Kaveri alkanut perumaan menoja

Laittaisin vain viestin että ok, laita viestiä sitten kun sinulle sopii tapaaminen. 

Joko sitä ei kiinnosta tai sitten on jotain ongelmia henk.koht. elämässä. Itse olen ahkerasti nyt perunut tapaamisia. Ensin se tuntuisi ajatuksena kivalta nähdä toisia, mutta tällä hetkellä menee niin vaikeasti, että on pakko ottaa päivä kerrallaan. Meinaa mennä vähän sosiaalisen eristäytymisen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin vain viestin että ok, laita viestiä sitten kun sinulle sopii tapaaminen. 

Onko noihin perumisiin sopivaa vastata että jos kysytään ei kai haittaa, niin sanonkin miltä oikeasti tuntuu, että joo kyllä haittaa itseasiassa vähän?

Jotenkin vaikea suhtautua tähän. En haluaisi olla mikään varakaveri ja toisaalta haluaisin tietää miksi seurani ei enää tunnu kiinnostavan. 

Vierailija kirjoitti:

Joko sitä ei kiinnosta tai sitten on jotain ongelmia henk.koht. elämässä. Itse olen ahkerasti nyt perunut tapaamisia. Ensin se tuntuisi ajatuksena kivalta nähdä toisia, mutta tällä hetkellä menee niin vaikeasti, että on pakko ottaa päivä kerrallaan. Meinaa mennä vähän sosiaalisen eristäytymisen puolelle.

Tuotakin vaihtoehtoa olen miettinyt. Että mitä jos hänellä on jokin huonosti, ja sitten olen huono ystävä jos vain jätän pallon hänelle. Monesti näkee avautumisia missä joku masentunut on loukkaantunut kavereilleen jotka ovat vain jättäneet yhteydenpidon. Vaikka ei ole kertonut esim.masennuksestaan mitään, on vain hivuttanut yhteydenpitoa ja kaverit ovat reagoineet siihen samalla tavalla.

Joskus vaan käy niin, että vuosikausien kaveruus alkaa hyytyä. Tulee uusi kumppani, uusi bestis, harrastus tms mikä imaisee mukanaan eikä vanhat kaverit enää niin jaksa kiinnostaa sillä hetkellä. Tai sitten kaveruusssuhde vaan on tehtävänsä tehnyt ja aika jatkaa matkaa eri suuntiin. Toiselle osapuolelle asia saattaa olla vaikea, jos haluaisi olla tekemisissä niinkuin ennenkin. Kyllä se kirpaisee kun toinen etääntyy, mutta parempi antaa mennä kuin jäädä väkisin roikkumaan. Ota itsekin vähän etäisyyttä.

Mä tein noin huomaamattani. Kaverini ei nähnyt yhtä paljon vaivaa näkemisemme eteen kuin minä (asumme eri kaupungeissa) ja se harmitti.

Tilanne oli pitkään aika epäreilu ja ystävä vaati vierailuja 500 km päähän, mutta itse ei päässyt vastavierailulle kertaakaan. Syy oli raha ja aika, joita siis itsellänikään ei ole rajattomasti.

Vuosien harmituksen jälkeen aloin sietämään tilannetta ajattelemalla, että mäkin annan hänelle vain sen verran, kun juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä, kun en itsekään saa enempää.

Hän suuttui itsekkyydestäni, eikä ymmärtänyt, että muutuin itsekkääksi kestääkseni vastavuoroisesti hänen itsekeskeistä ajatteluaan siksi, ettei välimme menisi kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vaan käy niin, että vuosikausien kaveruus alkaa hyytyä. Tulee uusi kumppani, uusi bestis, harrastus tms mikä imaisee mukanaan eikä vanhat kaverit enää niin jaksa kiinnostaa sillä hetkellä. Tai sitten kaveruusssuhde vaan on tehtävänsä tehnyt ja aika jatkaa matkaa eri suuntiin. Toiselle osapuolelle asia saattaa olla vaikea, jos haluaisi olla tekemisissä niinkuin ennenkin. Kyllä se kirpaisee kun toinen etääntyy, mutta parempi antaa mennä kuin jäädä väkisin roikkumaan. Ota itsekin vähän etäisyyttä.

Minulla on kyllä uusi kumppani, mutta haluaisin silti olla tekemisissä kavereiden kanssa kuten ennenkin. Mutta se on mahdotonta, jos kaveri ei ajattele samoin. Välillä mietin jopa vaikuttaako se että löysin miehen tähän asiaan jotenkin, mutta tuskin. Kaverini sen sijaan pitää yhtä toista ihmistä "bestiksenään" ja hänen näkeminen taitaa mennä minun kanssa sovittujen juttujen edelle.

Ja silti on jotenkin kauhea pelko että jos nyt otan etäisyyttä, mitä jos olen huono ystävä, että mitä jos kaverilla ei ole kaikki hyvin? Hän on vähän sellainen negatiivisuuteen taipuvainen niin siksi tätä vaihtoehtoakin pyörittelen. Että se työväsymys onkin jotain muuta.

Mutta ehkä on kuitenkin toimittava kuten hän eli ottaa myös etäisyyttä hyvällä omallatunnolla. Koska pitää kai minunkin kunnioittaa itseäni etten suostu ns.varavaihtoehdoksi 

Onko teillä ollut mitään riitoja, tai voinut tapahtua jotain mistä toinen suuttunut? Onko tälläista ollut joskus aiemmin, vai uusi juttu tämä? Mahdotonta arvailla kun ei tiedä tapausta. Olisiko toinen voinut masentua?

Itsellä oli sellainen kaveri joka ei koskaan kysynyt minua tai minun kaveria mihinkää. Meidän piti aina tehdä se. Vuosia myöhemmin kun näin kaveria, niin tulimme juttuun niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. En kuitenkaan pidä häneen enää yhteyttä kun hän ei edelleenkää ole yhteydessä MINUUN OMATOIMISESTI.

Yllä mainittukin että antaa nyt omaa rauhaa ja laittaa vaikka se viesti ja kertoa että "kerro kun ehdit nähdä yms". Jos kysessä tosi ystävä nii ottaisin asiaa myös puheeksi jos asia ei etene. Näiden jälkeen jos mitään ei tapahdu, niin kokisin asian että hän ei oikeasti halua/viitsi nähdä enää = ystävyys loppunut. Elämä voi olla yhtä vuoristorataa välillä ja tilanteet muuttuvat nopeasti ja kaveritki voivat vaihtua kokonaan. Ikäväähän se on mutta se on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ollut mitään riitoja, tai voinut tapahtua jotain mistä toinen suuttunut? Onko tälläista ollut joskus aiemmin, vai uusi juttu tämä? Mahdotonta arvailla kun ei tiedä tapausta. Olisiko toinen voinut masentua?

Itsellä oli sellainen kaveri joka ei koskaan kysynyt minua tai minun kaveria mihinkää. Meidän piti aina tehdä se. Vuosia myöhemmin kun näin kaveria, niin tulimme juttuun niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. En kuitenkaan pidä häneen enää yhteyttä kun hän ei edelleenkää ole yhteydessä MINUUN OMATOIMISESTI.

Ei ole ollut koskaan mitään riitoja, mutta en voi tietää onko hän loukkaantunut jostain jos ei sano siitä. Tämä on tavallaan uusi juttu, mutta tavallaan ei. Ollaan tunnettu siis jo kauan ja hän on kyllä vähän sellainen ollut aina että hänellä on bestis jonka kanssa eniten viettää aikaa. Ja se en nyt ole minä. Itsellä ei ole sellaista koskaan ollut mutta jossain vaiheessa ajattelin että ollaan läheisiä ystäviä ainakin tämän kanssa.