Pettyykö äiti?
Oon käynyt lukion ja pitänyt välivuoden. En tänä vuonna pääse mihinkään niistä korkeakouluista, jonne olisin halunnut. Yhtä alimmista tarjotaan, mutta en halua sinne.
Mulla on maailman ihanin äiti, joka aina sanoo vaan toivovansa että voisin olla onnellinen. Pettyisikö hän kuitenkin jos nyt opiskelupaikan puutteessa hakisin jatkuvassa haussa ammatilliseen peruskoulutukseen ja muuttaisin pois? Nuo ei näytä kestävän kuin pari vuotta ja haluaisin edes päästä muuttamaan pois kotoa, enkä muuttua loiseksi.
Tuon jälkeen voisin edes käydä töissä jos en pääse taaskaan korkeakouluun. Onko hyvä idea, ja jos olisin sun lapsi, olisitko pettynyt? :( Haluaisin edes kuulla jonkun mielipiteen, mulla on tosi kovat stressitasot ja tän kaiken ajatteleminen lähinnä itkettää.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa, että edes ajattelet äitisi pettyvän. Itse en kyllä pettyisi. Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteeseen.
Kiitos, tää oikeesti tarkottaa tosi paljon.
Onpahan ainakin sitten aikaa lueskella iltaisin niitä pääsykoekirjoja. Kai ne on vielä pari vuotta samat?
En todellakaan pettyisi. Kerkiäähän sitä myöhemmin sitten hakemaan niihin yliopistoihin yms.
Kukaan ei voi elää elämääsi puolestasi. Ajattele tarkasti, mikä vaihtoehto sopii itsellesi parhaiten. Jos haluat akateemiselle uralle, ota se korkeakoulupaikka vastaan. Pääainetta ja koulua voit vaihtaa myöhemminkin. Jos pidät enemmän suorittavasta työstä, voi ammatillinen peruskoulutuspaikka olla parempi.
Ymmärrä, että korkeakoulu ei ole automaattisesti parempi tai huonompi kuin ammattikoulu. Kyse on siitä, mikä sinusta tuntuu oikealta. Moni putkimies ja levyseppähitsaaja tienaa enemmän kuin lakiopintoihin vanhempien vaatimuksesta lähtenyt ja sieltä pois pudonnut. Äitisi tuntuu rakastavan sinua ja luultavasti ymmärtää, että sinun on valittava oma tiesi.
Et välttämättä osaa varmasti sanoa, mikä on se oma tiesi tästä eteenpäin, mutta älä jää toimettomaksi. Kotona makoilu taannuttaa tosi nopeasti ja hakuihin lukeminen on entistä vaikeampaa mitä kauemmin odotat. Muista, että kun teet sitä, mitä rakastat, sinusta tulee siinä todella hyvä ja taitoasi tullaan haluamaan paljon. Oli se mitä hyvänsä. Mieti, miten pääset tekemään sitä.
Äitisi ei varmasti pettyisi! Hienoa, että sinulla on suunnitelma jatkaa eteenpäin, vaikka juuri nyt et päässytkään toivomaasi opiskelupaikkaan. On hyvä olla vaihtoehto B ja vaikka c:kin. Harvoin elämässä aina kaikki menee toiveiden mukaan ja silti asiat voi kääntyä parhain päin. Kyllä kaikki järjestyy!
Tulipa monta viestiä, vaikka vaan hetken olin poissa. Luin kaikkien viestit, kiitos vastauksista. Yhä stressaa, mutta oon ainakin varmempi tästä. Esitän tämän mun suunnitelman äidille myöhemmin tällä viikolla, kirjotan varmaan paperille niin en mee sanoissa sekasin :'D
En oikeesti oottanut saavani tällästä tukea, kiitos ihan hirveesti.
Aivan ihania vastauksia sait. Kaikkea hyvää elämääsi!
Et elä elämääsi äidille, vaan itsellesi. Olen korkeakoulusta valmistunut mutta teen matalapalkkaista osa-aikatyötä. En ole koskaan kysynyt äidiltä onko pettynyt, mutta mulla on just nyt hyvä näin. :)
Kyllä sä pärjäät ja äitisi ymmärtää. Tärkeää on tehdä jotain. Cvssä aukot on pahat. Töitäkin varmaan saat mietinnän ajaksi. Ja siis rahaa.
Kerrohan meille, miten meni äipän kaa keskustelut🌻
Tsemppiä!
Pettyy tai ei, mutta sinä haet oman valintasi mukaan.
Ammatillinen koulutus lukion jälkeen ei ole huono valinta.
Lukiosta hyväksiluetaan melkein kaikki yto-aineet ja valinnainen tutkinnon osa. Jäljelle jää ammatilliset tutkinnon osat.
Esim. lähihoitajatutkinnon jos aloittaa elokuu -22, niin valmistut alkusyksy -23. Tai aiemmin jos teet harjoitteluita kesällä. Hieman koulusta riippuen (=mikä on tarjonta/mahdollisuudet) ja suuntautumisesta riippuen.
Työpaikka tai kesätyö varma, vaikka jatkaisit opintojasi
T. Amisope ja nuoren äiti
Omat vanhempani aikoinaan kannustivat koulutukseen ja työntekoon. En muista, että koskaan olisivat arvostelleet kenenkään lapsensa valintoja. Alussa voi olla haparointia oikeiden polkujen löytymiseen, mutta elämä kantaa. Nykyaikana voi olla jatkuva koulutus tarpeen, alan vaihto ja useampi ammatti. Työkokemus on aina plussaa, miltä alalta vaan.
Ja lopuksi. Raha ei ratkaise, työn on oltava jollain lailla mielekästä ja palkitsevaa itsessään.
No ei äitisi varmasti pety, kun hän itse on noin sinulle sanonut. Oma esikoinen pääsi ensi yrittämällä haluamalleen alalle, nuoremmalla onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Lapsi itse stressasi, meitä ei olisi haitannut vaikka olisi tullut vielä yksi välivuosi.
Miksi haluaisit muuttaa pois kotoa? Tuo "en halua muuttua loiseksi" särähtää omaan korvaan. Jos te tulette toimeen, niin eihän sinun kannata muuttaa nyt pois, ehdit kyllä myöhemmin. Jos pääset töihin, pystyt kotona asuvana säästämään opiskelurahoja. Oma lapsi kävi jonkun työkkärin muutaman kuukauden kurssin, sai siltäkin ajalta korvauksia. Vanhempien kestävyydellä on rajansa, jos lapsi kukkuu yöt, nukkuu päivät eikä tee kotona mitään, mutta sinä et vaikuta sellaiselta.
Onko tuo 'loisiminen' ilmaistu äitisi puheissa eli painostus tulee sitä kautta? Jos on, niin suosittelen tekemään niin kuin oma intuitiosi sinua puhuttelee. Älä jää äitisi haukuttavaksi.
Ota selvää kaikista tuista jne. Elä omaa elämääsi. Äitisi saattaa olla piilonaraisti.
Ap, olet ihana! Elä omaa elämääsi, ei äiti voi olla koko ajan sua vahtimassa tjn.
Opiskella voi vaikka koko elämän ajan, puhun kokemuksesta.
Ja voithan sinäkin esim. töiden ohella opiskella esim. avoimessa yliopistossa tai amk:ssa haluamaasi alaa aluksi. Itse olen tehnyt perus-ja aineopinnot avoimessa ha tavoitteena on pyrkiä yliopistoon!
Tsemppiä, mitä sitten teetkin🤗🌼
Kauheaa, että edes ajattelet äitisi pettyvän. Itse en kyllä pettyisi. Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteeseen.