Tehdäänkö tästä masentuneiden ja ahdistuneiden vertaistukiketju? Muutkin mt-ongelmaiset saavat liittyä! :)

Ap on itse 20-vuotias, nyt olen ollut kuukauden syömättä lääkkeitä, tosi nuoresta asti ollut näitä mt-ongelmia. Ehkä joskus en ymmärtänyt, kuinka meillä kaikilla on aivan eri maailmamme, kuinka kauniista tulee rumaa. Kuinka elämä on jossain muualla, kun on itsellensä niin arvoton. Miten se kesäilta onkaan niin kaunis, jos oikeilla silmillä katsoo. Nyt ymmärrän.

Nyt yritän lähteä käymään kävelyllä, lähden ehkä kirkolle päin, pari päivää sitten koin pitkästä aikaa hetken tyyneyttä siellä, ehkä koen sitä tänä yönäkin.

Miten muut?