Olenko vastuuton, päästin juuri 9 ja 4 veen metsäretkelle kahdestaan. Matkalla yksi tien ylitys.

En päästäisi 4 v.tä, 9v saa kulkea itsekseen 2-3km säteellä.

Ylittävät sen kuulemma käsikädessä

Miksi et mennyt itse mukaan vaan laiskottelet koneella????

lähipuistoon. Olivat siis 5 ja 6,5v, järkeviä ja harkitsevia lapsia. Puisto on ihan lähellä ja reitti turvallinen. Kun he olivat menneet, tajusin, että ei hitsi, heille voi sattua mitä tahansa yllättävää, eikä heitä voi laittaa vastuuseen toisistaan. Lapset tulivat onneksi takaisin, ennen kuin ehdin lähteä hakemaan heitä.



Hävetti ja vannoin, etten koskaan päästä heitä keskenään minnekään lähellekään, ennenkuin ovat vanhempia.



Arviointivirheitä sattuu jokaiselle. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven.



Et ole, ap, vastuuton, kun tajuat kysyä, oletko vastuuton. Kipin kapin, hakemaan lapset kotiin!

Meidän naapuruston lapset olivat tänään retkellä läheisellä niityllä ja taisivat käydä viereisessä metsikössäkin. Porukkaan kuului lapsia ikähaarukassa 4-7 v ja hyvin oli retki mennyt. Punaposkinen eskarilainen tuli äsken vaihtamaan vaatteita, kun oli kurannut retkellä housunsa, mutta sen kummempaa ei ollut kenellekään sattunut. Eikä kyllä tullut mieleenkään, että jollekin heistä sattuisi jotain... Eskarilainen selitti innoissaan, että olivat auttaneet naapurin 4-vuotiaan ison ojan yli, muuten oli nuorinkin pärjännyt hyvin porukassa.

alueen turvallisuuden ja vaarat. Lapset ovat erilaisia ja heidän liikkuma-alueensa myös.

Itse olen huomannut, että maalla asuvat tuttavamme antavat lapsensa liikkua isommalla reviirillä kuin kaupungissa asuvat.

Itse olen 70-luvun avainkaulalapsia ja saanut kulkea pienestä pitäen alueilla, missä liikkuu paljon autoja. Toisaalta serkkuni jäi 5-vuotiaana auton alle ja kuoli.

Tiedän myös tapauksia, missä isompi sisarus on laitettu valvomaan pienempää sisarusta, jolle on tapahtunut hengen vievä onnettomuus. Se on kova lasti kannettavaksi itsekin pienelle lapselle tai nuorelle.

No johan taas on hysteerimammoja paikalla... Meidän naapuruston lapset olivat tänään retkellä läheisellä niityllä ja taisivat käydä viereisessä metsikössäkin. Porukkaan kuului lapsia ikähaarukassa 4-7 v ja hyvin oli retki mennyt. Punaposkinen eskarilainen tuli äsken vaihtamaan vaatteita, kun oli kurannut retkellä housunsa, mutta sen kummempaa ei ollut kenellekään sattunut. Eikä kyllä tullut mieleenkään, että jollekin heistä sattuisi jotain... Eskarilainen selitti innoissaan, että olivat auttaneet naapurin 4-vuotiaan ison ojan yli, muuten oli nuorinkin pärjännyt hyvin porukassa.

kun kuopus on kuumeinen enkä voi viedä häntä ulos. Ja isä menee yövuoroon ja yrittää nukkua hieman ennen sitä. Lisäksi pojat TAHTOIVAT mennä keskenään.



Nyt poitsut tulivat jo takaisin ja hauskaa oli ollut.

Meidän naapuruston lapset olivat tänään retkellä läheisellä niityllä ja taisivat käydä viereisessä metsikössäkin. Porukkaan kuului lapsia ikähaarukassa 4-7 v ja hyvin oli retki mennyt. Punaposkinen eskarilainen tuli äsken vaihtamaan vaatteita, kun oli kurannut retkellä housunsa, mutta sen kummempaa ei ollut kenellekään sattunut. Eikä kyllä tullut mieleenkään, että jollekin heistä sattuisi jotain... Eskarilainen selitti innoissaan, että olivat auttaneet naapurin 4-vuotiaan ison ojan yli, muuten oli nuorinkin pärjännyt hyvin porukassa.

Todella vastuutonta olettaa että 7 vuotiaat huolehtivat pienemmistään. He ovat itsekin lapsia ja mitä vaan voi sattua ilman vanhemman valvontaa. Ei 7-vuotias välttämättä osaa toimia yllättävässä tilanteessa oikein, jos pienemmille sattuu jotain. Ja miten luulet että lapsi pääsisi yli asiasta jos vaikka pienemmälle sattuisi joku onnettomuus ja hänen piti olla vastuussa?

Niinhän se useimmiten meneekin!

Itse vain mietin sitä, että entä jos... lapsille tapahtuisikin jotain, vaikka kuinka pienellä todennäköisyydelllä, kuinka syyllinen olo minulla olisi loppuelämäni. Miksi olin niin laiska, etten mennyt mukaan? Miksi suostuin heidän mankumiseen? Tms.

Meilläkin lapset tahtovat paljon ja kaikkea. Eivät he silti tee ratkaisuja siitä, mikä on heidän liikkuma-alueensa yksin, kahdestaan tai kavereiden kanssa. Yhtä tärkeää kuin turvallisuus on kokemus lapsilla, että vanhemmat suojelevat heitä ja määrittävät, missä rajat menevät. Rajojen (ulkoisia tai sisäisiä) sisällä he saavat olla huolettomia.

siksi en mennyt mukaan,kun kuopus on kuumeinen enkä voi viedä häntä ulos. Ja isä menee yövuoroon ja yrittää nukkua hieman ennen sitä. Lisäksi pojat TAHTOIVAT mennä keskenään. Nyt poitsut tulivat jo takaisin ja hauskaa oli ollut.

mutta ristiriitainen tilanne,lapsista kehittyy tällä metodilla kaikkea pelkääviä nysveröitä. Aikoinaan maalla me kyllä saatiin mennä miten tahdottiin, ja kai se on ollut ihan normaalia että lapset menee ja tutkii.

Mutta annas olla kun päästät lapsesi johonkin,niin heti nykyään ollaan sitä mieltä että se on väärin.

Ja onpahan tällä av.lla ollut talvella sellaisiakin mielipiteitä että aivan pienet lapset PITÄÄ opettaa kulkemaan missä vain ja että KAIKKKI lapset ymmärtävät ensimmäisestä opastuksesta mikä on yksin liikkuessa sallittua ja mikä ei.

Minä olin n. 8-vuotias ja pari vuotta nuoremman pikkusiskoni kanssa kuljeskelemassa naapurustossa (rauhallinen omakotitaloalue), kun joku ihan tuntematon pedofiili houkutteli meidät mukaansa. Eipä niistä yksityiskohdista sen enempää, eivät kuulu tähän ketjuun. (En muuten ole ainoa tuntemani ihminen jolla on lapsuudenkokemus pelottavista aikuisista, tosin useimmilla kai rajoittuu vilauttelijoihin tai pelottaviin känniröllipeikkoihin.)



Mutta tulee kyllä mieleen joka ikinen kerta kun juttelen toisten äitien kanssa siitä minkä ikäisiä lapsia pitäisi laskea itsekseen leikkimään. Eipä sitä tule tosin kerrottua.



Itse olen päättänyt, että lapseni saavat liikkua ilman ulkopuolisen valvontaa siinä vaiheessa, kun tiedän että he pystyvät pitämään pintansa silloinkin, jos aikuinen (tai toinen lapsi) käyttäytyy manipuloivasti, uhkaavasti tai muuten sopimattomasti.