Juhannus on tiistaina! (Nyt on Juhannuskesä niminen vuodenaika!)

Suomessa aina menty naimisiin Juhannuskesällä, etenkin neidot 17 v ylöspäin! Silloin tiinehti talvikuukaudet ja jo seuraavana kesänä ehti heinätöihin lapsi nyytissään.
Luonto oli kukkeimmillaan mutta satoa ei vielä saatu. Lypsävät saivat tuoretta ruohoa ja maidontuotto oli vuoden parasta. Tehtiin juustoja, kirnuttiin voita.
Kaloista syötiin kuullaan olevaa silakkaa. Laarinpohjien jjyvistä tehtiin leivitys voidaan paistetulle silakkafileelle.
Kaikenlaisia munia kerättiin ja syötiin, myös suolaheinää, raparperia ja ensimmäisiä mansikoita nautittiin Juhannuskesällä.
Juhannuksen jälkeen alkoi iso kesä, sadon ja yltäkylläisyyden aika. Juuri Keskikesän juhla käänsi luonnon ylipurauavan vehreyden ravinnoksi saldoksi ja poikasiksi.
Kustaa Vilkuna Vuotuinen ajantieto kirjassaan kertoo majatalosta Kemijoen törmällä 1906
"Ja juustoa syötiin, sitä oli kaikkialla. Lapinjuustoa, juustonrieskaa hellan piisillä paistettiin, saunassa oli savujuustoa kiekoittain. Lapsen posket kiilsivät juuston rasvoista, emännät kiittelivät juustonrieskaa kahvitasseillaan"
Muuta ei siis juuri luonnossa vielä ollut, elettiin juustoilla koska alukesän vehreydessä lampaat ja kyyttölehmät lypsävät parhaiten!