Naapurin lapsi on alkanut muodostua ongelmaksi

Toivottavasti jaksatte olla lapselle ystävällisiä. Jotakin on nyt tuon takana, kun vaan tietäis mitä.

Mitä ne naapurit sanoivat, kun keskustelut suoraan heidän kanssaan asiasta?

Puhukaa asiasta lapsen vanhempien kanssa. Voi olla, että lapsella on autistisia piirteitä tjs, jotka selittävät sosiaalisten taitojen kömpelyyden. Tai sitten lapsi on hyvin yksinäinen ja kotona on ongelmia.

Olin varmaan lapsena rasittava mutta meillä oli kotona perhehelvetti eli arvaamaton alkoholisti-isä joka oli väkivaltainen. Yritin viettää ulkona ja kavereiden luona mahdollisimman paljon aikaa jottei kotia olisi tarvinnut mennä. Lisäksi kavereiden luona oli jotenkin rennompaa ja kivempaa. Oli omakotitalot kun itse asuin kerrostalossa.

Lisäksi takerruin kavereihin kun tuntui että olin kuin kaarnalastu tuuliajolla eli kukaan ei niin välittänyt niin hain turvaa kavereistani.

Jos ei sanominen auta, minä tekisin lasun. Lapsi on selvästi heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti jaksatte olla lapselle ystävällisiä. Jotakin on nyt tuon takana, kun vaan tietäis mitä.

Ei välttämättä. Jotkut lapset vaan on rajattomia. Naapurissa asui alle kaksi kouluikäistä. Näistä toinen tunki varastooni kun avasin oven hakeakseni sieltä tavaraa. Kauhisteli vielä vakavana, että onpa sekaista. :D Mikä kyllä oli tottakin. Muutenkin juoksi aina selostamaan juttujaan, jos sattui minut näkemään. Eikä minulla itselläni ollut silloin enää pikkulapsia. Ihan tavalliselta tenavalta tuo silti vaikutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti jaksatte olla lapselle ystävällisiä. Jotakin on nyt tuon takana, kun vaan tietäis mitä.

Ei välttämättä. Jotkut lapset vaan on rajattomia. Naapurissa asui alle kaksi kouluikäistä. Näistä toinen tunki varastooni kun avasin oven hakeakseni sieltä tavaraa. Kauhisteli vielä vakavana, että onpa sekaista. :D Mikä kyllä oli tottakin. Muutenkin juoksi aina selostamaan juttujaan, jos sattui minut näkemään. Eikä minulla itselläni ollut silloin enää pikkulapsia. Ihan tavalliselta tenavalta tuo silti vaikutti.

kaksi alle kouluikäistä*

Vierailija kirjoitti:

Olin varmaan lapsena rasittava mutta meillä oli kotona perhehelvetti eli arvaamaton alkoholisti-isä joka oli väkivaltainen. Yritin viettää ulkona ja kavereiden luona mahdollisimman paljon aikaa jottei kotia olisi tarvinnut mennä. Lisäksi kavereiden luona oli jotenkin rennompaa ja kivempaa. Oli omakotitalot kun itse asuin kerrostalossa.

Lisäksi takerruin kavereihin kun tuntui että olin kuin kaarnalastu tuuliajolla eli kukaan ei niin välittänyt niin hain turvaa kavereistani.

Minua edelleen kaduttaa 20 vuoden takainen tapaus kun olin lasteni kanssa puistossa ja pieni n 7-vuotias tyttö takertui meihin ja halusi tulla meille kotiin. Me sitten vaan lähdettiin kun oli jo ilta, myöhemmin mietin että olisi pitänyt jutella tytölle että saisi selville miksei halua mennä omaan kotiinsa. Siis edelleen paha mieli kun tuntuu että jätin hädänalaisen lapsen heitteille.

Toivottavasti ap:n tapauksessa ei ole tällaisesta kyse kun näköjään tuntee niitä vanhempia jotenkin.

Tuo nätisti sanominen voi olla tulkittavissa myös vihjailuksi. Ja vihjailua ei kaikki ymmärrä, joten eiköhän olis aihetta sanoa suoraan lapsen vanhemmille. Suoraan sanomisenkin voi tehdä nätisti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne naapurit sanoivat, kun keskustelut suoraan heidän kanssaan asiasta?

Koska tähän ei tule vastausta, kyseessä on provo.

Jotkut lapset vain ovat tuollaisia. Ei siinä mitään sen kummempaa tarvitse olla takana.

Sanot selvästi sille mukerolle, että nyt sinun pitää lähteä. Odotat niin kauan, että lähtee. Mitään perusteluja ei tarvitse keksiä. Riittää että komennat pois.

Miks vihjailet naapureille typerästi kun voisit suoraan sanoa.

Ainakaan mitään riitaa, ryyppäämistä tms.ei ole, sillä kuuluisi ja näkyisi meille. Perheessä pari isompaa lasta, jotka lietsuavat paljon kavereillaan (mikä onkin normaalia, kun ovat teinejä). Vanhemmat ainakin hyvissä ammateissa, että sen puolestakin kapasiteettia luulisi löytyvän. Kun olemme vanhemmille lapsesta sanoneet eivät sano oikein juuta eikä jaata vaan ovat tyyliin "aijaa". Tulee mieleen, että nauttivatko nyt omasta ajasta ja rauhasta MEIDÄN KUSTANNUKSELLA, kun isommatkin jo teinejä. Lapsella saattaa hyvinkin olla joku diagnoosi ja on hyvin rasittava. Mutta kuuluisiko olla meidän ongelma?

Ap

Vanhemmat voivat olla ns. ihan normaaleja, mutta eivät vain välitä. Kun muutettiin tähän paritaloon, niin 5 ja 3 vuotiaat sisarukset alkoivat olla jatkuva riesa. Ei tosiaankaan olisi haitannut, jos olisivat leikkineet vaikka iltapäivälä ja iltaisin, mutta meni hermot, kun olivat soittelemassa ovikelloa jo kahdeksan jälkeen viikonloppuisin ja lomilla. Kerran sitten kysyin heiltä, että eikö vanhemmat ihmettele, kun lähdette ulos jo näin aikaisin ja ettekö syö yhdessä aamiaista, kun on kuitenkin viikonloppu. Lapset sanoivat, että äiti ja Isi vaan pukevat heidät ja laittavat ulos ja menevät sitten itse vielä takaisin nukkumaan. Eli ei viitsitä itse hoitaa lapsia, vaan laitetaan ulos naapureiden vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan mitään riitaa, ryyppäämistä tms.ei ole, sillä kuuluisi ja näkyisi meille. Perheessä pari isompaa lasta, jotka lietsuavat paljon kavereillaan (mikä onkin normaalia, kun ovat teinejä). Vanhemmat ainakin hyvissä ammateissa, että sen puolestakin kapasiteettia luulisi löytyvän. Kun olemme vanhemmille lapsesta sanoneet eivät sano oikein juuta eikä jaata vaan ovat tyyliin "aijaa". Tulee mieleen, että nauttivatko nyt omasta ajasta ja rauhasta MEIDÄN KUSTANNUKSELLA, kun isommatkin jo teinejä. Lapsella saattaa hyvinkin olla joku diagnoosi ja on hyvin rasittava. Mutta kuuluisiko olla meidän ongelma?

Ap

He saattavat olla vaativissa asiantuntija-ammateissa, jolloin pää on täynnä vaativaa asiantuntijuutta myös työpäivän jälkeen, koska vaativaa asiantuntijatyötä tekevä on "aina" töissä, vaikka lapsetkin olisivat sairaita. Silloin näet otetaan etäpäivä.

Mutta kuten sanottua, ehkä heillä on tosiaan niin vaativat asiantuntija-ammatit ettei aivokapasiteeettia riitä enää tämän iltatähden täysimääräiseen hoitoon.

Suosittelen LaSua ja heti.

Olisiko lapsella kotona ongelmia. Miksi muuten tunkisi naapuriin? Tai sitten autistisia piirteitä tms.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sanominen auta, minä tekisin lasun. Lapsi on selvästi heitteillä.

Alapeukkuja on tullut, mutta miksi? Siis teidänkö mielestänne on täysin normaalia, että lapsi liehuaa päiväkaudet naapurustossa eivätkä vanhemmat välitä?

Se on varmaan yksinäinen ja luonteeltaan ekstrovertti. Kotona lienee tylsää eivätkä vanhemmat jaksa leikkiä lapsen kanssa. Puhu vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa asiasta lapsen vanhempien kanssa. Voi olla, että lapsella on autistisia piirteitä tjs, jotka selittävät sosiaalisten taitojen kömpelyyden. Tai sitten lapsi on hyvin yksinäinen ja kotona on ongelmia.

Autistiset piirteet nostetaan aina esille kun itse ei vaan ymmärretä jonkun käytöstä tai reaktioita. Tällainen kertoo sanojasta itsestään paljon. ;)