Kuinka tavallista/normaalia on se, että raskaana oleva nainen ei halua

Vaikka pallomahani oli jo aivan mielettömän kokoinen.

Tai en tiedä...



Mutta en ite tykkää muutenkana olla kuvattana, muutaman mahakuvan olen itse ottanut muistoksi, että voi sitten pienelle näyttää että tuolla sinä kasvoit :p



Ja nuo kaikki kommentit "voi miten ihana ja kaunis ja söpö maha sulla on" ahistaa todella paljon. Mulla se saattaa kyllä johtua siitä että tää raskaus tuli todella yllärinä ja on ollut hiukan hankalaa sopeutua kehon muutoksiin ja muutenkin tähän elämänmuutokseen, sillä alunperin olin ajatellut että en ehkä haluaisi lapsia ollenkaan vaikka lapsista pidän kovasti ja tämä pikku-ukkeli on silti kovin rakastettu ja kai voisi sanoa jo että toivottukkkin :)

Itse en tykkää oikein koskaan siitä että ulkopuoliset analysoivat ja kommentoivat mun ulkonäköäni, eikä raskausaika ollut poikkeus. Mun mahani ei myöskään ollut kaunis (tai oli se jossain raskauden puolivälissä ehkä, mutta sitten siitä tuli aivan groteski), enkä tykännyt että sitä valokuvattiin. Inhosin olla raskaana, se oli kamalaa, enkä halunnut paljon puhua siitä.



Onneksi lapset on nyt tehty eikä enää ikinä tarvitse olla raskaana!!

Minäkin nimittäin inhosin raskausaikoina valokuvausta, mahan kommentointia ja erityisesti sen koskettelua. Joskin inhoan myös näin ei-raskaana ollessani valokuvausta, mahani tai jonkin muun ruumiinosani kommentointia ja koskettelua, varsinkin ventovierailta. Mä en tykännyt mitenkään erityisesti raskaana olemisesta, en ollut sellainen kaunis ja hehkuva nainen kuin jotkin ovat raskaana ollessaan, en ollut järjettömän energinen ja iloinen enkä mitään muutakaan, vaan ensin olin mielettömän pahoinvoiva ja sitten mahan tultua näkyviin vaapuin kuin ankka.



Toisaalta yksi syy siihen, etten tykännyt mahan kommentoimisesta ja koskettelusta oli sekin, etten pystynyt käsittämään, miksi ihan ventovieraatkin kokevat oikeudekseen kommentoida minun ruumiin muotojani tai hipelöidä minua, vain koska olen raskaana.

minua lähinnä harmittaa, ettei kukaan ollut ottamassa kuvia minusta masun kanssa. Otin sitten itse. =) Lapseni vauvakirjaan sain hyvät kuvat pari päivää ennen synnytystä... on hänellekin sitten isona muistona.

mahaani näytellä. Raskausarpia täynnä. Haluisin jo eroon mahastani, mutta vielä ois pari kuukautta jaksettava. Jotkut haluaa, että maha oikein näkyy. Mä taas yritän peittäytyä kaapuihin, ettei näkyis niin paljon. En tykkää, että mun mahaa tuijotetaan.