Onko maalle muutto parantanut henkistä hyvinvointiasi?

On täällä ainakin paljon hiljaisempaa kuin kaupungissa vilkkaan valtatien varrella. Välillä sattuu korviin kun ei kuulu mitään. Hyvinvoinnin paranemisesta en osaa sanoa kun olen vasta vähän aikaa ollut täällä.

No, eipä juuri. Täällä on niin paljon ilkeitä ihmisiä. 

Kyllä on. 11 vuotta asuim Tampereella ja alkoi tulla mitta täyteen siitä ainaisesta metelistä. Missään ei saanut olla rauhassa kun autoja ja ihmisiä vilisee tasaisin väliajoin ohi ja ympäristönä on betoniviidakkoa. Kaipasin luontoa ja hiljaisuutta joten muutin syrjemmälle ja Ai että kun tuntuu että sielu lepää näissä maisemissa!

Kyllä. Elämänlaatuni parani huomattavasti. Oma piha ja luonnon läheisyys lievittivät stressiä .Koen olevani enemmän läsnä elämässäni. Baarit ja muut keinotekoiset viihdykkeet ei enää kiinnosta lainkaan.

On. Muutin ison kaupungin ydinkeskustasta maalle, ja saatoin alkaa elää itselleni normaalia elämää. Ei melua, tungosta, katupölyä, jatkuvia keinotekoisia ärsykkeitä, naapureita, painetta säätää omaa elämistä jatkuvasti muiden mukaan tai sopeutumista sellaiseen elämään, jossa on oleellista, ettei vaan häiritse ketään.

On ja ei. Toisaalta stressi on vähentynyt, mutta välillä on liiankin hiljaista. Toki melusaastetta täälläkin mm. Koirien haukunta, ruohonleikkurit ja moottorisahat. Onneksi pääsee välillä käupunkiin piipahtamaan. Sinne en tosiaan tahtoisi kuitenkaan jäädä.

Kyllä! Mutta asun kuitenkin vain neljä kilometriä ison kaupungin keskustasta. Eli hyvät puolet kaikesta.

Maalla, järven rannalla, sielu lepää. En ole koskaan osannut kaivata täältä kaupunkiin.

Jos muutat niin ei kannata ostaa taloa, jossa on mahdollisimman suuri piha. Sen kokoinen tontti, jonka luulee jaksavansa hoitaa ja ajella nurmikon. Meillä esim. aivan liian iso piha. Neljä tuntia menee jo pelkästään ruohonleikkuuseen,

Vierailija kirjoitti:

On ja ei. Toisaalta stressi on vähentynyt, mutta välillä on liiankin hiljaista. Toki melusaastetta täälläkin mm. Koirien haukunta, ruohonleikkurit ja moottorisahat. Onneksi pääsee välillä käupunkiin piipahtamaan. Sinne en tosiaan tahtoisi kuitenkaan jäädä.

Asutko tarpeeksi maalla? Kun matkaa lähimpään naapuriin alkaa olla yli kilometrin alkaa meluhaitatkin vähenemään.

Kyllä se paransi. Tosin en muuttanut maalle vaan Stadin keskustasta pikkutaajamaan Itä-Suomeen. Paikalliset kylän palvelut oli kävelymatkan päässä. Muutaman vuoden kuluttua muutin kuitenkin takaisin pk-seudulle, tällä kertaa lähiöön. "Maalla" pääsin eroon raskaiksi käyneistä ihmissuhteista, sain elämäni ensimmäisen vakityön (mikä olikin syy muuttooni) ja opin paikallisen, leppoisamman elämänrytmin. Suku ja perhe jäi kuitenkin todella kauas, ja kun vanhempieni kunto alkoi heiketä, hain uuden työn ja muutin takaisin. En myöskään oikein noiden maalaisvuosien aikana päässyt paikallisiin piireihin sisään, yhteisö vaikutti melko sisäänlämpiävältä. Työkavereiden kanssa olen kuitenkin edelleen tekemisissä.

On.

Asun 10 km päässä kirkonkylältä. Minulla on hienohko puutarha jonka laittamiseen en ole ainakaan vielä kyllästynyt, koiria, kanoja ja ankkoja. Ja pieni lampi. Naapurilla on lehmiä jotka laiduntavat tuossa lähellä. Näihin maisemiin ei kyllästy. Ja lintujen äänet, täällä on pääskyjäkin. Rakastan niiden ääntä.

Muutin Helsingistä 42-vuotiaana maalle enkä ole katunut muuta kuin että miksen tehnyt tätä jo aiemmin, kun kerran työt sen mahdollistavat. Nyt 7 vuotta tuli täyteen täällä. Naapurit varmaan pitävät minua höperönä, mutta mukavia ovat olleet. Liityin kyläyhdistykseen ja tutustuin vähän ihmisiin. Muutoin tykkään olla omissa oloissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ja ei. Toisaalta stressi on vähentynyt, mutta välillä on liiankin hiljaista. Toki melusaastetta täälläkin mm. Koirien haukunta, ruohonleikkurit ja moottorisahat. Onneksi pääsee välillä käupunkiin piipahtamaan. Sinne en tosiaan tahtoisi kuitenkaan jäädä.

Asutko tarpeeksi maalla? Kun matkaa lähimpään naapuriin alkaa olla yli kilometrin alkaa meluhaitatkin vähenemään.

Tämä on vanhaa asemadeutua, joten täällä peltojen reunoilla on useampi talo asuttuna tai kesäasuntona. Kyllä koen silti olevani maalla kun lähimpään pikkukaupunkiin on 25km matka. Ja isoon yli 50km. Ja kiva kun on muutama naapuri jotka auttaa ja joita voi tarvittaessa auttaa.

On. Ei täälläkään täydellistä ole, mutta parempi kuin taajamassa kerrostalossa.

Olisin tullut hulluksi ilman mökkiä. Onneksi tuli etätyöt, asun periaatteessa mökillä koko ajan.

Minulle kaupunki on ollut parempi. On ollut ihan mielenterveyspalvelujakin.

On. Kaupungissa asuessa heti kotiovesta poistumisen jälkeen ihmisiä, liikennettä, kaikkea mahdollista hälyä, roskia, pölyä, jne.

Nyt maalla kun menen ovesta ulos, äänimaailmaan kuuluu linnunlaulu ja ympäristö on juuri niin siisti kun miten sen olen itse laittanut. Ihmisiä kulkee lähimmillään tuolla kylätiellä.

Ei. Maalla oli tylsää muutin takaisin kaupunkiin.

Arvostan luontoa ja maaseutua ja tietysti omaa rauhaa. Asuin myös maaseudulla, mutta sen verran askeettisissa olosuhteissa että runsaslumisena talvena saunan lämmitys sekä veden haku järvestä vastasi yhtä punttisalireissua.Ihan aina se ei ollut kivaa. Tai  sai odotella teitten auraamista koko päivän. Hiihtämällä  umpihangessa olisi tottakai päässyt 25 km lähimpään kauppaan, mutta takaisin tuleminen raskaan kauppakuorman kanssa ei houkuttanut.

Talven säihin tai kevään rospuuttoihin osasi onneksi varautua säätiedotuksia seuraamalla sekä luontoa tarkkailemalla, mutta jos vielä innostun muuttamaan maalle niin lähelle muita ihmisasumuksia. On se mukavampi, jos talven pimeillä (ilman katuvaloja) voi fikkarin valossa kävellen päästä kylätalolle joulupuurolle.

Vierailija kirjoitti:

Jos muutat niin ei kannata ostaa taloa, jossa on mahdollisimman suuri piha. Sen kokoinen tontti, jonka luulee jaksavansa hoitaa ja ajella nurmikon. Meillä esim. aivan liian iso piha. Neljä tuntia menee jo pelkästään ruohonleikkuuseen,

Sehän riippuu siitä millainen se piha on. Itse olen lapsena joutunut leikkaamaan juuri tuon neljä tuntia nurmikkoa joka viikko, joten päätin, että omalle pihalle sitä ei tule ollenkaan. Asun maalla ja tontti jätettiin rakennusvaiheessa alkuperäiselle kuntalle niin paljon kuin talon rakentamisen aikaan oli mahdollista. Kulkukäytävien haravointi ja yksittäisten ruohotuppojen nyhtäminen muutaman kerran kesässä on ne ns. Pakolliset puutarhatyöt. Tontti on puoli hehtaaria, mutta aikaa sen ylläpitoon ei mene juuri lainkaan.

Jos ei tykkää nurmikosta ja varsinkaan sen leikkaamisesta, sen voi pienissä osissa muuttaa esim. niityksi tai matalilla kivikko- ja maanpeitekasveilla päällystetyksi, lisätä helppohoitoisia pensaita ja sora- tai hakepoluiksi yms. Kaikkeahan ei kannata heti muuttaa, jos ei lompakko tai jaksaminen riitä.

Muutin tänne maalle 25 vuotta sitten ja kyllä nuo metsäpolut on se tärkein oman rentoutumisen lähde.