Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kisata vai ei?

Vierailija
06.03.2010 |

Lapseni eivät pärjää urheilukisissa ja, myönnetään, se tekee vähän kipeää.

Olemme vieneet muutamia kertoja leikki-ikäiset lapsemme yleisurheilu- tai hiihtokisoihin.Näitä leikkimielisiä hippo-poppi -kisoja kun riittää vähän joka kaudelle.

Lapsemme ovat aina sarjojensa viimeisiä. Toisissa kisoissa kaikki osallistujat palkitaan, jolloin menestymisellä ei ole lapsellekaan niin merkitystä.



Me vanhemmat yritämme olla pitämättä asiasta meteliä. Olemme siis "osallistuminen tärkeintä"-linjalla. Kehumme ja kannustamme lapsiamme, tietysti, sillä he yrittävät parhaansa ja nauttivat tekemästään.



SILTI on vaikeaa vastata viisivuotiaan tarkentaviin kysymksiin siitä, "miksi äiti minä en saanut palkintoa" tai "kuinka mones minä olin". Hämmentäähän se lastakin, kun toiset lapset ihailevat vanhempineen palkintomitaleja.



Kannattaisiko siis jättää kisat väliin vai sitkeästi vain käydä, yrittää ja ehkä tulevaisuudessa vielä onnistua! Lapemme ovat vilkkaita ja liikunnallisia, eivät ehkä kovinkaan kilpailuhenkisiä. Pelkään, että he lopulta lannistuvat, kun hyvästä yrityksestä huolimatta ovat aina tuloslistan hännillä.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
06.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä enemmän epäonnistuu niin sitä vähemmän kiinnostuu asiasta. Riippuu kyllä temperamentista.



Ehkä vähän myöhemmin voisi tutustuttaa asiaan uudestaan. 12vuotiaana?

Vierailija
2/3 |
06.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Urheiluun ladataan, ainakin poikalapsien kohdalla, ihan uskomattomasti tunnetta. Sen huomaa oikeastaan vasta, kun tarkkailee omia ja isovanhempien reaktioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
21.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhemmat lataavat tunnetta lastensa tekemisiin on se sitten musiikkikoulun matinea, kuviskerho tai urheilu, enkä näe todellakaan eroa tyttöjen ja poikien kesken.

Meillä lapset ovat kisailleet koko pienen ikänsä viikkokisoissa yms. Halu kentälle ja ladulle on ollut aina kova. Usein on pitänyt olla hillitsemässä kovaa kilpialuviettiä ja kisaintoa. Itse olen ollut järjestämässä kisoja seurassamme ja tyylinä on, että Hippo-kisoissa kaikki palkitaan kaulaan ripustettavalla mitalilla. Kolme parasta saavat sen tulosten perusteella ja muut satunnaisessa järjestyksessä (meillä kisataan kolmiotteluna ja kolmesta lajista saadut yht.pisteet ratkaisevat järjestyksen). Tämä tehdään palkintojenjaossakin selväksi. Myöskään paikallislehdessä ja netissä ei näy lasten sijoitusta, lajikohtaiset tulokset kylläkin lapsen nimen perässä. Tulokset todellakin kiinnostavat vanhempia. Viikkokisoissa ei jaeta palkintoja ollenkaan, vaan kisataan leikkimielellä. Kauden loputtua pokaalin saavat kaikki ne lapset, jotka ovat olleet kesän aikana kolmissa kisoissa. Tämä koettu erittäin hyväksi. Kisajärjestäjillä ja erityisesti vanhemmilla on tärkeä rooli siinä, kuinka lapset tulevat liikuntaan ja kilpailemiseen aikanaan suhtautumaan.