oli eräässä korttikoulutuksessa, jossa kurssilaiset pääsääntöisesti olivat kotoisin kaukaisista maista ja joille kello ei kuulemma merkinnyt mitään. Ensimmäisenä aamuna - kun noin yhdeksän kymmenestä osallistujasta oli madellut paikalle reippaasti alkamisajan jälkeen - kouluttaja sanoi, että tämän jälkeen kurssipäivinä luokan ovi menee lukkoon klo 09, eikä sitä avata ennen lounastaukoa. Käytännössä myöhästyminen tarkoitti sitä, että kortti jäi saamatta. Erittäin tehokasta: ne, jotka olivat korttia tosissaan suorittamassa, oppivat yhdellä kertaa. Harmi, ettei tuota keinoa voida käyttää kouluissa ja työpaikoilla.
Kyllä käytetään alakoulussa. Ovet ovat auki vain välituntiaikaan.
Syy kylläkin enemmän se että kaupunkikouluun ei hortoile ulkopuolisia sekalaisiin aikoihin sekoilemaan/varkaisille.
Mutta koululainenkaan ei väärään aikaan pääse sisään.
Kyllä. Molemmat vanhemmat olivat ajoissa, kun oli joku meno.
En oppinut ainakaan äidiltä. Äitini tykkäsi vitkastella ja viivytellä. Mummolaan menokin kerran pitkittyi, kun äiti halusi muutaman tunnin jutella verhoista kaupassa. Mitään tilannetajuakaan ei ole.