Lue keskustelun säännöt.
Miksi syön aina liikaa?
03.07.2022 |
Kertokaa apuja te, jotka osaatte syödä aina vain muutaman suupalan kerrallaan ja olette tyytyväisiä miten osaatte lopettaa järkevässä kohtaa? Itse vedän aina niin kauan, että oksennus kolkuttaa kurkussa. En osaa lopettaa ajoissa. Nälkä kasvaa syödessä joka kerta.
Kommentit (20)
Se on opittu tapa? Niistä pääsee eroon jos on selkä seinää vasten. Siis haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on opittu tapa? Niistä pääsee eroon jos on selkä seinää vasten. Siis haluaa.
Olen viimeiset 20 vuotta yrittänyt, mutta en saa mättämisen himoa taltutettua. En ole ylipainoinen, mutta vedän aina liikaa ruokaa, kun vauhtiin pääsen. Toinen vaihtoehto on sitten olla syömättä kokonaan ja sekään ei ole hyväksi.
Vhh ruokavaliosta voisi olla apua. Mulla ainakin auttoi
Eikös tuota säätele kehossa jotkut hormonit? Ratkaisu voi olla lääkitys
psykologiset ongelmat taustalla. yrität syödä itsesi onnelliseksi ja täyttää ruoalla sen tyhjän olon sisälläsi. mars, terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
psykologiset ongelmat taustalla. yrität syödä itsesi onnelliseksi ja täyttää ruoalla sen tyhjän olon sisälläsi. mars, terapiaan.
Tämä varmaan osaksi selittää. Mutsi on taatusti palkinnut ja lohduttanut aikoinaan ruoalla. Mutta ei se selitä koko ongelmaa. Syön myös onnellisena ihan yhtä lailla mahani liian täyteen.
Edes tämä helle ei täysin ole ongelmaa poistanut, vaikka luulisi. Helteellä jokainen ylenmääräinen kylläinen hetki on moninkertaisesti tuskaisempi kuin viileillä keleillä.
Vierailija kirjoitti:
Vhh ruokavaliosta voisi olla apua. Mulla ainakin auttoi
Tähän kun pystyis. Meinaa vaan säännöllisesti tehdä mieli jotain makeaa. Sokerihimo siis vahvasti kropassa. Tiedän, että pitäis pari viikkoa pystyä olemaan ilman, mutta en ole pystynyt edes päivien taukoa pitämään. Skippaan mielummin ns. "kunnon ruoat" ja syön sen sijaan makeasta samat kalorit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vhh ruokavaliosta voisi olla apua. Mulla ainakin auttoi
Tähän kun pystyis. Meinaa vaan säännöllisesti tehdä mieli jotain makeaa. Sokerihimo siis vahvasti kropassa. Tiedän, että pitäis pari viikkoa pystyä olemaan ilman, mutta en ole pystynyt edes päivien taukoa pitämään. Skippaan mielummin ns. "kunnon ruoat" ja syön sen sijaan makeasta samat kalorit.
No, teet muutoksen sitten kun on pakko. Silloin voi olla kyllä monenlaisia ongelmia asiassa ja elämä muutenkin vaikeaa. Suosittelen lämpimästi, ettet hakkaisi päätäsi seinään
Vierailija kirjoitti:
Vhh ruokavaliosta voisi olla apua. Mulla ainakin auttoi
VHH minullakin auttoi koska ei sitä ruokaa tehnyt mieli mättää, mutta ruoka kyllä pyöri muuten mielessä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläisyyshormonit on pielessä.
Mutta vhh auttaa ahmimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on opittu tapa? Niistä pääsee eroon jos on selkä seinää vasten. Siis haluaa.
Olen viimeiset 20 vuotta yrittänyt, mutta en saa mättämisen himoa taltutettua. En ole ylipainoinen, mutta vedän aina liikaa ruokaa, kun vauhtiin pääsen. Toinen vaihtoehto on sitten olla syömättä kokonaan ja sekään ei ole hyväksi.
Suolistohormonisi lähettävät aivoille viestin kylläisyydestä. Jos ei halua suolistohormoneihin vaikuttavia lääkkeitä niin voi hidastaa tietoisesti syömistä. Aivot saavat kylläisyysviestin aikaisintaan 20 minuuttia ruokailun alkamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
psykologiset ongelmat taustalla. yrität syödä itsesi onnelliseksi ja täyttää ruoalla sen tyhjän olon sisälläsi. mars, terapiaan.
Eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia kuin TV:n laihdutusohjelmien ihmiset. Heistä on tehty ohjelmia viihteeksi muille. Jos olisi tasainen ja ongelmaton lihava niin millä häntä itketät ohjelmassa? Tai terapeutin kysellessä lapsuudenpettymyksistä ohjelman tähti purnaisi joululahjaksi saamansa pulkkansa väristä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vhh ruokavaliosta voisi olla apua. Mulla ainakin auttoi
Tähän kun pystyis. Meinaa vaan säännöllisesti tehdä mieli jotain makeaa. Sokerihimo siis vahvasti kropassa. Tiedän, että pitäis pari viikkoa pystyä olemaan ilman, mutta en ole pystynyt edes päivien taukoa pitämään. Skippaan mielummin ns. "kunnon ruoat" ja syön sen sijaan makeasta samat kalorit.
Aivot päättävät siitä, mitä ihminen haluaa syödä. Monella naisella ovulaation- ja kuukautisten aikaan ruokahalu ja makeanhimo kasvavat. Hormonit vaikuttavat kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sellainen syöjä, joka lopettaa usein siinä kohti kun nälkä on taittunut. En useinkaan syö vatsaa ihan täyteen. Syön ruoan hitaasti ja pureskelen huolellisesti, näin se sulaa paremmin eikä aiheuta vatsavaivoja ja antaa keholle aikaa tuottaa se kylläisyyssignaali. En tuijota mitään ruutua tai lue kun syön, vaan keskityn siihen syömiseen.
Mä tein ennen noin. Toki olen muuten aktiivinen, ja usein illalla lähdin ahmimisen jälkeen kävelylle. Monesti nousi ylöskin, kun söin yli vatsan kapasiteetin. Töissä hirveä olo, ja kahvi oksetti aamuisin. Silti sama töiden jälkeen.
Sitten tulin raskaaksi, ja olin niin huonossa kunnossa, ettei ekaan puoleen mikään pysynyt sisällä. Loppu tulikin syötyä olojen takia kevyemmin. Nyt imetän vuoden ikäistä, ja koitan pitää ruuan edes terveellisenä. Lapsen takia. Ahmin kevyttä ruokaa ja hedelmiä.
Paino imetyksen avulla tippunut bmi 19, nahkaa on kyllä vaikka muille jakaa, mutta olo on parantunut.
En osaa neuvoa, mutta itse heräsin lapsen saamiseen. En halua olla se äiti, joka mättää suklaata ja pizzaa lapsen nenän edessä, tai jopa syöttää niitä lapselleenkin.
Jos käyn lounaalla syön ritävästi ja oikeaopisesti.Eikä todella ole ahmimis nälkää siloin.Yksin en käy ,syön valmisaterioita ja sen jälkeen puputan koko illan jotain.Koska valmis ateriat Halvat ei rittävästi ravintoa,Ei tule kyläisyyden tunne.Kaiki syömiseni on korvieni välissä kun yksin.Jos suhtessa elän, nautin elämä ja syön vain nälkääni.Kun suhde laihdun,kun yksin lihoan.
Vierailija kirjoitti:
Jos käyn lounaalla syön ritävästi ja oikeaopisesti.Eikä todella ole ahmimis nälkää siloin.Yksin en käy ,syön valmisaterioita ja sen jälkeen puputan koko illan jotain.Koska valmis ateriat Halvat ei rittävästi ravintoa,Ei tule kyläisyyden tunne.Kaiki syömiseni on korvieni välissä kun yksin.Jos suhtessa elän, nautin elämä ja syön vain nälkääni.Kun suhde laihdun,kun yksin lihoan.
Minusta tuntuu, että parisuhde taas lihottaa minua. Miehen läsnäolo passivoi ja käytän tylsistyneenä aikaani enemmän syömiseen ja ruudun äärellä roikkumiseen. Mies myös kantaa kaupasta herkkuja joita sitten tulee itsekin syötyä. Yksin ollessa olen nuuka enkä niinkään ostele herkkuja ja voin keskittyä kuntoiluun ym. harrastuksiin häiriötekijöittä rauhassa. Pystyn pitämään rutiinit, ruokailun ja päivärytmin paljon paremmin kasassa.
Rakastuminen auttaisi. Siinä unohtaa syömisen. Vaan se ei tule tilaamalla...
Ällöttää se turpea olo, kun on syönyt liikaa eikä jaksa tehdä mitään. Olisi kiva syödä niin, että "toimintakyky" säilyisi energisellä tasolla eikä lässähtäisi joka aterian jälkeen tuntikausiksi.