Onko maalle muutto parantanut henkistä hyvinvointiasi?

Arjen sujuvuus on tärkeintä. Siksi olen valinnut vantaalaisen lähiön. Vihreyttä ympärillä, kauppakeskus vieressä, bussilla pääsee arkisin kymmenen kertaa tunnissa Helsinkiin. Ei tarvita autoa. Rivitalon yhtiövastike 460 e/kk.

Ei ollut sitten kuitenkaan itseä varten. Saan paljon voimaa luonnosta, mutta lopulta asun mieluiten kaupungissa luonnonsuojelualueen lähellä kuin oikeasti maalla. Olen vaihtelunhaluinen ihminen ja syrjäseudulla elämä on hyvin toisteista ja tasaista. Vaihtelua tulee toki luonnon seuraamisesta ja mitä kulloinkin keksii puuhata, mutta itse kaipaan mahdollisuutta mennä ja lähteä, kaupungissa on erilaisia mahdollisuuksia valita kullekin viikonlopulle oma erilainen ohjelmanumero.

Auton ylläpito ja bensa ovat myös niin kalliita, että syö asumisen hinnan erotusta. Kaupungissa voin asua täysipainoisesti ilman autoa. En myöskään henk koht pidä ajamisesta.

Ihailen ja aiemmin kadehdin heitä, jotka muuttavat maalle viljelemään ja kasvattamaan kanoja ym. Mutta nyt on minulle selvää, että se ei ole minua varten.

Osasyy oman maallemuuton epäonnistumisessa oli kyllä varmasti se, että parisuhde ei ollut parhaissa mahdollisissa kantimissa. Keskenäämme syrjässä se korostui. Kaipasin muita läheisiäni kipeästi. Siispä tuli ero, mies jäi maalle. Vaikka erosuru oli ja on edelleen hirvittävä, olen onnellisempi nyt palattuani isoon kaupunkiin.

Mitä hyötyä on asua metsässä, vaikka olisi rauhallista. Lapset lähtevät toisen asteen opintoihin, mihin, taajamiin tietysti. Työpaikalle 100 km. Kauppaan 20 km. Pitää olla kaksi autoa ja pian kolmekkin. Kalliiksi tulee.

On. En muuttaisi enää kaupunkiin. En ole enää erityisen kiinnostunut edes vierailemaan kaupungissa.

Minä kaipaan rauhallisempaan asuinpaikkaan, mutta en ole vielä suunnitellut muuttoa tai edes katsellut mikä paikkakunta voisi olla sopiva autottomalle. Nyt asun vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä ja se meteli mikä autoista tulee 24/7 on todella ahdistavaa, ikkunoita tai parvekkeen ovea ei voi pitää lainkaan auki. Kävelykaduilla kulkee tietenkin koko ajan porukkaa, ainut rauhallinen aika on todella varhaiset sunnuntaiaamut.

Asun pääkaupunkiseudulla, mutta ihan maalla. Luonto, hiljaisuus (ei lentomelua), traktorit ja leikkuupuimurit tuttu näky. Lapsille pieni kyläkoulu, jossa kaikki opettajat tuntevat kaikki oppilaat. Päiväkoti lähellä. Turvallinen kasvuympäristö. Kauppaan ja palveluiden ääreen on mentävä bussilla tai autolla. Lintukoto.

Mulle on tehnyt hyvää lähiöön muutto. Muutin kerrostaloon rauhallisen lähiön laitamille. Täällä on vesistö lähellä. Iltaisin pääsee lenkille veden ääreen, ikkunaa auki pitäessä kuuluu lintujen äänet. Muutin tänne keskustasta alun perin koska lähiössä on halvempaa asua, mutta olen huomannut että täällä on viihtyisää ja luonnonrauhaa. Silti tästä pääsee nopeasti keskustaan ja asumisessa on kerrostalon helppous. Näin on minulle hyvä.

Muutettiin pieneen kuntaan kaupungista 30km päähän. Kärsin stressioireita ja uupumuksesta kaupungissa, ja muutto kauemmas kaupungin sykkeestä tehosi muutamassa kuukaudessa. Nyt elämä on tasoittunut ja on ihana astella omalla pihalla ja nauttia luonnon rauhasta. Kaupungissa joudun käymään välillä, ja on hauska huomata että oma syke nousee heti kun "pääsee" siihen automereen. Vastaavasti rauhoitun heti kun palaan kotiin.

Valintaani maalla asumiseen vaikuttaa se, että olen asunut lapsuuteni samanlaisessa kylässä. Kaupungissa en koskaan tuntenut oloani kotoisaksi, ja se kotoisuuden tunteen tarve on teinivuosien hulinoitten ja kokemusten jälkeen tullut esiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos muutat niin ei kannata ostaa taloa, jossa on mahdollisimman suuri piha. Sen kokoinen tontti, jonka luulee jaksavansa hoitaa ja ajella nurmikon. Meillä esim. aivan liian iso piha. Neljä tuntia menee jo pelkästään ruohonleikkuuseen,

Omassa pihassahan on just parasta se että saa pitää kuten haluaa. Eikai kukaan enää isoja nurmikoita pidä, ellei omista golfkeskusta? Anna osan mennä niityksi tai ota lampaita laiduntamaan. Pörriäisetkin tykkäävät.

Minä viihtyisin muuten luonnonläheisellä alueella mutta taajamassa tai lähiössä, mutta naapurit ahdistaa. On rauhallista kyllä, mutta vuosien mittaan tulee väkisinkin sen verran tutuksi, että aina kotioven avattua pitää hississä tai parkkipaikalla jaaritella jonkun kanssa ne kiusalliset ja pakolliset "ihana sää mitäs kesään kuuluu onpas pirkkoeerikki kasvanut diipadaapa". Eihän siihen kuole, mutta introverttiä rasittaa. Ja pari naapuria on vielä niin uteliaita, että utkaavat aina jotakin mitä en halua kertoa. Olisi ihanaa voida lähteä ulos varmana siitä, ettei tarvitse olla sekuntiakaan sosiaalinen.

Ei. Tällä paikkakunnalla on tosi junttimainen ja ahdasmielinen henkinen ilmapiiri. Olen kai liian kaupunkilainen tänne, ja se on ongelma myös paikallisille. Toki luonto on lähellä ja ei ole mitään paineita kuluttaa koko ajan rahaa ja olla trendikäs, mutta yksinäistä on.

Espanjaaan voisi muutta jos saisi töitä sieltä.

Kyllä on parantanut.

Vierailija kirjoitti:

Espanjaaan voisi muutta jos saisi töitä sieltä.

Lama ajan lapseena yrittää selviytyä kun varhaiskasvatus ikä 0-15) jo pilattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutat niin ei kannata ostaa taloa, jossa on mahdollisimman suuri piha. Sen kokoinen tontti, jonka luulee jaksavansa hoitaa ja ajella nurmikon. Meillä esim. aivan liian iso piha. Neljä tuntia menee jo pelkästään ruohonleikkuuseen,

Omassa pihassahan on just parasta se että saa pitää kuten haluaa. Eikai kukaan enää isoja nurmikoita pidä, ellei omista golfkeskusta? Anna osan mennä niityksi tai ota lampaita laiduntamaan. Pörriäisetkin tykkäävät.

Meillä on osa niittyä, mutta punkkien takia yritetään pitää nurmikkoa suht matalana aika laajalla alueella ja onhan lapsenkin kiva leikkiä isossa pihassa.

Up

Kyllä, mutta nykynen hallitus on tehnyt siitä kyllä pirun kallista.

Harkitsen juuri tätä koska tänään tuntuu etten enää ikinä halua nähdä yhtään ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tällä paikkakunnalla on tosi junttimainen ja ahdasmielinen henkinen ilmapiiri. Olen kai liian kaupunkilainen tänne, ja se on ongelma myös paikallisille. Toki luonto on lähellä ja ei ole mitään paineita kuluttaa koko ajan rahaa ja olla trendikäs, mutta yksinäistä on.

No muuta uudestaan. Eivät kaikki pikkupaikkakunnat ole tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutat niin ei kannata ostaa taloa, jossa on mahdollisimman suuri piha. Sen kokoinen tontti, jonka luulee jaksavansa hoitaa ja ajella nurmikon. Meillä esim. aivan liian iso piha. Neljä tuntia menee jo pelkästään ruohonleikkuuseen,

Sehän riippuu siitä millainen se piha on. Itse olen lapsena joutunut leikkaamaan juuri tuon neljä tuntia nurmikkoa joka viikko, joten päätin, että omalle pihalle sitä ei tule ollenkaan. Asun maalla ja tontti jätettiin rakennusvaiheessa alkuperäiselle kuntalle niin paljon kuin talon rakentamisen aikaan oli mahdollista. Kulkukäytävien haravointi ja yksittäisten ruohotuppojen nyhtäminen muutaman kerran kesässä on ne ns. Pakolliset puutarhatyöt. Tontti on puoli hehtaaria, mutta aikaa sen ylläpitoon ei mene juuri lainkaan.

Jos ei tykkää nurmikosta ja varsinkaan sen leikkaamisesta, sen voi pienissä osissa muuttaa esim. niityksi tai matalilla kivikko- ja maanpeitekasveilla päällystetyksi, lisätä helppohoitoisia pensaita ja sora- tai hakepoluiksi yms. Kaikkeahan ei kannata heti muuttaa, jos ei lompakko tai jaksaminen riitä.

Muutin tänne maalle 25 vuotta sitten ja kyllä nuo metsäpolut on se tärkein oman rentoutumisen lähde.

Itse ratkaisimme sillai isot nurmialueet, et antaa niitten kasvaa niittyä , jotkin osiot ajaa vaan harvemmin.