Kokemuksia kissasta lapsiperheessä kaipailen?

Kissa on helppo ja lapset oppivat aika pian, että se ei ole lelu. Kissaa ei voi väkisin pitää sylissä, kissa raapii tai puree.

ja toinen otettiin kun lapsi oli 4v.



ihan hyvin on kaikki mennyt. Lapsille pitää vaan opettaa ettei se kissa tykkää jahtaamisesta ja huutamisesta ja ainaisesta syliin ottamisesta.

Kaikkein paras lapsiperheelle.

ns. rescue kissa?



ap

Meillä ainakin piti löytää toinen koti kahdelle aikuiselle kissalle vauvan tulon jälkeen. Otettiin ne alunperin pentuna hankitun oman aikuiskissamme kaveriksi, ja vaikka oli jonkinverran ongelmia, niin meni ihan ok. Esim. yksi kissoista stressaantui ihan kamalasti jos vieraita tuli taloon, luimuili yläkerrassa, ja murisi ja sähisi jos joku edes oli tulossa lähelle.



Sitten kun vauva tuli, toinen kissoista alkoi pissimään ihan joka paikkaan, sohville, pehmustetuille tuoleille, sänkyyn, nurkkiin, joka ikiselle matolle, jopa naulakosta tipahtaneelle takille, ja pyykkikoriin jne. Ihan joka paikkaan. Siitä kierteestä ei millään päästy irti. Ja voit kuvitella, ettei se enää toiminut vauvan kanssa. Vaunutkin piti piilottaa muovin alle.



Ja sitten tämä toinen suhisija meni ihan mahdottomaksi, pelkäsi vauvaa. Onneksi löysimme kummallekin lähipiiristä ottajat, koska olivat omalla laillaan ihania katteja.



MInusta tuntuu, että nuo rescue kissat kannattaa ottaa hiljaiseen, tasaiseen perheeseen jossa ehkä murkkuikäisiä. Järkkyvät jos tulee muutoksia elinympäristöön tai rutiiniin. Vanha pennusta asti meillä ollut ei ole ollut muutoksista moksiskaan. Olemme muuttaneet muutaman kerran, ja käyneet pitkillä lomilla ja muuta, mutta koska hän tietää, että aina tulemme takaisin, niin ei sitä haittaa. Menee siis anoppilaan hoitoon kun menemme lomalle. Sielläkin on kuin kotonaan.



Kannatan siis pennun ottoa. Plus kissanpennut on niin söpöjä.. :)

että ihan mahdoton sanoa mikä sopii ja mikä ei.



Norjalaista metsäkissaa suositelleen tapaan sanoisin myös, että ota rotukissa. Norjalainen, tai joku muu. Luonne ja sopeutuminen paremmin ennustettavissa.



Ja jos mietit jo aikuisen kissan ottamista niin on sun lapset kuitenkin jo isompia kuin vauva joten sopeutuisi paremmin. Puolin ja toisin ;-)

Jos pennut ovat perheessä kasvaneita eikä mitään ladon alta pyydystettyjä niin maatiainen on mitä oivallisin lemmikki.



Perusasiat kuntoon kuten opettaa lapsille ettei kissa ole lelu, kissan annetaan nukkua rauhassa ja sillä on rauhallinen paikka johon se voi vetäytyä lasten temmellyksen tieltä.

Lapset 1 ja 6. Ihan superhienosti on mennyt. Haetaan pian toinen pentu, kissat kun viihtyvät parhaiten toisen kissan kanssa ja kun syksy koittaa ja talo tyhjenee, niin yhdellä kissalla tulee tylsää. Kissat ovat leikkisiä, älykkäitä eläimiä, jotka tarvitsevat stimulaatiota ja virikkeitä ja jos on kaksi kissaa, kissat tarjoavat sitä toisilleen ilman, että ihmisen pitää koko ajan viihdytystä keksiä.