Hain lähihoitajaksi

Ei jokapaikassa

Et pääse jos et ole hoitajan ammattiin kouluttautunut

Vierailija kirjoitti:

Ei jokapaikassa

Et pääse jos et ole hoitajan ammattiin kouluttautunut

En pääse niihin koulutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jokapaikassa

Et pääse jos et ole hoitajan ammattiin kouluttautunut

En pääse niihin koulutuksiin.

Kannattaisikohan vetää johtopäätökset?

No se on sinun parhaaksesi, että et päässyt koulutukseen. Usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jokapaikassa

Et pääse jos et ole hoitajan ammattiin kouluttautunut

En pääse niihin koulutuksiin.

Kannattaisikohan vetää johtopäätökset?

Pitää sitä kaikkea yrittää, jos joskus joku tärppäisi.

Hae pikkupaikkakunnille. Siellä on kouluilla huutava pula opiskelijoista.

Mee töihin!

Vierailija kirjoitti:

Mee töihin!

Suomessa ei saa töitä jos ei ole koulutusta.

Sitten et varmaan ole soveltuva alalle jos et päässyt kahdella kertaa soveltuvuuslokeesta läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jokapaikassa

Et pääse jos et ole hoitajan ammattiin kouluttautunut

En pääse niihin koulutuksiin.

Katoppa otsikkosi, se antaa juuri tasosi suomenkieleen.

Kokeile jostain, joissa niitä koulutetaan, muutakin kuin työvoimapoliittisesti. Etusija on tietysti äideillä, kun niillä on kokemusta. Ja kaikki motivaatio ja kyvykkyys on tärkeää, että työkokelua, vanhusten auttamista, mitä muuta tiedät tai keksit, ja voi alkaa sun kouluttaminen kiinnostaa. Apuhoitajaksi ei ole niin paljon hakijoita, ehkä 50-50, kun taas lähihoitajaksi on tuhottomasti pääkaupunkiseudulla, jota varten tarvii luutavasti olla apuhoitaja, ennen kuin voi päästä polittisena ainakin.

Muualla päin Suomeakin niitä kaikki koulutetaan ja ehkä siellä on asumustakin koulutuksessa käyville; jotkut firmat vuokraa vain heille. Ja muuten vapailta, kun näytät vuokranantajalle sen paprun.

No minä olen päässyt hoitoalan koulutuksiin ja jo työharjoittelut osoittivat, että joo, en todellakaan sovi alalle. Ihan siis persiistä, hirveää juoruilua, lusmuilua, asiakkaiden aliarviointia, haukkumista, arvostelua, keksitään juttuja joita levitellään, klikkiydytään toisia työntekijöitä vastaan jne. Ihan siis alakoulumeininkiä, tai vielä paljon pahempaa hoitoalalla, ei todellakaan mistään työvoimapulasta tietoakaan, vaan työntekomotivaation puutteesta. (Tiedän, että esimerkiksi vaikka kodinhoitajilla on epäinhimillinen työtaakka, mutta se nyt poikkeus.) Valitetaan valitttamasta päästyä. Ei sellaista jaksa.

Ole iloinen ettet päässyt. Jos se on sinulle kutsumusammatti, pääset kyllä, kun haet uudestaan. En suosittele missään nimessä. 

Hait siis opiskelupaikkaa, etkä työpaikkaa?

Niin, lähihoitajan ja hoitoapulaisen tutkintoon tuli jokunen vuosi sitten pääsykokeet ja soveltuvuuskokeet takaisin. Työelämässä ja koulutuksen aikana huomattiin, ettei alalle sovellukaan ihan kaikki.

No omapa on voittosi, ei tämä ala mitenkään kehuttava ole. Tarjolla on vuosiksi vain pätkätöitä, jolloin olet periaatteessa vuosia ilman kesälomaa. Häviät lomapäivissä ja lomarahoissa, e-passissa (jos käytössä) yms. vakituisiin verrattuna. Ainainen työnhaku päällä, ainainen epävarmuus tulevasta, te-toimiston, kelan ja työttömyyskassojen kanssa paperinvaihtoa ja rahojen odottelua...

Lisäksi työkavereista löytyy paljon saikuttajia, paljon burn-outin partaalla olevia, työnjohto on olematonta ja työntekijät sopivat itse työvuoromuutoksensa paikkaamaan poissaolevia joille ei saada sijaisia. Joskus sijainen on niin onneton tunari, että pärjättäisiin paremmin vajaalla miehistöllä.

Jos taas ajattelit pääseväsi päiväkotimaailmaan ja siellä helpolla, ota huomioon omien vaatteiden ja varusteiden käyttö. Työnanataja edellyttää työkenkien käyttöä mutta niitäkään et työnantajan puolesta saa. Vaatteesi kuluvat nopeasti, paljon lattialla konttaamista, kumartelua, pyyhkimistä ja pesemistä, pihalla otat kuraisia ja räkäisiä lapsia syliin sotkemaan omat vaatteesi ja sisällä ne (ja ihosi, hiuksesi) ovat vaarassa sotkeentua ruokaan, räkään, kuolaan, oksennukseen ja muihin eritteisiin. Päälle vielä virukset, bakteerit ja loiset (täit, kihomadot, syyhypunkki). Työpaikan henkilöstötilat ovat liian pienet, kaikille ei riitä pukukaappia eli käytännössä et voi säilyttää vaihtovaatteita tai muita henkilökohtaisia tarvikkeita missään.

Ja osassa päiväkoteja henkilöstötiloja on otettu ryhmätiloiksi, kun lapsimäärien on oletettu laskevan jo vuosia. Vanhoja homeisia päiväkoteja on purettu, eikä uusia ole raaskittu rakentaa.

En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen päässyt hoitoalan koulutuksiin ja jo työharjoittelut osoittivat, että joo, en todellakaan sovi alalle. Ihan siis persiistä, hirveää juoruilua, lusmuilua, asiakkaiden aliarviointia, haukkumista, arvostelua, keksitään juttuja joita levitellään, klikkiydytään toisia työntekijöitä vastaan jne. Ihan siis alakoulumeininkiä, tai vielä paljon pahempaa hoitoalalla, ei todellakaan mistään työvoimapulasta tietoakaan, vaan työntekomotivaation puutteesta. (Tiedän, että esimerkiksi vaikka kodinhoitajilla on epäinhimillinen työtaakka, mutta se nyt poikkeus.) Valitetaan valitttamasta päästyä. Ei sellaista jaksa.

Ole iloinen ettet päässyt. Jos se on sinulle kutsumusammatti, pääset kyllä, kun haet uudestaan. En suosittele missään nimessä. 

Luulen myös, että omaksi kompastinkiveksi koituisi myös nuo työkaverit ja -yhteisö. Jos valmistuisin lähihoitajaksi, niin menisin ehdottomasti kotihoitoon. Joo on kireet aikataulut ja saa mennä pää kolmantena jalkana. Mutta silti työ olisi itsenäistä eikä tarvitsisi katella tuota työkaveiden juoruamista, laiskottelua ja kuppikuntaisuutta. Asiakkaiden ja potilaiden kanssa aina pärjää. Ne on ne työkaverit jotka tekee työstä hel*vettiä. Ja kotihoidossa niiden työkavereiden kanssa ollaan hyvin vähän konkreettisesti tekemisissä.