Olen huomannut, että on karkeasti sanottuna kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka kaipaavat "koko ajan" jotain musiikkia ja niitä, jotka eivät

Jotkut ihmiset tekevät mitä tahansa kunhan vaan EI ole hiljaista ympärillä

Ihmiset ovat kovin rauhattomia.

olen muusikko ja kuulen musiikkia ihan tarpeeksi työssäni, lisäksi musiikkia tulee automaattisesti nykyään lähes jokaisessa kaupassa tai kauppakeskuksessa ja vaikka missä ja kadullakin monella soi musiikki "avoimesti" ja monilta parvekkeilta kantautuu musiikkia jne

esimerkiksi kun ajan autolla, on ihanaa kun saa nauttia lähes täydestä hiljaisuudesta

ps kun kuuntelen musiikkia, keskityn siihen tarkasti, valitsen vaikka 1-3 kappaletta, laitan luurit korviin, silmät kiinni, enkä tee silloin mitään muuta

Olin ennen musiikin kuuntelija, nykyään en. Yhtäkkiä ei vain enää kiinnostanut kuunnella musiikkia jatkuvasti kuten ennen. Aiemmin myös jaksoin kuunnella pitkään samoja kappaleita, nykyään kyllästyn todella nopeasti aluksi hyvinä pitämiini biiseihin.

Meillä mies huudattaa koko ajan jotakin toosaa, yleensä useampaa kerralla. On tv päällä, radiot terassilla, keittiössä, autotallissa ja kodinhoitohuoneessa, jopa saunassa. Itse taas nautin hiljaisuudesta ja kuljen sammuttelemassa niitä. Ja joo, ollaan molemmat toistemme mielestä rasittavia emmekä ymmärrä toisiamme. Toiset kaipaavat koko ajan taustaääntä.

On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka pitää maustekurkuista ja niistä jotka pitää suolakurkuista.

Joskus teininä ja nuorena aikuisena kuuntelin koko ajan musiikkia. Nykyään kuuntelen vain joskus kännissä jotain typeriä läppäbiisejä ja kerran vuodessa käyn festareilla.

Kovin on karkea jako.

Kuuntelin nuorempana paljon musiikkia, mutta en ikinä taustamusiikkina.

Soitan hieman useita instrumentteja.

Sitten elämäntilanteeni muuttui ja oli vuosiem jakso, jolloin ei ollut omaa rauhaa musiikin kuuntelulle.

Melkein koko kuunteluharrastus jäi, soittelen hieman vieläkin, nykyään uuntelen silloin kännykällä tai työkoneen radiosta musiikkia.

Kuuntele sillointällöin siis

Minä en tykkää olla liikennevälineissä ilman kuulokkeita, mutta en aina kuuntele pelkkää musiikkia. Kotona ja suihkussa saa olla hiljaista. Musiikkia kuuntelen kausittain joko paljon tai vähän ja olen musikaalinen.

Ap:n teoria ei kyllä ole oikein mistään kotoisin.

Minun täytyy kuunnella musiikkia säännöllisesti, mutta ei koko ajan. Kuuntelen musiikkia noin pari kertaa viikossa ja lomalla useammin. Väsyneenä nautin yleensä pelkästä hiljaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka pitää maustekurkuista ja niistä jotka pitää suolakurkuista.

Kukaanko ei pidä molemmista?

Pidän musiikista ja sen kuuntelu saa minut hyvälle tuulelle. Nautin kyllä myös hiljaisuudestakin enkä kuuntele musiikkia suihkussa

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka pitää maustekurkuista ja niistä jotka pitää suolakurkuista.

+ niitä jotka eivät pidä kummastakaan

Minä jotenkin ihmettelen ihmisiä jotka hiihtävät tai pyöräilevät napit korvissa. Itselleni on just parasta se että liikunnan aikana vajoaa tavallaan transsiin. Välillä ajatus pysähtyy ja voi keskittyä liikkeeseen sekä omaan kroppaan ja maisemien katselemiseen.

Minä olin 12 vuotta ruokakaupassa töissä. Ehkä siellä tuli musiikinkuuntelun yliannostus. Alkuvuosina kuuntelin aika paljon kotonakin musiikkia mut sit se vaan jäi. Nyt olen ollut jo pitkään työpaikassa jossa ei ole taustamusiikkia, mutta en kuuntele musiikkia kotonakaan, enkä myöskään urheillessa, julkisilla liikkuessa tms.

Olen erittäin musikaalinen ja osaan laulaa hyvin ja soitan paria instrumenttia. Ja rakastan hiljaisuutta, en kuuntele koskaan musiikkia, se on ärsyttävää ja rauhatonta taustamöykkää.

Ap on oikeassa teoriansa kanssa.

Ei pysty kuuntelemaan.

En näe asiaa näin yksiselitteisenä päätelmänä syy-seuraussuhteessa. On myös ajanjaksoja elämässä, jolloin musiikista nauttiva henkilö ei arkisten äänien vuoksi enää kaipaa musiikkia yhtä paljon kuin hiljaisuutta. Tämä on ihan yleistä, jos viettää työssään, perheessä tai jopa molemmissa paljon aikaa muiden ihmisten ja taustahälinän kanssa.

Uskoisin siten, että tämän teorian pohjalla on ns. näennäiskorrelaatio eli kahden toisistaan riippumattoman tapahtuman välillä havaitaan yhteys virheellisesti.

Minäkin nuorena kuuntelin jatkuvasti, mutta nykyisin hyvä että lenkille jaksan pistää napit korvaan. Jos jotain pitää kuunnella niin podcast tai muuta puhetta.