Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette, viisaat, kokeneet av-mammat??
04.02.2010 |
Kannattaako toista lasta yrittää, vaikkei olisi "vauvakuumetta", ennemminkin epäröivä järkeily, että lapsella (meillä on yksi lapsi) "olisi hyvä olla sisarus" jne?
En ole enää mikään aivan nuori ja mietinkin miten ihmeessä jaksan vielä yövalvomiset ja rumban. Mies paljon työmatkoilla mutta kotona ollessaan on täysillä mukana lapsenhoidossa ja kotitöissä.
Eniten epäröin juuri siksi että epäröin :) Esikoista "tehtiin" todellisessa vauvakuumeessa, semmoista ei ole nyt.
Kommentit (16)
Kannattaako toista lasta yrittää, vaikkei olisi "vauvakuumetta", ennemminkin epäröivä järkeily, että lapsella (meillä on yksi lapsi) "olisi hyvä olla sisarus" jne?
Minulla toiseen lapseen oli tuo mainitsemasi se suurin syy. Kaksi on meille hyvä lapsiluku, jos ei vahinkoa käy. Kolmaskin menee, mutta sitä ei aktiivisesti yritetä.
Minusta tuo on ihan hyvä syy. Sisarus on hyvä olla monessakin mielessä ja kaksi lasta on vanhemmillekin helpompi kuin yksi. Se vauva-aika menee ohi, ja tuurista on kiinni, millainen persoona vauvalla on. Voi olla, että on hyvä nukkuja ja mahakaan ei aiheuta nitinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko nelikymppinen enää jaksaa yövalvomisia sun muuta...
Moniko nelikymppinen enää jaksaa yövalvomisia sun muuta...
:D :D Tää oli korkeintaan 25-vuotiaan kirjoittama. Terveisin nelikymppinen...
2 lasta on helpompaa kuin 1
lapsilla on aina seuraa toisistaan ja oppivat sosiaaliksi
ja nuorempana jaksat hoitaa heitä erilailla kuin 40 vuotiaana
valvotukset on rankkoja iästä riippumatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tosin sanoa kun itsellä hillitön vauvakuume aina ja lapsia jo neljä.
ja toden totta, on se kiva lapselle, että on edes yksi sisarus, myös teille vanhemmille
mulla ei ole koskaan ollut ongelma jaksaa valvoa yms, vaikka viimeisen (5. lapsen) sain 41 v
se onkin asennekysymys hyvin pitkälle, päätät, että jaksat niin jaksat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin jätä toinen tekemättä. Muussa tapauksessa anna lapselle sisarus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta, eikä minulla ole koskaan ollut mitään erityistä "vauvakuumetta". Jos sitä oltaisi odoteltu, niin en tiedä, olisiko meille tullut koskaan yhtään lasta.
Eikä vain laskelmoida tai järkeillä lapsilukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvakuumetta kun kakkosta mietittiin. Mutta jotenkin se vain on aina tuntunut, että kaksi lasta on kivempi kuin yksi. Siksi me toinen tehtiin ja ihana kun tehtiin ja saatiin. Niin on rakas tämä kakkonenkin. Ja lapset nauttivat toisistaan ihan älyttömästi (ikäero 2v 8kk).
Eikä vain laskelmoida tai järkeillä lapsilukua.
Että paras aina lapselle, jos se syntyy täysin hormonaaliseen vauvakuumeeseen? Ei haloo.
Minusta alkuperäisen pohdinta kuulostaa tosi terveeltä ja tasapainoisen ihmisen toiminnalta. Vastauksena alkuperäiselle: jos olisin sinä, niin tekisin ennen kuin on liian myöhäistä. Siskoni samassa tilanteessa jätti yrittämisen, kun oli epävarma epäröintinsä takia, ja nyt 42-vuotiaana itkee kun ei voi enää saada lasta.
Itse haluan ainakin biologisten reunaehtojen takia varmistaa alle nelikymppisenä, etten kadu kuolinvuoteella tekemättä jättämisiäni. Ja koska lapselle sisarus varmaan on hyvä, harkitsen toisen lapsen yrittämistä, vaikkei ajatus synnytyksen jälkeisestä hajallaolosta, imettämisestä ja vaipparumbasta kovin paljoa innostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, et oonko viisas tai kokenut, mutta mulla istuu just tuollaisen järkeilyn tulos tässä sylissä ja hyvä näin! Me ajateltiin kans just tuota, et sisarus haluttais ja että parempi vielä mitä nopeeammin. Vauvakuumetta ei ollut pätkääkään, mutta tottakai tätä pientä rakastaa valtavasti ilman kuumeiluakin! Oma jaksamine kyllä huoletti, mutta niinkuin joku sanoikin; vauva-aika on lyhyt ja väsymys osittain asennekysymys.... t. äiti + tytöt 2v. ja 3kk
Mun äiti sai minut ollessaa 39v. En ikinä, en edes ala-asteella, teininä, siis milloinkaan ole kärsinyt siitä, että äitini mukamas olisi vanha. Sisarukseni ovat minua 12 ja 7 vuotta vanhempia, eikä sekään ole ikinä häirinnyt.
Tällä palstalla on ihme käsityksiä siitä, että yli 35-vuotiaat ei missään nimessä saa tehdä lapsia, eivätkä lapset saa kunnollista sisarussuhdetta jos ikäeroa on liikaa/liian vähän. Ei pidä paikkansa. Minä olen elävä todiste.
Uskon, että jaksat. Ei se valvominen loputtomiin kestä. Uskon, että lapsesi on kiitollinen elämän eri vaiheissa sisaruksesta. Ja onhan lapsesta sinullekin iloa, toki myös huolta. :) Järkisyytkin riittävät, rakkaus, kuume ja ilo tulevat perässä.
Ja meiän molempien mielestä meillä on ihan liikaa ikäeroa. Ollaan kyllä niiin eri maailmoista ettei mitään rajaa. Tosin olen aina halunnut sisaruksen...