Miten voi oppia sanomaan ei?

Harrastan järjestötoimintaa ja nykyisin minun on hankala enää yhdistää yksityiselämääni ja luottamustehtäviä, koska paineita tulee jatkuvasti eräältä entiseltä järjestöaktiivilta.
Hän on minulle tärkeä ihminen ja jonkinlainen varamummo, joten haluaisin säilyttää välit mahdollisimman hyvänä ja pitää keskusteluyhteyden avoimena.
Hän kuitenkin odottaa, että jatkaisin puheenjohtajana järjestössä jossa en edes haluaisi itse toimia.
Monet sukulaiseni ovat olleet aktiivisia hänen aikanaan kyseisen järjestön toiminnassa ja moninkertaisina puheenjohtajinakin ja muutenkin todella aktiivisia koko puolueen toiminnassa.
Minä en jaksa sellaista ja haluaisin tehdä elämälläni muutakin kuin politiikkaa tai sitä sivuavia hommia.
Tämän vuoden yritän jaksaa loppuun, mutta jatko pelottaa jo nyt.
En halua olla enää missään puheenjohtajana saati sihteerinä, rehellisesti sanottuna lähes kaikki vapaa-aikani menee luottamustehtävien hoitamiseen enkä enää saa niistä mitään iloa tai nautintoa.
Olen nyt useamman järjestön hallituksessa ja minulla on 5 eri puheenjohtajuutta sekä yksi sihteerin pesti hoidettavana ja sihteerinä joudun kuitenkin tekemään myös puheenjohtajan työt, koska PJ itse ei ole riittävän kyvykäs hommaansa hoitamaan.
Suurin osa näistä jutuista onneksi loppuu vuoden loppuun mennessä, mutta silti ne stressaavat.
Haluaisin olla vain jonkinlaisena apulaisena, keitellä kahvia toritilaisuuksiin ja osallistua tapahtumiin itse.
Ihastusta ja kavereita on kiva nähdä noissa tilaisuuksissa myös, mutta mitään suuria intohimoja tai kunnianhimoa edetä poliittisella uralla minulla ei ole ollenkaan.
Minusta tuntuu että tämä "varamummo" yrittää väkisin leipoa minusta jotain broileria itselleen ja minua ahdistaa suunnattomasti se miten paljon hän minulta odottaa.
Yritän häntä mielistellä kuitenkin, hän on vakavasti sairas ja minulle tärkeä, joten haluaisin jollain tavalla näyttää pärjääväni ja osaavani.
Hänelle tämä puolue on koko elämä ja ainoa elämänsisältö ja toiminnan jatkuvuus varmaan hänelle se ykkösprioriteetti.
Elää ja hengittää vain tätä aatetta.
Välitän hänestä paljon ystävänä ja meillä on useiden tuntien mittaisia höpöttelypuheluita usein ja enimmäkseen saan hänestä enemmän energiaa kuin hän vie.
Haluan kuitenkin ehdottomasti kieltäytyä puheenjohtajuuden jatkokaudesta ja yritän keksiä jonkun mahdollisimman hyvältä vaikuttavan syyn.
Jaksamattomuus ei ole varmaan riittävän hyvä tekosyy.
Miten tästä kierteestä pääsee pois? :(