Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
18-vuotiaana naimisiin
03.07.2022 |
Kysyisittekö miehiltänne, olisivatko kakskymppisinä olleet valmiita avioliittoon?
Olisitko itse halunnut 18-vuotiaana naimisiin?
Edelleen olen naimisissa ja on neljä lastakin, mutta olen vasta nyt ymmärtänyt miten nuorena musta tuli vaimo, kun oma esikoinen täyttää 18 vuotta. :D
Kommentit (16)
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Mikä kellekin on parasta. Ryyppäämistä ja kukasta kukkaan lentelemista, haahuilua?
Usa; sta kortin tekstin lainaus ,jonka sanonut Mae West: Avoilitto on Laitos.Enkä ole laitos kypsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Mikä kellekin on parasta. Ryyppäämistä ja kukasta kukkaan lentelemista, haahuilua?
Ihmiset elää nykyään +80 vuotiaiksi niin kyllä 18 vuotias voi vielä muutaman vuoden olla lapsi tai nuori. Liian aikaisin ei kannata aikuisen saappaisiin astua.
Me oltiin molemmat 20 kun mentiin naimisiin. Kolme lasta, ylä- ja alamäkiä pitkässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin naimisiin 21 v. Erosin 41 v.
Suuri virhe sitoutua liian aikaisin. Eihän sitä edes tunne itseään, saati, että osaisi tulkita toisia.
Tarkottaako alamäki suhteessa hyvää vai huonoa vaihetta? Alamäessä on helpompaa liikkua mutta toisaalta kuvaa taantumaakin. Ja vastaavasti ylämäki laittaa puuskuttamaan ja vaatii enemmän mutta positiivinen kehitys kuvataan usein nousevana trendinä. Pyörittelen termejä ja nyt en tiedä mitä alamäki kuvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Mikä kellekin on parasta. Ryyppäämistä ja kukasta kukkaan lentelemista, haahuilua?
18-vuotiaat asuu pääsääntöisesti vanhempiensa kanssa. Ihan jokainen tarvitsee ajanjakson, jossa hän asuu yksin ja saa tehdä päätökset ihan itse. Jos vanhempien luota muuttaa suoraan puolison kanssa asumaan, tuota itsenäistymistä ei tapahdu, koska joka asiassa joutuu ottamaan huomioon toisen mielipiteen. Varsinkin naisilla on tapana taipua miehenn tahtoon ja siinä jää omat unelmat toteutamatta.
Vain miehet kuvittelevat, että naisten elämän keskipiste on mahdollisimman monen miehen kikkeli. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Mikä kellekin on parasta. Ryyppäämistä ja kukasta kukkaan lentelemista, haahuilua?
Ihmiset elää nykyään +80 vuotiaiksi niin kyllä 18 vuotias voi vielä muutaman vuoden olla lapsi tai nuori. Liian aikaisin ei kannata aikuisen saappaisiin astua.
Mutta jos aloittaa nuorena, niin ehtii naimisiin monta kertaa! Elämän mittainen avioliitto is so last season!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usa; sta kortin tekstin lainaus ,jonka sanonut Mae West: Avoilitto on Laitos.Enkä ole laitos kypsä.
Ei oikein toimi suomeksi, kun meillä on eri sanat instituutioille ja instituuteille.
Menin naimisiin 18-vuotiaana vuotta vanhemman poikaystäväni kanssa. Se oli ainoa keno päästä sovinnolla pois tiukasta ja uskonnollisesta (ei mitään lahkolaisuutta) kodista. Erottiin viisi vuotta myöhemmin, ei vaan sovittu yhteen. Tapasin nykyisen mieheni vähän alle kolmekymppisenä. Hän sanoo, ettei olisi ollut valmis avioliittoon niin nuorena, eka avoliitto lukiotyttöystävän kanssa meni kiville aika pian sen jälkeen kun mies pääsi armeijasta ja alkoivat elää todellista arkea yhdessä.
Toisaalta yksi ystäväni meni naimisiin 19-vuotiaana 18-vuotiaan poikaystävän kanssa, ja nyt nelikymppisinä ovat edelleen yhdessä ja parin kriisin jälkeen käsittääkseni hyvinkin onnellisia melkein aikuisten teinien vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Mikä kellekin on parasta. Ryyppäämistä ja kukasta kukkaan lentelemista, haahuilua?
Ihmiset elää nykyään +80 vuotiaiksi niin kyllä 18 vuotias voi vielä muutaman vuoden olla lapsi tai nuori. Liian aikaisin ei kannata aikuisen saappaisiin astua.
Mitä se oikeesti sua kaivelee, jos joku haluaa mennä täysi-ikäisenä naimisiin? Ihmisten tulisi lopettaa tällainen toisten asioihin puuttuminen.
Ja ei ole oma lehmä ojassa, avioiduin vasta reilusti yli 20 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Mikä kellekin on parasta. Ryyppäämistä ja kukasta kukkaan lentelemista, haahuilua?
Eli vaihtoehto on avioliitto tai irtoseksi monen eri kumppanin kanssa?😅
Itse seurustelin 17-29-vuotiaana kahden miehen kanssa (siis eri aikaa😁). Molemmat pitkiä suhteita, molemmat suhteet opettivat minulle mitä oikeasti miehessä arvostan. Menin naimisiin 32-vuotiaana elämäni kolmannen kumppanin kanssa ja liitto on kestänyt ehkä juuri siksi, että olimme molemmat niin varmoja siitä mitä halusimme toisiltamme. Onneksi en mennyt naimisiin nuorena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin 21-vuotiaana, mies ehti täyttää 22v juuri ennen häitä. Olimme tunteneet toisemme 7kk ja siitäkin ajasta olimme suurimman osan eri puolilla Suomea. Yhteen pääsimme muuttamaan oltuamme naimisissa 3kk.
Eka lapsi syntyi 12v myöhemmin. Lapsia tuli yhteensä kolme. Pysyimme yhdessä puolison kuolemaan saakka eli lähes 35v. Nuorin lapsi asuu vielä kanssani. En ole vielä eläissäni asunut koskaan yksin ja täytän alkuvuodesta 60v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä heitetään elämän parhaat vuodet hukkaan. 25 vuotiaana ehkä naimisiin.
Mikä kellekin on parasta. Ryyppäämistä ja kukasta kukkaan lentelemista, haahuilua?
Eli vaihtoehto on avioliitto tai irtoseksi monen eri kumppanin kanssa?😅
Itse seurustelin 17-29-vuotiaana kahden miehen kanssa (siis eri aikaa😁). Molemmat pitkiä suhteita, molemmat suhteet opettivat minulle mitä oikeasti miehessä arvostan. Menin naimisiin 32-vuotiaana elämäni kolmannen kumppanin kanssa ja liitto on kestänyt ehkä juuri siksi, että olimme molemmat niin varmoja siitä mitä halusimme toisiltamme. Onneksi en mennyt naimisiin nuorena!
No nuo mainitut on monelle se vaihtoehto, marginaaleja molemmat.
Alue: Aihe vapaa
Vanhin veljeni oli juuri täyttänyt 21 ja tyttöystävänsä 18 kun vihittiin.
Syntyi kaksi tyttöä jotka jo isoja, sitten syntyi vielä kuopus, poika kun veljen vaimo oli täyttänyt 42.
On oma talo, neljä koiraa, kaksi papukaijaa. Veljellä oma ilmastointifirma jossa vaimo myös työskentelee.
Vanhin sisko (meitä on 7 kaikkiaan, neljä tyttöä kolme poikaa) oli 17 kun meni naimisiin ja hänelläkin mies juuri armeijan suorittanut. Kolme lasta heilläkin joista vanhin, tyttö, syntyi kun sisko oli 18. Kaksi muuta ovat poikia.
Jotkut ovat kai sitten valmiita ja kypsiä avioliittoon jo nuorena, toiset ei sitten koskaan. Kuten minä itse.
En ole koskaan edes harkinnut saati hinkunut, päin vastoin, ja olen yli kolmekymppinen. Luon itselleni omaa uraa ja haluan edetä siinä, en halua mitään mikä sitoo tai estää tai kontrolloi. Yksi veljistäni saman lainen.
Toiset sisarukset sitten avioituneet tuossa 23-28-vuotiaina ja kaikki edelleen aviossa. Yhdellä yhdellä yksi lapsi, kahdella kaksi.
Vanhemmistani tiedän että äitini oli 23 ja isä 29 kun vihittiin.
Ja tulkoot nyt tiettäväksi että mitään uskonlahkoa emme ole, päin vastoin. Minä, isä ja yksi veli emme kuulu ollenkaan minkäänlaiseen kirkkoon tai lahkoon tms. Muut kuuluvat tavalliseen evlut. seurakuntaan nimellisesti.