Pääni ei kestä asunnon etsimistä

Ero päällä, ja pitäisi löytää vuokra-asunto mahdollisimman nopeasti. Olen jo ohi sen vaiheen, että hyväksyn minkä vaan murjun - haluan sellaisen, missä viihdyn, painosanalla VIIHDYN, pidempään. Vaatimukseni eivät ole kohtuuttomia, ja ehtoihini sopivia ilmoituksia on melko paljon.

Mutta ei minun psyyke kestä tätä rallia! Maagisesti pitäisi hyviin ilmoituksiin olla vastaamassa ennen kaikkia muita, nähdä asunto ennen kaikkia muita ja tehdä päätös siitä paikasta. Miten inhimillistä... Vuokranantajia ei kiinnosta pätkääkään mikään muu kuin että pääsevät itse mahdollisimman helpolla.

Eilen sain potentiaaliselta va:lta viestin 3 minuuttia(!) ennen näyttöni alkua, että asunto on jo mennyt. Olin jo paikalla, olisi voinut sanoa edes päin naamaa, tai soittaa. Ei edes anteeksipyyntöä, ennen kuin pistin vähän suolaisemman viestin tuosta törkeydestä, ja sittenkin vastaus oli luokkaa "sori siitä".

Hakijalta odotetaan ties mitä saappaannuolemista, juosta ympäri kaupunkia turhan päiten ja järjestää menot näyttöjen mukaan. Mutta vuokranantajia ei ilmeisesti koske edes peruskäytöstavat.

Olen asiallinen ja vastuullinen työssäkäyvä, eikä minussa ole vuokralaisena mitään epäilyttävää. Mutta koska en siedä tällaista nöyryytystä, jään varmaan exän kanssa nalkkiin loppuiäksi...