Suomalainen äitinpäivä todella juhlallinen ja mieltä

kohottava av-palstan mukaan: korkeintaa parin euron valmiskakku pöytään ja se on siinä. Varmaan jouluna tuodaan nakkipakettin pöytään jne. Huhhuh.

Kyllä meillä on mieltä ylentävä, vaikken saisi mitään pöytään. Ei kait sinä määrää, mikä on se ihana tapa viettää äitienpäivää tai muutenkaan juhlapäiviä?

ovat todennäköisimmin onnellisimpia?





Vaikka meillä puunataan ja laitetaan ennen juhlia, niin suurin ilonaihe mielestäni kuitenkin on ihmiset, ei ruoka ym.

äitienpäivänä haluan vähän rentoutua, joten en pahemmin yritä väsätä mitään erikoisuuksia. minulle riittää jopa kaupasta ostettu leivos sitä juhlistamaan.

kaksivuotias kun ei ihan hirveästi osaa vielä leipoa tai laittaa. =)

ja teot ovat sitä mitä haluan, en tarvitse erityistä ruokaa tai mitään silloin. Kunhan saan olla perheeni kanssa.



Olen siitä onnellinen, miksi tarvitsisin muuta? Olen kokenut itsekin lahjontaa yllin kyllin, mutta ei se minua hullua hurskaammaksi tehnyt, eroon sekin suhde johti. Ei paljon timanttisormukset tätä naista lämmittäneet.

mä nautin ihan joka päivä äitinä olemisesta. Ehkä pelkästään äitinä olemista ei osaa arvostaa, jos niitä lapsia tulla putkahtelee, kun itselle sopii...

kun heräsin siihen, että 9-vuotias tyttäreni oli kuudelta noussut väsäämään kakkua. Oli itse ostanut viikkorahoillaan valmiin pohjan ja kermaa ja vatkasi sen vielä käsin, etten olisi herännyt siihen meteliin. Sen jälkeen hän kävi herättämässä 14-vuotiaan kehitysvammaisen sisarensa ja 5-vuotiaan veljensä ja nuo toivat minulle kakkukahvit sänkyyn.

Olin edellisenä kesänä jäänyt yksinhuoltajaksi, enkä usko, että yksikään äitienpäiväjuhla ylittäisi tätä, vaikka sen eteen tehtäisiin mitä.

Siihen eivät yltäisi minkäänlainen lounas hienoimmassakaan ravintolassa tai kalleinkaan lahja, jonka joku mies ostaisi.

ja hyvän äitienpäivän toivotus on sitä mikä ylittää kaiken muun sinä päivänä.

Johtuu siitä että MINÄ valmistan jouluherkut. MINÄ tykkään leipomisesta ja kokkaamisesta ja mielelläni panostan näihin. Mies taas ei ole mikään kokki tai leipuri joten en oleta että hän rupeaisi tekemään kakkua itse. Sen sijaan odotan että noteeraisi päivän jotenkin, niin kuin hänelle on luontevaa. Siksi pakastekakku kelpaa. Semmoinen ´periaate minulla kuitenkin on etten tee itse itselleni äitienpäiväkakkua.

kohottava av-palstan mukaan: korkeintaa parin euron valmiskakku pöytään ja se on siinä. Varmaan jouluna tuodaan nakkipakettin pöytään jne. Huhhuh.

ne lasten tekemän kortit ja lahjat, se ilo ja jännitys mikä heidän kasvoiltaan loistaa kun pääsevät ne vihdoin antamaan äidille.

kun heräsin siihen, että 9-vuotias tyttäreni oli kuudelta noussut väsäämään kakkua. Oli itse ostanut viikkorahoillaan valmiin pohjan ja kermaa ja vatkasi sen vielä käsin, etten olisi herännyt siihen meteliin. Sen jälkeen hän kävi herättämässä 14-vuotiaan kehitysvammaisen sisarensa ja 5-vuotiaan veljensä ja nuo toivat minulle kakkukahvit sänkyyn.

Olin edellisenä kesänä jäänyt yksinhuoltajaksi, enkä usko, että yksikään äitienpäiväjuhla ylittäisi tätä, vaikka sen eteen tehtäisiin mitä.

Siihen eivät yltäisi minkäänlainen lounas hienoimmassakaan ravintolassa tai kalleinkaan lahja, jonka joku mies ostaisi.

ja latistunut/latistava ilmapiiri: ei tätä nyt tarvi juhlia mitenkään. Mikää ei koskaa nouse arjen yläpuolelle kaikki sitä samaa harmaata kaurapuuroa.

arjesta poikkeavaa, halutaan ilahduttaa toista (äitienpäivänä äitiä),

ja latistunut/latistava ilmapiiri: ei tätä nyt tarvi juhlia mitenkään. Mikää ei koskaa nouse arjen yläpuolelle kaikki sitä samaa harmaata kaurapuuroa.

kun ihmiset eivät ymmärtäneet. Kuten huomasit, täällä kirjoittavat ihmiset osaavat nousta arjen yläpuolelle pienilläkin asioilla, ei siihen tarvita aina tiettyä tunnelmaa tai miljöötä.

Silti varmasti moni täälläkin osaa juhlia ja nauttia.

Kyllähän me äidit tiedämme, että eniten äitienpäivä ilahduttaa kukkakauppiaita. Miksei voisi askarrella äitienpäiväkukkaan äitienpäivän mainospostista ja syödä tosiaan sitä parin euron kakkua.



Ja halata ja pussata ja laulaa ja värittää itse kortin.



Ei se rakkaus ja juhlamieli ole lahjojen hinnasta kii.

mä nautin ihan joka päivä äitinä olemisesta. Ehkä pelkästään äitinä olemista ei osaa arvostaa, jos niitä lapsia tulla putkahtelee, kun itselle sopii...

ja oman lapseni todella haluan oppia nauttimaan jokaisesta pienestä tai suuresta asiasta, oli se sitten pakastekakku tai suuri juhlapöytä.

Ja mielestäni asioita ei tarvitse juhlia, jos ei koe tarvetta/halua. Silloin voi olla niin onnellinen elämästään, ettei tarvitse mitään lisää.

ja latistunut/latistava ilmapiiri: ei tätä nyt tarvi juhlia mitenkään. Mikää ei koskaa nouse arjen yläpuolelle kaikki sitä samaa harmaata kaurapuuroa.