Lue keskustelun säännöt.
Kauhukertomuksia ja draamaa aiheesta abortti
15.05.2010 |
Suomi24 aborttipalsta saattaa inspiroida ihmisiä kirjoittamaan kauhukokemuksistaan abortin yhteydessä. Voi esimerkiksi kirjoittaa itse abortista tai sen sotkemista ihmissuhteista. Tänään löysin sieltä kolme tällaista kirjailijanalun kirjoitusta, joiden kohdalla joutuu miettimään ovatko nämä todellisesta elämästä vai keksittyjä juttuja. Entäpä jos ne olisivatkin todellisesta elämästä?
Ensimmäinen jutuista kertoo aiheesta: Näin lapseni abortin jälkeen ja toinen: Miten voin antaa anteeksi tyttöystävälleni ja kolmas: Mieskin voi kusettaa tulemaan raskaaksi. Tässä ensin kokonaisuudessaan 12.5.2010 lähetetty kirjoitus ensimmäisestä aiheesta:
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8+6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni. En tuomitse muita, tämä on minun tarinani.
____
Toisessa kirjoituksessa, joka on liian pitkä tänne laitettavaksi, nuori mies haikailee abortoidun lapsensa ja tyttöystävänsä perään. Raskaus ei edes ollut vahinko ja nuori mies halusi pitää lapsensa. Tyttöystäväksi kutsuttu nainen ei kuitenkaan halunnutkaan pitää lasta tultuaan raskaaksi vaan valitsi abortin. Nyt mies haluaisi kuitenkin edes jatkaa suhdetta tyttöystävänsä kanssa, vaikka anteeksi antaminen on ylipääsemättömän vaikeaa. Hän haluaisi ymmärtää miten tyttöystävä voi näin käyttäytyä ja miten tämä ajattelee ja hän tarvitsisi apua siihen miten pystyä antamaan anteeksi tyttöystävälleen. Ja hän haikailee saman kokemuksen kokeneiden miesten perään.
Palstalla kyseenalaistetaan kirjoittaja. Kirjoittaja ei edes olisi mies vaan haamukirjoittaja, joku nainen paremminkin. Kirjoittaja saa neuvon jättää tyttöystävä ja etsiä joku toinen joka olisi ylpeä saadessaan olla kirjoittajan lapsen äiti. Miestä ylistetään kunnon mieheksi, mutta hän itse kokee olevansa vain mitätön, pieni mies.
___
Kolmas juttu siitä miten mieskin voi kusettaa tulemaan raskaaksi on tässä:
Olin aikaisemmin kuullu pelkästään naisista, jotka jättävät pillerit syömättä tai muuta vastaavaa. Mies tulee tahtomattaa isäksi. Mutta yhtä hyvin myös toisin päin.
Muutama vuosi sitten seurustelin miehen kanssa, joka kertoi ettei voi saada lasta. Avioliittonsakin päätynyt tähän ongelmaan. Uskoin miestä. Jätin ehkäisyn pois. Miksi turhaa käyttää hormonivalmisteita, jos sille ei ole tarvetta. Minulla on kolme lasta ennestään ja ennen kuin mies kertoi "tuhkamunaisuudestaan", sanoin että enempää lapsia en halua.
Parin kk:n päästä ehkäisyn lopettamisesta olin raskaana. Olin juuri aloittanut opiskelut uudelle alalle. Että oli melkoinen shokki. Mies ei ilmotuksesta hätkähtänyt vaan ihmetellessäni reaktiota, hän totesi, että aina halunnut lasta, mutta ex vaimo ei niitä saanut!!! Löin äijää. Mies manku ja maanitteli, että tekisin tämän lapsen. Mutta petturuudella alkunsa saanut ei saanut äidin tunteita heräämään tätä lasta kohtaan. Äijä myönsi, että tämä oli suunnteltua..siis tämä valehtelu. Ja että hänellä on oikeus saada lapsi..hän hoitaisi jäisi kotiin..plaap plaap.Ja että olin vaikuttanut ihanalta ja huolehtivaiselta äidiltä, että oli ajatuksena niin-in hyvä. Mutta minulle ei oikeuksia ollut. Tein abortin. Katkaisin välit mieheen samantien. Nyt olen kuullut hänen samaa kikkaa käyttävän muihinkin. Oppiko kukaan mitään, myös kirjottaja, että mihinkään ei voi luotaa. Naisen/miehen väittäessä ettei lapsia saa niin todisteet pöytään. Ketään ei saa pakottaa vanhemmuuteen vasten tahtoaan. Tietty, olisin voinut laittaa piuhat kiinni ja siten varmistaa omalta puolelta. Mutta se on nyt jossittelua. Mutta ollaampa varovaisia kesää kohti mentäessä!
Niin joo.. onko muuten ketään toista jota mies on päässyt näin rankasti ja rankoin seurauksin etenkin, kusettamaan???
___
Jos haluaa lukea kirjailijanalkujen kertomuksia elämästä - tosia tai keksittyjä - niin voi lukea suomi24aborttipalstan kirjoituksia. Usein kuitenkin monet ketjut ovat raskasta luettavaa eivätkä välttämättä anna juuri mitään muuta kuin ovat lukijalleen ajankulua. Jos todella olisi aborttitilanteen edessä ja hakisi vertaistukea suomi24 palstalta niin palstaa voisi jopa kutsua vaaralliseksi eikä siellä roikkuminen taida juuri tuoda mitään lisäarvoa, jos mietiskelee vaikeaa aborttipäätöstään. Moni abortin (juuri) läpikäynyt roikkuu palstalla. Miksiköhän? Eikö abortti ollutkaan asia, jolla sai rauhan ja kun on levoton olo niin etsiskelee kaltaistaan seuraa ja mietiskelee, että mitäs nyt tehdään tämän olon kanssa, joka seurasi abortin läpikäymistä.
Kommentit (18)
Alkio alkaa muistuttaa pientä ihmistä, se suoristuu ja on viikon lopussa jo jopa 13 milliä pitkä. Sormet ja varpaat alkavat hahmottua melamaisiin raajoihin. Kasvojen kehittyminen jatkuu ja korvan ulko-osat muodostuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkion keskimääräinen pituus on 3 senttimetriä ja keskimääräinen paino 1 gramma 8:lla raskausviikolla. Ensimmäiset merkit tukirangan ja lihaksiston kehittymisestä ilmaantuvat. Kaikki elimet saavat alkeellisen muotonsa. Kasvojen ja pään muodot kehittyvät. Pää muodostaa tässä vaiheessa melkein kolmanneksen alkion koosta. Päässä nähdään suuret, kaukana toisistaan olevat silmänaiheet sekä litteä nenä, korvat ja suu. Varpaat ja sormet ovat muodostuneet. Myös aistielinten kehitys alkaa.
Ja hautasin lapseni kesämökin takapihalle.
Ja ollut mun sisällä kuolleena jo parikin viikkoa luultavasti.
erään tutun tarina on kyllä aika koskettava. Hän oli ihan tavallinen juuri naimisiin mennyt nuori nainen; sosiaalisesti lahjakas, paljon ystäviä, hyvä mies, hyvä vakituinen työpaikka, oma talo jne. Kaikki näytti olevan hienosti.
No, jostain syystä hän päätyi toisen miehen kanssa lyhyeen suhteeseen ja tuli raskaaksi. Teki kuitenkin aborttiin ja jatkoi avioliittoaan, miehelleen ei kertonut suhteesta eikä raskaudesta.
Hän ei sitten kuitenkaan kestänyt psyykkisesti sitä, että oli päätynyt aborttiin ja alkoi nähdä painajaisia tappamastaan vauvasta, kuulla ääniä, joissa häntä nimiteltiin huoraksi ja lapsentappajaksi jne... Kuvaan astuivat alkoholi ja lääkkeet, jolla hän yritti hoitaa noita painajaisiaan. Yritti paikata asiaa myös tekemällä miehensä kanssa lapsen, jonka hoidosta ei sitten enää tullutkaan mitään painajaisten, alkoholinkäytön ja vähitellen pahenevien mielenterveydenllisten ongelmien vuoksi. Lopulta hän päätyi mielisairaalan suljetulle osastolle ja eräällä kotilomalla hän kuoli, kuolinsyytä ei koskaan kerrottu.
Aika kauhea tarina ja kohtalo, jonka sivusta seuraaminen oli tuskallista, kun mitään ei voinut tehdä, eikä mikään auttanut. Tarina on täysin tosi. Ainakin tuon ihmisen kohdalla abortti tuhosi myös äidin elämän. Jotenkin tuntuu, että pettämisestä hän olisi ehkä vielä voinut toipua, mutta abortti oli liikaa hänen psyykelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesken abortin kotia laiteta. Lääkkeellisen keskeytyksen tulos tulee ihan siellä sairaalassa pöksyihin tahi pönttöön:-/. Tiedän. Se tunnistamaton möykky, iso kylläkin, ja ilman kenenkään varoitusta:-/. Itse mietin nolona, mitä helvettiä pitäisi tehdä, eikö sitä olisi voinut onkia pöntöstä ja haudata, mitä niille yleensä tehdään?! Ja niin vedin pöntön. Hyvästi.
"synnyttänyt " 4kk vanhan lapsen. Ei ollut kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuolloin oli kyllä selkeät raajat ja kroppa, ja sikiö liikutteli jalkojaan ja käsiään. Sormia ja varpaita ei toki näkynyt.
Mutta tiedän tapauksen, jossa keskenmenon takia jouduttiin tekemään kaavinta, ja pari päivää kaavinnan jälkeen sikiön pää tuli ulos. Siis todella pieni, mutta kyllä siitä erotti silmät ja nenän ja suun. TÄmä oli lähemmäs 12-viikolla.
että itselleni tehtiin raskaudenkeskeytys lääkkeillä Jorvin sairaalassa, espoossa 2008. Ensin hain päivällä lääkkeet ja sitten menin kotiin. Kotona olin kaksi päivää, jonka jälkeen takaisin sairaalaan. Annettiin uudet lääkkeet ja sanottiin, että kahden tunnin päästä saa lähteä kotiin. Voi kuulemma mennä parikin päivää ennenkuin tapahtuu mitään.
Tulin niin kipeäksi ja sain niin vahvat lääkkeet etten voinut lähteä. Supisti ihan perkeleesti ja mies hieroi selkää, lämmitti kauratyynyä jne.. melkein 10 tuntia synnytin ilman tulosta.
Sain jotain pitkävaikutteista lääkettä ja sitten rupesi olo helpottamaan ja sain luvan lähteä kotiin. Myöhemmin kotona oltiin juuri iltapalalla lasten kanssa, kun kipuja tuli taas. Ajattelin mennä lämpimään suihkuun ja menin vessaan. Sitten tuli outo tunne, ihan kuin jotain olisi luiskahtanut jostain pois.. vaikea selittää. Arvasin heti mitä tapahtui ja lukitsin vessan oven.
Kun laskin housut niin 10 viikkoinen sikiö oli housuissa. Silmät, sormet ja varpaat... Kokonainen pieni vauva... Ensin oksensin ja sitten itkin. Mies sanoi että olin vessaan lukittautuneena yli 2 tuntia. Itkin vain ja pidin vauvaa kädessä ja tuijotin sitä. Sillä hetkellä kun laskin housut, niin tajusin että olen tehnyt elämäni pahimman virheen.
Itselle tuo kokemus oli niin traumaattinen, että olin pitkään sairauslomalla ja tällä hetkellä työkyvytön. En ole pystynyt käsittelemään asiaa ollenkaan. Nään jatkuvia painajaisia tuosta illasta. Syön masennuslääkkeitä, unilääkkeitä, särkylääkkeitä, rauhoittavia, että pystyn hoitamaan lapseni jotenkuten ja nukkumaan yöni nähden painajaisia. Mieskin on sanonut, että hänen mielestään abortti on aina ollut pikkujuttu joka vain pyyhkäistään pois päiväjärjestyksestä, mutta enää hän ei ole sitä mieltä.
Itse olen aina vastustanut aborttia ja siksi luulenkin, että nuppini on seonnut myös siitä että olen tehnyt jotain sellaista, mitä itse olen aina vastustanut. Olen sen ansainnut, koska olen lapseni tappanut, mutta jos olisin tiennyt miltä tuntuu synnyttää itse tappama lapsi omille käsilleen ja nähdä että se on ihan oikea vauva vaikkakin minikokoinen.. niin en ikinä olisi tehnyt aborttia. Joudun kantamaan tätä taakkaa aina kuolemaani asti.
Muutaman tutun kanssa olen keskustellut asiasta ja heillä on käynyt samalla lailla. Passitettu heti lääkkeiden jälkeen kotiin yksin kärsimään.
Näistä asioista pitäisi keskustella paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullinen tarina. :( Paljon voimia sulle, kliseistä sanoa näin mutta muutakaan ei osaa.
Miksi teit keskeytyksen? Ei tietenkään tarvitse kertoa, josset halua..
Voin kuvitella, että itse reagoisin juuri näin. Miehellekin sanonut, että aborttia en tee vaikka vahinko kävisikin. Esikoisen kohdalla tuo oli hyvin lähellä, erittäin dramaattinen ja odottamaton tapahtuma sai päättämään toisin. Ja hyvä niin.
Mies ei halua lisää lapsia ja ehkäisy (hormonikierukka) petti. Mies oli niin jyrkkä, että tunsin ettei vaihtoehtoja ollut. Olen myös ollut tiukoilla lasten kanssa ja itsekkin pohdin, että jaksanko enää vauvaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna abortti oli täysin väärä ratkaisu, koska nyt lapsemme joutuvat kärsimään traumatisoituneesta sekopäisestä äidistä. Emme myöskään voi käydä sukulaisilla ja ystävillä kylässä ketkä ovat raskaana tai kenellä on ihan pieniä lapsia. Rupean itkemään hysteerisesti. En kestä sellaisia tilanteita ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on itsensä pettämistä, jos niin luulottelee. Kyllä jokainen tietää, että kuollut ihminen se pieni on kun kohdusta ulos tulee. Se on vaan kestettävä, jos siihen ryhtyy.
aborttia harkitsevien. Voisiko vaikka neuvoloihin jakaa sen kirjallisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ratkaisuun. Meilläkin tuli vahinko raskaus juuri ennen kun miehen aika strilisaatioon oli. Mies ei tahtonut enää lapsia ja oli siinä ehdoton. Itsekkin ajattelin etten vrmaan jaksa kun jo kolme lasta pienillä ikäeroilla ja keskimmäinen allerginen. Varasin ajan keskeytykseen mutta aloin nähdä kamalia painajaisia siitä iten tapan oman lapseni. Kaksi viikkoa meni täydellisessä lamaannuksen tilassa itkien ja valvoen. En jaksanut huolehtia itsestäni enkä lapsista. Kun mies sitten kivahti suttuneena että jos loppuelämämme on tällaista tee mieluummin se lapsi tajusin että tosiaan jos keskeytän voi loppuelämäni olla tuollaista. Peruin ajan päivää ennen keskeytystä. Ja en kadu yhtään ja mieskin on edelleen elämässämme ja lapsi hänelle kaikesta huolimatta rakas.
Itse ajattelin ennen että abortti on vaihtoehto. Nykyään vastustan aborttia juurikin sen takia että uskon sen olevan äidille traumatisoiva ja mahdollisesti pilaavan loppu elämän.
mutta sain keskenmenon varhaisviikoilla 8-10. Tunne oli ihan samanlainen, vaikka en keskenmenoa itse tietoisesti aiheuttanutkaan. Oli aivan hirveää tuijottaa siteessä lepäävää pientä ihmisen alkua. Nyt kun ajattelen asiaa, en tiedä miten pääni olisi kestänyt ajatuksen, jos olisin saman tilanteen saanut aikaan tekemällä abortin. Olisin luultavasti hajonnut ihmisenä lopullisesti.
Pahin tilanne tuli esikoisen synnyttyä ja pidettyäni häntä vatsani päällä syntymän jälkeen. Jo läpikäyty keskenmeno tulvahti mieleeni ja vain yksi ajatys takoi päässäni: tätä en saanut kokea hänen kohdallaan. Onneksi pääsin asiasta nopeasti yli ja pystyin nauttimaan vauvastani. Mutta asiat eivät ole helppoja, tapahtuivatpa ne omasta tai luonnon tahdosta :(
ja olihan se pieni mini-ihminen, mutta ei kuitenkaan.
Päätös oli täysin minun, mies ei painostanut tai mitään. Itse tiesin, että abortti oli sillä hetkellä ainoa oikea ratkaisu ja vaikka se vaikeaa olikin niin seison yhä vuosien jälkeen ratkaisuni takia.
En ole katunut, en näe painajaisia tai tunne mitään suurta surua, ahdistusta, masennusta tai mitään. Olen sinut ratkaisuni kanssa.
Eli kyllä aborttikin voi olla oikea ratkaisu, mutta ei varmaankaan silloin, jos miehen takia suostuu aborttiin "väkisin". Omasta halusta siihen ratkaisuun täytyy päätyä.
jo oikeasti pidemmällä kuin vain 8+6?