Onko psykologeilla vaitiolovelvollisuutta?

Onko jollain kokemusta?

Kyllä ne ilmoittaa vanhemmille.

Lähtökohtaisesti totta kai on, mutta en kyllä tiedä miten alaikäisten kohdalla, että saako kertoa vanhemmille?

Sähän voit ennen käyntiä tai käynnin alussa kysyä, ei ne valehtelemaan ala.

Minun mielestäni tämä ei ole sisällöltään sopiva palsta sinun ikäisillesi.

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Eli ap ei voi mitenkään 100% varmasti luottaa siihen, että vanhemille ei mene tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Eli ap ei voi mitenkään 100% varmasti luottaa siihen, että vanhemille ei mene tietoa.

Tämä on totta.

Käyttäjä37400 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...

Eivät vanhempasi näe sinun tietojasi omakannasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Eli ap ei voi mitenkään 100% varmasti luottaa siihen, että vanhemille ei mene tietoa.

Tämä on totta.

Eli siis arvon ap, yhteenvetona: kysymykseesi ei ole vastausta "kyllä" tai "ei", vaan se riippuu tilanteesta ja voi myös muuttua kesken kaiken.

Käyttäjä37400 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...

Tuon ikäisten vanhemmat eivät pääse nuoren Omakantaan. Ei sinne välttämättä pääse nuori itsekään, jos hänellä ei ole verkkopankkitunnuksia.

Adhd:ta selvitettäessä tarvitaan vanhemmilta tietoja lapsuudesta, koska oireiden on täytynyt alkaa jo alle 7-vuotiaana. Tämä on yksi diegnostinen kriteeri.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37400 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...

Eivät vanhempasi näe sinun tietojasi omakannasta.

joo 15v ja alle taitaa nähdä, mutta vanhempien lasten ei.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37400 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...

Eivät vanhempasi näe sinun tietojasi omakannasta.

Näkee kun heillä on minun verkkopankki tunnukseni... sen kautta päsevät. Ovat ylihuolehtivia näissä asioissa mutta sittne taas vähättelevät mt ongelmia ja sitä kuinka todellisia ne ovat. Tiedän ettei adhd ole mt mutta sitä ei voi tpdistaa millään verikokeella esimerkiksi jolloin ei olisi heille suoraa näyttöä joka todistaisi asian jotta uskoisivat eikä vähättelisi minun ongelmia

Olen osannut peittää oireet lapsena. Häpesin itseäni. Kyllä varmasti se kertoo jotain että ole ollut häirikkö ja yliaktiivinen sekä puhuin kokoajan kun käytös numero oli 1-2 luokalla seiskan pintaan.

Käyttäjä37400 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37400 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.

Näin se menee.

Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.

Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.

Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...

Eivät vanhempasi näe sinun tietojasi omakannasta.

Näkee kun heillä on minun verkkopankki tunnukseni... sen kautta päsevät. Ovat ylihuolehtivia näissä asioissa mutta sittne taas vähättelevät mt ongelmia ja sitä kuinka todellisia ne ovat. Tiedän ettei adhd ole mt mutta sitä ei voi tpdistaa millään verikokeella esimerkiksi jolloin ei olisi heille suoraa näyttöä joka todistaisi asian jotta uskoisivat eikä vähättelisi minun ongelmia

No eikö tässä tapauksessa nimeomaan ammattilaisen lausunnon pitäisi päätyä vanhempiesi nähtäväksi? Mitä he sitten uskovat jos eivät ammatilaista?

Vierailija kirjoitti:

Adhd:ta selvitettäessä tarvitaan vanhemmilta tietoja lapsuudesta, koska oireiden on täytynyt alkaa jo alle 7-vuotiaana. Tämä on yksi diegnostinen kriteeri.

Mutta keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteista voi puhua ihan rauhassa. Ehkä koulupsykologilla voisi olla jotain neuvoja kuinka parantaa keskittymistä.