Jos opiskelu on pakkopullaa, onko ala väärä?

ei voi tietää

monella alalla koulutuksella ei ole juurikaan mitään tekemistä työnkuvassa

Ei välttämättä. Jokaisella alalla on varmasti jonkin verran pakkopullaa opiskeluissa, vaikka ala olisi kuinka "oma". Vaikka päätyisi saman alan tutkijaksi yliopistoon. Sitten ne työt, mitä tekee opiskelujen jälkeen, eivät yleensä muistuta opiskelua kovinkaan paljon. Varsinkaan, jos opiskelu tapahtuu yliopistossa.

Ei välttämättä. Samalla koulutuksella voi useimmiten työskennellä useammassakin työtehtävässä. 

Ei välttämättä. Itse en pidä opiskelusta ja kaikki on pakkopullaa vaikka ala olisi kiinnostava.

Ei opiskelu yleensä kovin hauskaa ole ja se sisältää paljon pakkopullaa. Riippuu varmaan siitä, mikä sen pakkopullatunteen aiheuttaa.

Jokaisen opiskelussa on joskus hankalia hetkiä, mutta itselleni opiskelu oli pakkopullaa lähes koko ajan ja tein tutkinnon hammasta purren loppuun. Itselleni ala oli väärä.

Ei. Opiskelu on jossain vaiheessa aina pakkopullaa. Se kuuluu asiaan. Lisäksi lähes kaikki koulutukset sisältävät työelämän kannalta täysin tarpeettomia diiba-daaba-kursseja, joihin kenen tahansa on vaikea motivoitua. 

On se opiskelu kieltämättä leipureilla pakkopullan jynssäämistä :(

Ei ala välttämättä ole väärä vaikka opiskelu ja työ tuntuu pakkopullalta. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Oma motivaatio ja itsensä johtaminen esimerkiksi.

Ainakin korkeakoulussa opiskelu on lähinnä esseiden kirjoittamista. Se on ainakin minusta helkkarin tylsää. Työelämässä ei kuitenkaan käytännössä koskaan tarvitse kirjoittaa esseitä, joten opiskelu ei kerro sitä, mitä työtehtävät tulevat olemaan. 

Melko suurella varmuudella opiskeluala on väärä jos siitä ei nauti. Alan töissä voi viihtyä paremmin tai sitten ei.

Jos joku kokee, että ei pidä minkään alan opiskelusta, se tarkoittaa ettei opiskelu ole häntä varten. Opetusmetodeissa voi olla muutettavaa mutta "oma juttu" on juuri tunnetta työn imusta tai oppimisen mielekkyydestä.

Suurin osa opiskelusta on alalla kuin alalla järkyttävää pakkopullaa. Asioita joita töissä ei ulkoa tarvitse osata.

Itse historiaa opiskelleena voin sanoa että ketävittukiinnostaa esim keskiaikaiset harmaakivikirkot.

Aloitan kohta kolmannen vuoden opiskeluissa. Olen kirjoittanut viimeisen kahden vuoden aikana noin 40 esseetä ja tehnyt toista kymmentä ryhmätyötä. Kyllä, tuntuu pakkopullalta. Luojan kiitos pääsen syksyllä harjoitteluun ja saan 4kk tauon esseistä ja ryhmätöistä. Paitsi harjoitteluraportti pitää toki kirjoittaa...

Ainakin yliopistossa opiskelu on todella teoreettista. Alaa oppii oikeasti vasta kun menee töihin. En pitänyt yhtään alani opiskelusta, mutta töitä rakastan ja olen työssäni todella hyvä.

N30

Vihaan esseitä, joissa pitää olla jotain h'lvetin pilkkunnussinta viitteitä ynnä muuta turhaa. KUKAAN ei työelämässä tee mitään sillä taidolla, että osaa laittaa pisteen sulkujen sisälle tai ulkopuolelle oikeaoppisesti. 

Ei välttämättä. Itelle opiskelu oli raskasta ja välillä vaikea motivoitua mm. opetustyylin takia. Nyt olen kuitenkin ollut työelämässä vajaa puoli vuotta ja ala tuntuu niin omalta jutulta!

Vierailija kirjoitti:

Melko suurella varmuudella opiskeluala on väärä jos siitä ei nauti. Alan töissä voi viihtyä paremmin tai sitten ei.

Jos joku kokee, että ei pidä minkään alan opiskelusta, se tarkoittaa ettei opiskelu ole häntä varten. Opetusmetodeissa voi olla muutettavaa mutta "oma juttu" on juuri tunnetta työn imusta tai oppimisen mielekkyydestä.

Minulle on kaikki opiskelu ollut pakkopullaa ja myös itse työ ihan ensimmäisiä kuukausia lukuunottamatta. Olen päässyt kuitenkin aika pitkälle. Ihan mieletöntä olisi jos oikeasti nauttisi opiskelusta ja työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan esseitä, joissa pitää olla jotain h'lvetin pilkkunnussinta viitteitä ynnä muuta turhaa. KUKAAN ei työelämässä tee mitään sillä taidolla, että osaa laittaa pisteen sulkujen sisälle tai ulkopuolelle oikeaoppisesti. 

Paitsi tutkijat, toimittajat, viestintäalan ihmiset, yms.

Tärkein opetus tuossa on oppia olemaan tarkka ja kurinalainen. Siitä on apua joka ammatissa sekä yksityiselämässäkin.

Kunhan pitää siitä alasta, se on kai mittari.