Onko psykologeilla vaitiolovelvollisuutta?
Mahtaako ilmoittaa vanhemmille jos käyn puhumassa koulupsykalle omista ongelmistani? Jos erikseen kiellän. Olen 16 vuotias... olisin kertonut keskittymisen ja tarkkaavaisuuden haasteistani.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.
Näin se menee.
Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.
Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.
Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...
Eivät vanhempasi näe sinun tietojasi omakannasta.
Näkee kun heillä on minun verkkopankki tunnukseni... sen kautta päsevät. Ovat ylihuolehtivia näissä asioissa mutta sittne taas vähättelevät mt ongelmia ja sitä kuinka todellisia ne ovat. Tiedän ettei adhd ole mt mutta sitä ei voi tpdistaa millään verikokeella esimerkiksi jolloin ei olisi heille suoraa näyttöä joka todistaisi asian jotta uskoisivat eikä vähättelisi minun ongelmia
No eikö tässä tapauksessa nimeomaan ammattilaisen lausunnon pitäisi päätyä vanhempiesi nähtäväksi? Mitä he sitten uskovat jos eivät ammatilaista?
Omaa elämänkokemustaan. Väittäisivät varmaan tekosyyksi laiskuudelle jota ei todellakaan ole. En haluaisi viivyttää diagnoosia, mutta vissiin pakko 18- vuotiaaksi asti jolloin asun omillani eikä tarvitse kuunnella vävätteleviä kommentteja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta selvitettäessä tarvitaan vanhemmilta tietoja lapsuudesta, koska oireiden on täytynyt alkaa jo alle 7-vuotiaana. Tämä on yksi diegnostinen kriteeri.
Mutta keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteista voi puhua ihan rauhassa. Ehkä koulupsykologilla voisi olla jotain neuvoja kuinka parantaa keskittymistä.
Eli eivät pakota diagnoosin hakemiseen. Toki jos voivat muuten auttaa opiskeluss ajos kertoo haasteista eikä niistä laiteta vanhemmille viestiä niin tottakai menisin
Eiköhän se ammattilainen voi keskustella vanhempesi kanssa heidän ennakkoluuloistaan.
Veljelleni olen kertonut ongelmistani. Hän kertoi huomanneensa minulla haasteita juurikin keskittymisen ja tarkkaavaisuuden kanssa sekä yliaktiivisuutta. Riittääkö veljen lausunto?
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.
Näin se menee.
Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.
Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.
Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...
Eivät vanhempasi näe sinun tietojasi omakannasta.
Näkee kun heillä on minun verkkopankki tunnukseni... sen kautta päsevät. Ovat ylihuolehtivia näissä asioissa mutta sittne taas vähättelevät mt ongelmia ja sitä kuinka todellisia ne ovat. Tiedän ettei adhd ole mt mutta sitä ei voi tpdistaa millään verikokeella esimerkiksi jolloin ei olisi heille suoraa näyttöä joka todistaisi asian jotta uskoisivat eikä vähättelisi minun ongelmia
No eikö tässä tapauksessa nimeomaan ammattilaisen lausunnon pitäisi päätyä vanhempiesi nähtäväksi? Mitä he sitten uskovat jos eivät ammatilaista?
Omaa elämänkokemustaan. Väittäisivät varmaan tekosyyksi laiskuudelle jota ei todellakaan ole. En haluaisi viivyttää diagnoosia, mutta vissiin pakko 18- vuotiaaksi asti jolloin asun omillani eikä tarvitse kuunnella vävätteleviä kommentteja
Uskovat siis omaa elämänkokemustaan ennemmin, kuin 4-6v yliopistossa opiskellutta ja valmistunutta th-ammattihenkilöä? Varmaan tekevät ohitusleikkauksetkin itse itselleen tai toisilleen, jos sellaiseen tule tarvetta?
Otan osaa, ap.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ammattilainen voi keskustella vanhempesi kanssa heidän ennakkoluuloistaan.
Joo eivät tule suostumaan siihen. En halua kiristää tahallani välejä. Varsinkin äitini ons ellainen ketä vähättelee muutnekin toisten ongelmia. Viimeiseen asti vältellään lääkärille meno ja perustellaan se sillä ettei ole tarvetta. Lisäksi koska hänellä on iso kipukynnys ajattelee hän sen niin että muillakin on. Ja jos ei ole niin saa kuunnella vähättelyä
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sillä lailla terveydenhuollossa, että ammattilaisen pitää arvioida (sinun kanssasi juttelemalla) että onko nuori kykenevä päättämään omasta hoidostaan. Yleensä sinun ikäisesi ovat. Jos on kykenevä, eikä halua, että vanhemmille kerrotaan, niin sitten ei kerrota. Poikkeus on, jos nuori on esim itsetuhoinen tai jos herää sellainen huoli, että täytyy ottaa yhteys lastensuojeluun. Näissä tilanteissa asia tulisi vanhempiesi tietoon.
Näin se menee.
Niin, eli ensin pitää kertoa, että mikä on vikana, sitten suunnitella hoito ja sitten vasta arvioida, että onko henkilö kykenevä päättämään osallistumisestaan tähän hoitoon. Siinä vaiheessahan on jo koko ongelma tiedossa ja jos kallonkutistaja on sitä mieltä, että henkilö ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, niin se kertoo vanhemmille.
Ei, vaan se arvio tapahtuu koko ajan siinä keskustellessa. Ammattilainen osaa kyllä. Tuon ikäisen kohdalla pitää olla jotain erityistä jos ei ole kykenevä päättämään omasta hoidostaan.
Entäs diagnoosien kohdalla? Jos alkaa lykkäämään adhd diagnoosia niin silloinhan on varmaan jo ihan viimeistään pakko kertoa asiasta huoltajille vai? Nehän näkee sen vähintään omakannasta...
Eivät vanhempasi näe sinun tietojasi omakannasta.
Näkee kun heillä on minun verkkopankki tunnukseni... sen kautta päsevät. Ovat ylihuolehtivia näissä asioissa mutta sittne taas vähättelevät mt ongelmia ja sitä kuinka todellisia ne ovat. Tiedän ettei adhd ole mt mutta sitä ei voi tpdistaa millään verikokeella esimerkiksi jolloin ei olisi heille suoraa näyttöä joka todistaisi asian jotta uskoisivat eikä vähättelisi minun ongelmia
No eikö tässä tapauksessa nimeomaan ammattilaisen lausunnon pitäisi päätyä vanhempiesi nähtäväksi? Mitä he sitten uskovat jos eivät ammatilaista?
Omaa elämänkokemustaan. Väittäisivät varmaan tekosyyksi laiskuudelle jota ei todellakaan ole. En haluaisi viivyttää diagnoosia, mutta vissiin pakko 18- vuotiaaksi asti jolloin asun omillani eikä tarvitse kuunnella vävätteleviä kommentteja
Mene sinne psykalle ja kerro tää tilanne. Aivan varmasti ymmärtää. Luultavasti on ollut hullujen kanssa tekemisissä ennenkin (enkä nyt tarkoita sinua)
Ehkä tieto (mahdollisesta) diagnoosista voisikin lisätä vanhempiesi ymmärrystä oireistasi. En ehkä lykkäisi asiaa vanhempiesi mahdollisen reagoinnin vuoksi. Keskustelu yhdessä koulupsykologin ja vanhempiesi kanssa voisi parhaimmillaan hyödyttää teitä kaikkia.
Tässä on nyt vähän kummallinen lähtöasetelma. Kommentoin siksi myös ohi ap:n alkuperäisen kysymyksen.
1) Psykologia sitoo vaitiolovelvollisuus. Toisaalta jos herää lastensuojelullinen huoli, hänen täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus.
2) Onko sinulla ap siis jo varattuna aika koulupsykologille? Jos on, niin tiedätkö aiheen? "Normaali" käytäntö on nimittäin, se, että koulupsykologille ohjataan oppimisvaikeuksien yhteydessä ja tapaamisella tehdään testejä ja semmoinen aika yleistason haastattelu. Tavallista on, että myös huoltajaa haastatellaan ja ovat osan tai koko ajan paikalla. Koulupsykologin tapaaminen ei juuri koskaan ole sellainen terapiaistunto kuin vaikka telkkarin terapeuttikäynnit. Joskus, mutta todella harvoin, koulupsykologi voi tavata nuorta esim. akuutissa kriisissä (esim. vanhempi surmattu tms.) mutta tähän on kyllä sitten erikseen henkilöt. Koulupsykologit tahkoavat hiki hatussa lukivaikeusdiagnooseja, jonkin verran hahmotushäiriödiagnooseja ehkä.
3) ADHS-diagnoosia et koulupsykologilta saa. En halua masentaa, mutta olet hankalassa iässä diagnosoinnin suhteen. Luultavasti prosessi etenee neuropsykologin kautta. Jos epäilet ADHD:ta, ota selvää arjen tukitoimista ja yritä ottaa niitä käyttöön. Keskustele opettajien kanssa avoimesti, heillä on keinoja joita voidaan ottaa arkeen. Jos asut vanhempien kanssa, heille olisi tärkeää saada tietoa myös. Siis: VOIT OTTAA SELVÄÄ ASIOISTA JA KOKEILLA SINULLE SOPIVIA KEINOJA JO TÄNÄÄN! Googlaa vaikka Erja Sandström tai Anita Puustjärvi sekä autismiliitto.
4) Jos sinulla on oppimisen pulmia, niin virallinen lukihäiriödiagnoosi antaa oikeuden esim. tehdä muille kirjallisen kokeen suullisena tai käyttää pidempi aika kokeeseen.
Tsemppiä!
En vaan sitten tiedä. Ehkä unohdan kokojutun ja kärsin hiljaa niin kaikki ovat onnellisia. En jaksa väöntää enään vanhempieni kanssa. Aina joudun pettymään ja saan vastaukseksi että minulla on enemmän elämänkokemusta kuin sinulla jotne sinä olet väärässä.
Minua ainakin hieman helpotti saada täällä puhua asiaoista kun kokoelämänsä salannut ja peitellyt asiaa. (:
Minun kokemukseni pöydän toisella puolella olleena on, että usein vanhemmat ovat hyvin asiallisia ja ymmärtäväisiä asioista keskusteltaessa, vaikka nuori kokisikin arjessaan toisin.
Kerroin muuten viikkositten veljelleni asiasta ja hän oli huomannut kuulemma haasteeni eikä ihmettelisi yhtää asiaa. Hän yritti kyllä vääntää niin että hän kertoo vanhemmille epäilyistään, muttakielsin höntä. Onneksi ei ole vielä sanonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni pöydän toisella puolella olleena on, että usein vanhemmat ovat hyvin asiallisia ja ymmärtäväisiä asioista keskusteltaessa, vaikka nuori kokisikin arjessaan toisin.
Joo ihan varmasti ovat siellä kuin ymmärtäväisiä ja ihania, mutta kotona voivat sanoa että ihan turhaaa, haet vain huomiota, kaikkills se diagnoosikin varmaan nykyään on, olet vain laiska tyyppisiä asioita varmasti ajattelevat kuitnekin. En tietenkään tiedä vielä kun eivät tiedä epäilyistäni, mutta näin kuvittelisin asioiden menevän
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Kerroin muuten viikkositten veljelleni asiasta ja hän oli huomannut kuulemma haasteeni eikä ihmettelisi yhtää asiaa. Hän yritti kyllä vääntää niin että hän kertoo vanhemmille epäilyistään, muttakielsin höntä. Onneksi ei ole vielä sanonut mitään.
Ehkä kuitenkin voisitte yhdessä jutella asiasta vanhemmillenne? Jos veljesi saisi vanhemmat vakuuttumaan asiasta paremmin. Luulisi, että myös vanhemmillasi olisi veljesi tapaan jotain havaintoja haasteistasi.
Toisen asteen koulupsykologi täällä. Kommentoin lyhyesti. On vaitiolovelvollisuus mainitsemissasi asioissa. Suurin osa Suomen koulupsykologeista tekee kirjaukset järjestelmään, josta ne ei siirry Kantaan. Esim. Hki Espoo Vantaa tekee näin. Diagnoosia emme tee, mutta meillä on paljon tietoutta, miten selviät oireidesi kanssa. Ja käymme kyllä terapeuttisia keskusteluita. Voisit hyötyä paljon, jos loman jälkeen olet yhteydessä koulusi psykologiin.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37400 kirjoitti:
Kerroin muuten viikkositten veljelleni asiasta ja hän oli huomannut kuulemma haasteeni eikä ihmettelisi yhtää asiaa. Hän yritti kyllä vääntää niin että hän kertoo vanhemmille epäilyistään, muttakielsin höntä. Onneksi ei ole vielä sanonut mitään.
Ehkä kuitenkin voisitte yhdessä jutella asiasta vanhemmillenne? Jos veljesi saisi vanhemmat vakuuttumaan asiasta paremmin. Luulisi, että myös vanhemmillasi olisi veljesi tapaan jotain havaintoja haasteistasi.
Eivöt tiedö koulussa olevista haasteista. Tietävät sen että joudun tekemään hirveösti töitä numeron 8 eteen. Siksi painostivat amikseen. En sinänsä valits koska löysin sieltä itseäni kiinnostavan ammatin. Kai iskä toetää että näprään kokoajan jotain ja veljeni on ääneen joskus aina äöneen naireskellut kun olen ihan pihalla ja miksi tuijotan yhteen pisteeseen pitkän aikaa ja miksi teen sitö ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Toisen asteen koulupsykologi täällä. Kommentoin lyhyesti. On vaitiolovelvollisuus mainitsemissasi asioissa. Suurin osa Suomen koulupsykologeista tekee kirjaukset järjestelmään, josta ne ei siirry Kantaan. Esim. Hki Espoo Vantaa tekee näin. Diagnoosia emme tee, mutta meillä on paljon tietoutta, miten selviät oireidesi kanssa. Ja käymme kyllä terapeuttisia keskusteluita. Voisit hyötyä paljon, jos loman jälkeen olet yhteydessä koulusi psykologiin.
Eli eivät tiedota edes että on käynyt juttelemassa vanhemmille, jos ei erikseen halua? Eivät pakota diagnoosia jos ei itse sitä välttämättä halua?
Lisäksi olen ollut 3-luokalla ja muutnekin alasteella tukiopetus tunneilla huonojen arvosanojen takia. Erityisesti haasteita tuotti englanti.