15 kk ikäinen lapsi osaa 2 sanaa, muuten ei puhu - normaalia?

Normaalia on.

Joskus sitä on sanottu, että jos lapsi alkaa aikaisin liikkumaan niin puhe tulee myöhemmin, mutta ilmeisesti tämä ei päde enää nykypäivänä.  

En olisi kovin huolestunut vielä tuossa iässä puheesta kun kerran kaksi sanaakin jo osaa.  Jos sua huolettaa niin kysy neuvolasta.

Mun esikoinen oli liki kaksi kun alkoi puhetta tulla. Ymmärsi ja osasi kertoa mitä tahtoi. Oli syksyä ja selitti kovasti että tahtoo muttei osannut sanoa. Sit näki telkkarissa, mainos tai joku lastenelokuva, jääkiekkomailan ja riemastuneena näytti sitä. Lopulta pöhköt vanhemmat ymmärsivät.

On nyt DI eli ihan normaali, oppimiskykyinen ihmisentaimi oli. Ei neuvolakaan vielä huolestellut.

Normaalia.

Ei stressiä. Osa oppii puhumaan aiemmin, osa myöhemmin. Nykyään taitaa olla, että jos ei 3 v iässä puhu, niin ohjataan neuvolasta eteenpäin.

Lapsi selvästi ymmärtää puhetta, niin en näkisi tilannetta ongelmallisena. Puhe tulee varmasti ajan kuluessa, kunhan tuo uutuudenviehätys liikunnasta tasoittuu.

Jotkut lapset alkavat puhumaan vasta sitten, kun on riittävästi sanavarastoa ja lauseenrakenteet jotakuinkin hallussa. Sitten puhetta usein riittääkin sen aiemman hiljaisuuden edestä.

Eikös sanoja odotella lapsella 2 ikävuoteen asti. Vuoden ja 3 kuukauden ikäinen on vielä varsin pieni. Puheenkehityksessä vaihteluväli on todella suurta.

Muistan itse keskustelun siltä kesältä, kun oma lapseni oli 2 v. Tavattiin naapuruston saman ikäinen (3 vk nuorempi) äitinsä kanssa ja kesäkuulumisia kysellessä tämä naapurin taapero selitti "mää oon käyny uimassa ja sitten me käytiin mummolassa". Samaan aikaan omani jutteli kahden sanan lauseita.

Jokainen ihminen on yksilö ja kehittyy omaan tahtiin. Ei kaikki aikuisetkaan ole todlelakaan aikuisia vaikka 18v täyttäisi. Hekin kehittyvät koko ajan omalla tahdillaan.

Aivan normaalia.

Mun kummipoikani pysytteli kolmevuotiaaksi asti täysin hiljaa. Ymmärsi kyllä puhetta ja toimi ohjeiden mukaan, mutta ei sanonut sanaakaan.

Sitten heti kolmevuotispäivänsä jälkeen avasi suunsa, josta alkoi pulputa, pitkiä, täysin virheettömiä monimutkaisia lauseita. Vissiin tyyppiä, joka ei tee ennen kuin osaa.  :)

Meillä on suvussa tyttö, joka alkoi puhumaan oikeastaan vasta 4 vuoden iässä. Sitä ennen puhui "omaa kieltään", jota kukaan ei ymmärtänyt. Tyttö ymmärsi kyllä itse puhetta, oli hyvin energinen, liikunnallinen ja touhukas. Nykyään tyttö on 10-vuotias ja puhuu aivan yhtä hyvin kuin muutkin ikäisensä, tosin vieläkin on vähän adhd-tyyppinen persoona, ei jaksa keskittyä, unohtelee asioita, ei muista mitä on ohjeistettu jne.

Terveeltä lapselta kuulostaa! Tiedän parikin tyttöä, jotka olivat todella vähäpuheisia 3 v ikään asti (eri perheistä, eivät olleet sukua). Tytöt eivät vieraiden seurassa käytännössä puhuneet. Olinkin aika hämmästynyt, kun seuraavan kerran nähtiin ja puhua pulputtivat kuin viimeistä päivää. :D 

Vierailija kirjoitti:

Ei stressiä. Osa oppii puhumaan aiemmin, osa myöhemmin. Nykyään taitaa olla, että jos ei 3 v iässä puhu, niin ohjataan neuvolasta eteenpäin.

Minä kehoittaisin ottamaan yhteyttä jo 2½ vuotiaana, jos ei sitä puhetta ole. Mitä aikaisemmin pääsee kuntoutukseen (puheterapiaan), sitä parempi. Ennen oli tuo 2½ v se ratkaiseva raja, yhden kohdalla neuvottiin ottamaan yhteyttä, jos ei siihen mennessä pahemmin puhu, niin ottaa tuon ikäisenä yhteyttä. Ei ollut tarvetta, paremminkin toivoi, että olisi nyt välillä hiljaa. Mutta yhden kohdalla ei sitä puhetta tullut ja käytiin puheterapiassa kymmenvuotiaaksi saakka.

Mutta puheenkehitys on hyvin yksilöllistä, on meillä vuoden vanhana puhunutkin, lähti muuten liikkeellekin ennen tuota. Tärkeintä on, että lapsi ymmärtää kuulemansa.

14 kk ja  20 kk sukulaislapset. Kumpikaan ei puhu aikuisten ymmärtämää kieltä.

Meillä ei 3,5 vuotias poika puhunut juuri mitään eikä lauseita varsinkaan kodin ulkopuolella. Ymmärsi niin paljon puhetta, että en itse pitänyt huolestuttavana.

Neuvolan mielestä olisi pitänyt selvittää.

Vuoden päästä puhui vähän enemmän. Paljon äännevirheitä.

Neuvolan mielestä olisi pitänyt selvittää.

Puhe lisääntyi vähitellen, äännevirheitä oli ja ärrää, deetä ja tuplaällääkään ei tullut.

Esiopetusikäisenä katsoin, että lapsi on kypsä ja tarpeeksi ymmärrystä harjoittelemaan. 7vuotiaana käytiin yksityisellä tutun puheterapeutin luona, jonka luona oltiin isommankin sisaruksen kanssa käyty. Pidän siitä, että lapselle joku ulkopuolinen auktoriteetti puhuu. Tekee hyvän vaikutuksen. Samoja harjoituksia saatiin ja kehuja siitä, että maltettiin odottaa. Neuvolasta kuulemma lähettävät ihan liian pieniä lapsia ja niitä vain seuraillaan monta vuotta.

Poika oppi nopeasti tarkemmaksi ja kieli vahvistui harjoituksilla. Puolen vuoden päästä puhe oli jo aivan normaalin selkeää.

Kannattaa antaa omalle lapselle aikaa. Ja itse miettiä, mikä on normaalia meidän suvussa, perheessä. Neuvolantäti ei tunne lastasi, joten kuuntele, mutta suhtaudu varauksella.

Poikani ei perinyt toisen vanhempansa notkeaa kieltä vaan minun jähmeän ja lattanan. Ei perinyt minun naiiviuttani vaan puolisoni varautuneisuuden. Kaikki meni siinä mielessä ihan odotusten mukaisesti.

Meillä suunnilleen saman ikäinen. Ei myöskään puhu. Kovasti yrittää sanoa. Lin-tu on tii-tu, pal-lo on pap-pa, pyy-he on pyy jne. Eiköhän puhe lopulta ala sujumaan.

Vierailija kirjoitti:

...Vissiin tyyppiä, joka ei tee ennen kuin osaa.  :)

Just tällainen on mun poika. Edelleen näkyy sama piirre joka asiassa. Matikan koekin voi mennä huonosti, vaikka osaisi, niin ei vaan tee, jos itse on vähänkään mitään epävarmuutta, että miten pitäisi tehdä.