Voiko kummiuden peruuttaa?

Ei.

Koska se vaatisi keskustelua kummilapsen vanhempien kanssa, ja siihen sinä et pysty.

Joten noki se kakkusi ihan suosiolla.

Voi. Selittää syyt ja pyytää että ottavat toiset kummiksi. Ei ole väärin, jos huomaa ettei voi hoitaa tehtävää. Ja virallisesti sen voi kai muuttaa tietoihin.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Selittää syyt ja pyytää että ottavat toiset kummiksi. Ei ole väärin, jos huomaa ettei voi hoitaa tehtävää. Ja virallisesti sen voi kai muuttaa tietoihin.

Ei voi peruuttaa kummiutta, eikä muuttaa "tietoihin" ts. kirkonkirjoihin. Kummeja voi lisätä kylläkin.

Voi jättää kummin tehtävän hoitamatta tai esim. olla kutsumatta kummia, jättää ulkopuolelle.

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Älytön kysymys!!!

Miksi se pitäisi peruttaa? Pelkäätkö, että kummit olisivat liian paljon tekemisissä lapsen kanssa ihan häiriöksi asti? Tekevät enemmän kummin velvollisuuksia kuin olisi tarve?

Vierailija kirjoitti:

Älytön kysymys!!!

Ei suinkaan. Vasta rippikoulun käynyt nuori voi pitää ajatusta kummiksi ryhtymisestä hyvänä. Sitten kun ikää ja ymmärrystä karttuu hieman enemmän, hän eroaa kirkosta ja kummilapsen uskolliseen kasvatukseen osallistuminen ei enää tunnu sopivalta kenenkään mielestä.

Jos eroaa kirkosta, niin kummius peruuntuu automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Ei peruunnu. Kummius on elinikäinen tehtävä, eikä sitä voi ottaa pois, vaikka kummi eroaisi kirkosta. Lukee ihan kirkon sivuilla. Siksi on paljon näitä tapauksia, joissa jo kirkosta eronnut liittyy tilapäisesti takaisin kirkkoon, jotta voi ryhtyä viralliseksi kummiksi kastettavalle lapselle ja eroaa sitten ristiäisten jälkeen uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Ei peruunnu. Kummius on elinikäinen tehtävä, eikä sitä voi ottaa pois, vaikka kummi eroaisi kirkosta. Lukee ihan kirkon sivuilla. Siksi on paljon näitä tapauksia, joissa jo kirkosta eronnut liittyy tilapäisesti takaisin kirkkoon, jotta voi ryhtyä viralliseksi kummiksi kastettavalle lapselle ja eroaa sitten ristiäisten jälkeen uudestaan.

Siinäpä vasta oiva ja kirkkoon sitoutunut kummi vastaamaan uskonnollisesta kasvatuksesta. Eiköhän kohta hyväksytä pakanatkin kummeiksi, jotta saadaan lapsia kastettettua ja kirkolle veroa maksavia tapakristittyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Ei peruunnu. Kummius on elinikäinen tehtävä, eikä sitä voi ottaa pois, vaikka kummi eroaisi kirkosta. Lukee ihan kirkon sivuilla. Siksi on paljon näitä tapauksia, joissa jo kirkosta eronnut liittyy tilapäisesti takaisin kirkkoon, jotta voi ryhtyä viralliseksi kummiksi kastettavalle lapselle ja eroaa sitten ristiäisten jälkeen uudestaan.

Siinäpä vasta oiva ja kirkkoon sitoutunut kummi vastaamaan uskonnollisesta kasvatuksesta. Eiköhän kohta hyväksytä pakanatkin kummeiksi, jotta saadaan lapsia kastettettua ja kirkolle veroa maksavia tapakristittyjä.

  Siis hetkinen, kummien on oikeasti tarkoitus hoitaa jotain uskonnollista kasvatusta vuonna 2022? En trollaa, olen oikeasti hämmästynyt. Itse synnyin 1980, ja jo silloin "kummit" olivat vanhempien parhaat kaverit, jotka näin ns. "pyydettiin perheeseen". He lähettivät synttärilahjoja kyllä, vierailivat ja kyselivät hyvinvointini perään, mutta en muista edes puolta tavua uskonnosta mainitun. Omalleni pidettiin vain nimiäiset, erosin kirkosta jo aikaa, ja pyysin lapselleni "kummitukset". Eli vanhempien parhaat kaverit, jotka ottavat kopin jos meille jotain sattuisi, ja muuten ovat jatkettua turvallista aikuista lapsen elämässä. Koskaan tullut ajatelleeksikaan, että heidän pitäisi jakaa jotain sekulaarihumanismia.

Ei voi mutta ei ole myöskään yhtä oikeaa tai väärää tapaa olla kummi. - En itse esimerkiksi ymmärrä siitä kun osa kummeista sanoo olevansa "vain" lahja-automaatteja. 

Totta kai kummilapset (ja mahd. kummilapsien vanhemmat) voivat esittää myös erinäisiä toiveita. Myös niitä lahjatoiveita mutta itse otan ja olen ottanut mahdollsiet toiveet toievina en ehdottomina minua velvoitavina määräyksnä ja käskyinä.

Toisaalta minulla lienee käynyt onni, koska en muista kenenkään kummilapsistani tai heidän vanhemmistaan esittäneen minulle ainoatakaan käskyä tai ehdotonta vaatimusta.

Mutta olen kyllä kieltäytynyt kummiudesta jodienkin kohdalla silloin kun olen ollut aistivinani, että minulla ja kummilapsen vanhemmilla on todennäköisesti liian suuret erot arvo ja asenne -maailmassa, jonka johdosta olen itsekseni aatellut, että pääsen vähemmällä, jollen lupaudeu heidän lapselleen kummiksi.

Sinänsä ikävää, koska ei lapsi voi omia vanhempiaan valita tai päättää. Ja jos vanhemmat käyttäytyvät törpösti, niin ei se ole lapsen vika.

Kummisetä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Ei peruunnu. Kummius on elinikäinen tehtävä, eikä sitä voi ottaa pois, vaikka kummi eroaisi kirkosta. Lukee ihan kirkon sivuilla. Siksi on paljon näitä tapauksia, joissa jo kirkosta eronnut liittyy tilapäisesti takaisin kirkkoon, jotta voi ryhtyä viralliseksi kummiksi kastettavalle lapselle ja eroaa sitten ristiäisten jälkeen uudestaan.

Siinäpä vasta oiva ja kirkkoon sitoutunut kummi vastaamaan uskonnollisesta kasvatuksesta. Eiköhän kohta hyväksytä pakanatkin kummeiksi, jotta saadaan lapsia kastettettua ja kirkolle veroa maksavia tapakristittyjä.

  Siis hetkinen, kummien on oikeasti tarkoitus hoitaa jotain uskonnollista kasvatusta vuonna 2022? En trollaa, olen oikeasti hämmästynyt. Itse synnyin 1980, ja jo silloin "kummit" olivat vanhempien parhaat kaverit, jotka näin ns. "pyydettiin perheeseen". He lähettivät synttärilahjoja kyllä, vierailivat ja kyselivät hyvinvointini perään, mutta en muista edes puolta tavua uskonnosta mainitun. Omalleni pidettiin vain nimiäiset, erosin kirkosta jo aikaa, ja pyysin lapselleni "kummitukset". Eli vanhempien parhaat kaverit, jotka ottavat kopin jos meille jotain sattuisi, ja muuten ovat jatkettua turvallista aikuista lapsen elämässä. Koskaan tullut ajatelleeksikaan, että heidän pitäisi jakaa jotain sekulaarihumanismia.

Tuo on sitä tapakristillisyyttä. Lapset kastetaan ja kummit nimetään ilman, että ymmärretään tai välitetään selvittää asioiden uskollisesta merkitystä. "Kummit " voi valita lapselle ilman mitään uskonnollista riittiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Ei peruunnu. Kummius on elinikäinen tehtävä, eikä sitä voi ottaa pois, vaikka kummi eroaisi kirkosta. Lukee ihan kirkon sivuilla. Siksi on paljon näitä tapauksia, joissa jo kirkosta eronnut liittyy tilapäisesti takaisin kirkkoon, jotta voi ryhtyä viralliseksi kummiksi kastettavalle lapselle ja eroaa sitten ristiäisten jälkeen uudestaan.

Siinäpä vasta oiva ja kirkkoon sitoutunut kummi vastaamaan uskonnollisesta kasvatuksesta. Eiköhän kohta hyväksytä pakanatkin kummeiksi, jotta saadaan lapsia kastettettua ja kirkolle veroa maksavia tapakristittyjä.

  Siis hetkinen, kummien on oikeasti tarkoitus hoitaa jotain uskonnollista kasvatusta vuonna 2022? En trollaa, olen oikeasti hämmästynyt. Itse synnyin 1980, ja jo silloin "kummit" olivat vanhempien parhaat kaverit, jotka näin ns. "pyydettiin perheeseen". He lähettivät synttärilahjoja kyllä, vierailivat ja kyselivät hyvinvointini perään, mutta en muista edes puolta tavua uskonnosta mainitun. Omalleni pidettiin vain nimiäiset, erosin kirkosta jo aikaa, ja pyysin lapselleni "kummitukset". Eli vanhempien parhaat kaverit, jotka ottavat kopin jos meille jotain sattuisi, ja muuten ovat jatkettua turvallista aikuista lapsen elämässä. Koskaan tullut ajatelleeksikaan, että heidän pitäisi jakaa jotain sekulaarihumanismia.

Puolisoni on yksinhuoltajan lasten kummi. Heillä ei ole isää ja kyllä he vieläkin ottavat puolisooni yhteyttä, vaikka ovat aikuisia ihmisiä. He muistavat puolisoani isäinpäivänä ja olen ylpeä puolisostani.

Kaikilla suhteet eivät perustu materiaan ja mammonaan. Riippuu ihmisistä, että tuleeko kummin ja kummilapsen välille läheistä suhdetta. Toki kummilapsilla saattoi olla hieman mustasukkaisuutta kun me saimme lapsia, mutta se lientyi vähintään kun puolisoni näytti ettei ole unohtanut heitä.

Kummilapset saattoivat teineinä äitinsä kanssa riideltyään tulla meille rauhoittumaan. Minusta oli ihan normaalia, että puolisoni keskusteli heidän kanssaan kunnes kykenivät rauhoittumaan nukkumaan.

On hyvä, että puolisoni sai valmennusta teinien käsittelyyn kummilasten avulla. Meistä minulla on tullut enemmän riitaa teinien kanssa kuin puolisollani.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mutta ei ole myöskään yhtä oikeaa tai väärää tapaa olla kummi. - En itse esimerkiksi ymmärrä siitä kun osa kummeista sanoo olevansa "vain" lahja-automaatteja. 

Totta kai kummilapset (ja mahd. kummilapsien vanhemmat) voivat esittää myös erinäisiä toiveita. Myös niitä lahjatoiveita mutta itse otan ja olen ottanut mahdollsiet toiveet toievina en ehdottomina minua velvoitavina määräyksnä ja käskyinä.

Toisaalta minulla lienee käynyt onni, koska en muista kenenkään kummilapsistani tai heidän vanhemmistaan esittäneen minulle ainoatakaan käskyä tai ehdotonta vaatimusta.

Mutta olen kyllä kieltäytynyt kummiudesta jodienkin kohdalla silloin kun olen ollut aistivinani, että minulla ja kummilapsen vanhemmilla on todennäköisesti liian suuret erot arvo ja asenne -maailmassa, jonka johdosta olen itsekseni aatellut, että pääsen vähemmällä, jollen lupaudeu heidän lapselleen kummiksi.

Sinänsä ikävää, koska ei lapsi voi omia vanhempiaan valita tai päättää. Ja jos vanhemmat käyttäytyvät törpösti, niin ei se ole lapsen vika.

Kummisetä

Meille kummilapsen vanhempi lähetti tiukkasanaisen tekstiviestin välien katkaisemisesta jos emme anna syntymäpäivärahaa aikuisen kummilapsen tilille. Kyse oli ihan töissä käyvästä nuoresta aikuisesta. Siitä tulikin tiukka neuvottelu ja välit ovat jäissä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Ei peruunnu. Kummius on elinikäinen tehtävä, eikä sitä voi ottaa pois, vaikka kummi eroaisi kirkosta. Lukee ihan kirkon sivuilla. Siksi on paljon näitä tapauksia, joissa jo kirkosta eronnut liittyy tilapäisesti takaisin kirkkoon, jotta voi ryhtyä viralliseksi kummiksi kastettavalle lapselle ja eroaa sitten ristiäisten jälkeen uudestaan.

Siinäpä vasta oiva ja kirkkoon sitoutunut kummi vastaamaan uskonnollisesta kasvatuksesta. Eiköhän kohta hyväksytä pakanatkin kummeiksi, jotta saadaan lapsia kastettettua ja kirkolle veroa maksavia tapakristittyjä.

  Siis hetkinen, kummien on oikeasti tarkoitus hoitaa jotain uskonnollista kasvatusta vuonna 2022? En trollaa, olen oikeasti hämmästynyt. Itse synnyin 1980, ja jo silloin "kummit" olivat vanhempien parhaat kaverit, jotka näin ns. "pyydettiin perheeseen". He lähettivät synttärilahjoja kyllä, vierailivat ja kyselivät hyvinvointini perään, mutta en muista edes puolta tavua uskonnosta mainitun. Omalleni pidettiin vain nimiäiset, erosin kirkosta jo aikaa, ja pyysin lapselleni "kummitukset". Eli vanhempien parhaat kaverit, jotka ottavat kopin jos meille jotain sattuisi, ja muuten ovat jatkettua turvallista aikuista lapsen elämässä. Koskaan tullut ajatelleeksikaan, että heidän pitäisi jakaa jotain sekulaarihumanismia.

Tuo on sitä tapakristillisyyttä. Lapset kastetaan ja kummit nimetään ilman, että ymmärretään tai välitetään selvittää asioiden uskollisesta merkitystä. "Kummit " voi valita lapselle ilman mitään uskonnollista riittiä.

Tavat ja ajat ja siten myös kummius muuttuu ja elää ajan mukana. Ei ole yhtä eikä onneksi väärääkään tapaa olla kummi. - Se mikä olisikin minusta parasta selvittää ennen kummin valintaa tai ennen lupautumista kummiksi on se, sekä kummiksi pyytäneellä että kummiksi lupautuvalla (tai siitä kieltäytyvällä) olisi samantapainen käsitys siitä mitkä on kummin tehtävä(t).

Joillekin se voi olla uskonnollisessa kasvatuksessa tukeminen ja opastaminen mutta yhtä hyvin se voi olla, jotain muuta, kuten vaikka vain toive siitä, että lapsella olisi elämässään ainakin yksi hänestä kiinnostunut ja välittävä "luotto aikuinen", jonka asema saattaa toisinaan korostua kun perheet ja suvut ovat nykyisin paljon pienempiä kuin ennen. Yhä usempi parisuhde päätyy eroon...

Läheisten ja pysyvien ihmissuhteiden vaalimine ja ylläpito saattaa olla yhä useamme vaikeampaa kuin ennen, joka tuntuu paradoksaaliselta koska nykyisin paljon enemmän tapoja ja keinoja olla yhteydessä toisiin kuin ennen. Sekin on heiamn paradoksaalista, että tiettävästi yksinäisiä elää ja asuu siellä eniten missä on suhteessa eniten ihmisiä fyysisesti lähellä eli esimerkiksi suurkaupungeissa. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mutta ei ole myöskään yhtä oikeaa tai väärää tapaa olla kummi. - En itse esimerkiksi ymmärrä siitä kun osa kummeista sanoo olevansa "vain" lahja-automaatteja. 

Totta kai kummilapset (ja mahd. kummilapsien vanhemmat) voivat esittää myös erinäisiä toiveita. Myös niitä lahjatoiveita mutta itse otan ja olen ottanut mahdollsiet toiveet toievina en ehdottomina minua velvoitavina määräyksnä ja käskyinä.

Toisaalta minulla lienee käynyt onni, koska en muista kenenkään kummilapsistani tai heidän vanhemmistaan esittäneen minulle ainoatakaan käskyä tai ehdotonta vaatimusta.

Mutta olen kyllä kieltäytynyt kummiudesta jodienkin kohdalla silloin kun olen ollut aistivinani, että minulla ja kummilapsen vanhemmilla on todennäköisesti liian suuret erot arvo ja asenne -maailmassa, jonka johdosta olen itsekseni aatellut, että pääsen vähemmällä, jollen lupaudeu heidän lapselleen kummiksi.

Sinänsä ikävää, koska ei lapsi voi omia vanhempiaan valita tai päättää. Ja jos vanhemmat käyttäytyvät törpösti, niin ei se ole lapsen vika.

Kummisetä

Meille kummilapsen vanhempi lähetti tiukkasanaisen tekstiviestin välien katkaisemisesta jos emme anna syntymäpäivärahaa aikuisen kummilapsen tilille. Kyse oli ihan töissä käyvästä nuoresta aikuisesta. Siitä tulikin tiukka neuvottelu ja välit ovat jäissä vieläkin.

Harmillista niin kovin harmillista. - Hyä kummius ei vaadi ja edellytä kalliita lahjoja tai rahan lahjoittamsita. Mutta joka sellaisia vaatii ja odottaa ei ole ymmärtänyt mitä kummius voi olla. 

Olen sitä mieltä, että välit kummilapsen vanhempaan tai vanhempiin voivat katketa on asia, jonka ei ole pakko päättää kummilapsen ja kummin väleja, vaikka se saattaakin muodostua käytännössä hyvin vaikeaksi; ainakin jos kummilapsi on vielä hyvin nuori. 

Mutta kaikkinainen kiristäminen siltähän tuo kertomasi on kuullosti on väärin,. eikä siihen tarvitse suostua vain siksi, että on mahd. kummiksi lupautunut

Kummisetä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se peruuntuu automaattisesti eroamalla itse kirkosta.

Ei peruunnu. Kummius on elinikäinen tehtävä, eikä sitä voi ottaa pois, vaikka kummi eroaisi kirkosta. Lukee ihan kirkon sivuilla. Siksi on paljon näitä tapauksia, joissa jo kirkosta eronnut liittyy tilapäisesti takaisin kirkkoon, jotta voi ryhtyä viralliseksi kummiksi kastettavalle lapselle ja eroaa sitten ristiäisten jälkeen uudestaan.

Siinäpä vasta oiva ja kirkkoon sitoutunut kummi vastaamaan uskonnollisesta kasvatuksesta. Eiköhän kohta hyväksytä pakanatkin kummeiksi, jotta saadaan lapsia kastettettua ja kirkolle veroa maksavia tapakristittyjä.

  Siis hetkinen, kummien on oikeasti tarkoitus hoitaa jotain uskonnollista kasvatusta vuonna 2022? En trollaa, olen oikeasti hämmästynyt. Itse synnyin 1980, ja jo silloin "kummit" olivat vanhempien parhaat kaverit, jotka näin ns. "pyydettiin perheeseen". He lähettivät synttärilahjoja kyllä, vierailivat ja kyselivät hyvinvointini perään, mutta en muista edes puolta tavua uskonnosta mainitun. Omalleni pidettiin vain nimiäiset, erosin kirkosta jo aikaa, ja pyysin lapselleni "kummitukset". Eli vanhempien parhaat kaverit, jotka ottavat kopin jos meille jotain sattuisi, ja muuten ovat jatkettua turvallista aikuista lapsen elämässä. Koskaan tullut ajatelleeksikaan, että heidän pitäisi jakaa jotain sekulaarihumanismia.

Tuo on sitä tapakristillisyyttä. Lapset kastetaan ja kummit nimetään ilman, että ymmärretään tai välitetään selvittää asioiden uskollisesta merkitystä. "Kummit " voi valita lapselle ilman mitään uskonnollista riittiä.

Tavat ja ajat ja siten myös kummius muuttuu ja elää ajan mukana. Ei ole yhtä eikä onneksi väärääkään tapaa olla kummi. - Se mikä olisikin minusta parasta selvittää ennen kummin valintaa tai ennen lupautumista kummiksi on se, sekä kummiksi pyytäneellä että kummiksi lupautuvalla (tai siitä kieltäytyvällä) olisi samantapainen käsitys siitä mitkä on kummin tehtävä(t).

Joillekin se voi olla uskonnollisessa kasvatuksessa tukeminen ja opastaminen mutta yhtä hyvin se voi olla, jotain muuta, kuten vaikka vain toive siitä, että lapsella olisi elämässään ainakin yksi hänestä kiinnostunut ja välittävä "luotto aikuinen", jonka asema saattaa toisinaan korostua kun perheet ja suvut ovat nykyisin paljon pienempiä kuin ennen. Yhä usempi parisuhde päätyy eroon...

Läheisten ja pysyvien ihmissuhteiden vaalimine ja ylläpito saattaa olla yhä useamme vaikeampaa kuin ennen, joka tuntuu paradoksaaliselta koska nykyisin paljon enemmän tapoja ja keinoja olla yhteydessä toisiin kuin ennen. Sekin on heiamn paradoksaalista, että tiettävästi yksinäisiä elää ja asuu siellä eniten missä on suhteessa eniten ihmisiä fyysisesti lähellä eli esimerkiksi suurkaupungeissa. 

Uskovainen mies

Kyllä kirkolla on selkeä ja samana pysynyt käsitys siitä mitä kastekummeus tarkoittaa. Nämä kummit eivät välttämättä itse sitä merkitystä tiedosta.