Lue keskustelun säännöt.
Yritän olla juomatta alkoholia mutta HERMONI KIRISTYVÄT kun viikko juomisesta tulee täyteen. Miksi!?
22.06.2022 |
Olen muuten autuas ja rauhallinen ihminen. Aina uutta oppimassa ja henkistä harjoitteluakin teen viikottain.
On kaikenlaista ja tykkään touhuta, siivota kotia jne. Rentoutumistapani on ollut jo todella nuoresta lähtien alkoholi. Kerran viikossa olen juonut jo useiden vuosien ajan.
Olen 27-vuotias pian enkä vain yrityksistäni huolimatta pysty olemaan ilman joka viikkoista humalatilaani.
Nyt yritin vielä enemmän tosissani kuin normaalisti. En edes ajatellut alkoholia.
Sitten vain taas alkoi tulemaan kaikkea joka alkoi tuntumaan hermoissa. Moni asia alkoi ottamaan päähän ja yritin siivota, laittaa ruokaa jne. Syödä hyvin ja opiskella mutta koko ajan vain tuntui enemmän tönkömmältä kaikki ja tekisi mieli vetää sellaiset raivarit etten ole aikoihin tuntenutkaan.
Siis minusta tulee vihainen. Onko nämä jotain peiteltyjä tunteita, jotka pääsevät ilmoille ja joita olen vain visusti pitänyt sisälläni vai johtuuko tämä siitä, etten saa alkoholia? Siis kun minulla on ihan kiva olla itseni kanssa yleensä ottaen mutta tunteet menee yli äyräiden.
Asun yksin, ei lapsia tai miestä. Ei juuri mitään muuta kuin opiskelu, työt ja omat projektit. En haluaisi juoda, syön terveellisesti etc.
En vain kestä sitä suurta raivoa, joka tulee kun viikko juomatta tulee täyteen. En edes ajattele alkoholia kunnes tämä olotila tulee.
Minulla on muutenkin varmaan persoonassa jotain vikaa. Yritän olla reippaampi kuin olenkaan.
Esim. yksi kertoi yhden minulle salaisesti tärkeästä ihmisestä, joka valitettavasti menehtyi. Pidin häntä aivan erityisenä henkilönä ja oli ilo aina tavata häntä. Hän vain kuoli ykskaks enkä koe, että saan käsitellä asiaa koska ei ollut läheinen, minä tunsin vain häntä kohtaan lämpöä. Enkä vain tiedä saanko itkeä.
Olen jopa kylmästi ajatellut, että no, sellaista elämä on.
Olen niin hermona kun en tiedä miten mihinkään asiaan tässä elämässä pitäisi suhtautua ja sitten vaan yritän purra hammasta yhteen tai juon vaikka kännit, kuuntelen musiikkia enkä huomisesta välitä.
Kommentit (5)
Ja siis rauha hänelle, joka on nyt poissa. <3
Ei tämä häneen liity tietenkään vaan ihmettelin vain itseäni kun tuntuu, etten tiedä yhtään miten pitäisi suhtautua mihinkään. Sitten vain yritän vielä enemmän, jotta en tuntisi. Yritän mennä aina elämässä eteenpäin ja vain lopettaa vollottamisen. Häpeän itseäni ja ottaa niin paljon vain päähän kun ei vaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten päin täällä viitsii olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet alkoholisti. Jos on riippuvuus, on vihainen, jos ei pääse toteuttamaan haluaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet alkoholisti. Jos on riippuvuus, on vihainen, jos ei pääse toteuttamaan haluaan.
Kyllä. Heti kun olin juonut muutaman, niin olo on jo paljon parempi. Ei minkäänlaista raivoa vaan hyvä olla.
Minulla siis nyt vapaata, joten ei työt kärsi enkä anna muutenkaan vaikuttaa mihinkään pakollisiin menoihin.
Eniten harmittaa se mitä teen itselleni mutta en kestä sitä saatanallista raivoa sisälläni vaikka se pitäisi varmaan vaan käydä läpi kun tulee päälle.
Ap
Usko kokeneempaa alkoholistia: kyllä tuo jonkinlaiselta riippuvuudelta kuulostaa. Ei ehkä vielä varsinaista alkoholismia, mutta kannattaa kyllä tarkkailla omaa juomistaan. Muuten se pakottava tarve juoda alkaa ajan kanssa tulemaan yhä useammin ja olon parantamiseen tarvittavat määrät kasvavat. Suosittelen ottamaan taukoa juomisesta, kunnes pakottavat tarpeet dokata häviävät ennen kuin olet minun pisteessä, jolloin on aivan selvää, että nollalinja on ainut vaihtoehto.
Se on se viinapiru.