Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi ajatella niin, ettei minulle ikinä tapahdu keskenmenoa tai muuta ikävää...?
06.03.2010 |
Olen tässä etsiskellyt uusia ystäviä kun muutimme mieheni työn takia toiselle paikkakunnalle eikä täällä ole meillä ennestään ketään tuttuja ja välillä kaipaa sitä aikuistakin seuraa. Pari fiksua äitiä onkin löytynyt ja tämän kolmannenkin luulin olevan fiksu, alkuun ainakin antoi sellaisen kuvan, mutta viime aikojen käytös on paljastanut ihan muuta.
Tämä ystäväni kertoi olevansa raskaana heti plussattuaan ja olivat kertoneet heti myös suvulle ja muullekin lähipiirille. Melkein suuttui minulle kun sanoin (ihan ystävällisesti, en syyllistäen), että me odotettiin se eka kolmannes ennen kun kerrottiin kellekään raskaudesta, tuo siksi, koska olin kokenut aiemmin kaks keskenmenoa, toinen kylläkin vasta rv 12 jälkeen. Monet tutut tietää vain yhdestä keskenmenosta. Tuosta sanomisestani tämä äiti melkein suuttui ja vastaus antoi ymmärtää jo sillon, että ajattelee niin, ettei hälle voi tulla keskenmenoa.
No, pari kuukautta sitten tämä äiti kuitenkin sai keskenmenon ja on sitä nyt itkenyt/surrut. Tiedän toki, että se sattuu, en sitä nyt väheksy vaan sitä ihmettelen, että tämä ystäväni on yhä sitä mieltä, ettei hänelle pitäisi tapahtua mitään ikävää vaan ne tapahtuu aina muille.
Ihan oikeesti, kuka aikuinen voi ajatella näin lapsellisesti?
Meillä on takana useampi raskas vuosi kun tapahtui useita ikäviä asioita kerralla ja se oli todella raskasta aikaa ja välillä tuntui, ettei sitä jaksa, mutten ole ajatellut koskaan niin, ettei minulle voisi koskaan tapahtua mitään ikävää ja että elämä menisi aina niin kun toivon/haluan.
Kommentit (17)
että vaikka olkoon raskausviikolla 20 tai 35 niin sanotaan faktana että meille tulee vauva, vaikka siinä voi tapahtua vaikka mitä. Mutta "eihän meille voi, koska se on niiin harvinaista". No niihin asioihin ei voi vaikuttaa itse, joten aivan sama onko se harvinaista vai ei, kaikki raskaana olevat ovat samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kyllä se maha alkaa näkyä jossain vaiheessa ja voihan käydä niinkin että lapsi kuristuu napanuoraansa ym harvinaista ja kuolee mahaan.Ihan sama periatteessa milloin raskaudestaan kertoo.
Hän on voinut elää muutenkin suojattua elämää ja tästä tälläinen harhaluulo on voinut tulla.
ihmiset ajattelee kuullessaan esim sairastavansa syöpää.Ei minulle voi käydä näin eikö?Ei tuo sen ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli mennyt hyvin, tulin raskaaksi kertalaakista joka kerta ja ekat raskaudet sujui loppuun asti hyvin. Ei mulle vaan tullut edes mieleen miettiä etukäteen kun tuntui siltä että ei se mulle kuitenkaan satu. Enkä ymmärrä miksi sitä pitäisikään surra etukäteen...? Mulle Siperia opetti kyllä, se kolmas raskaus keskeytyi yllättäen rv 16 ja sen jälkeen olen ollut yhtä huolta seuraavat raskaudet. Mutta en silti näe mitään pahaa siitä ettei huolehdi etukäteen, ei sillä mitään voita.
Jotkut on sellaisia että tarvitsee jakaa ilonsa jonkun kanssa. On niin onnellinen jo siitä pienestä asiasta, että on mahdollista saada se lapsi.
Ja sitten on sellaisia jotka on saaneet keskenmenoja, kuten minäkin olen. Ja kerron jollekin ihan siksi että jos tulee esim lääkärikäyntiä vuodon tms vuoksi, niin ei siinä tilanteessa tarvi alkaa selitteleen mitään tekosyitä tai pudottaa tätä pommia että no kun mä olen raskaana ja nyt vuotaa. On paljon ihanampaa iloita siitä ensin ja sitten voi jakaa sen surun jos tulee keskenmeno.
Ymmärrän niitäkin jotka haluavat pitää sen salassa aluksi että on raskaana. Mutta itselleni on niin luontevaa jakaa elämässäni tapahtuvat asiat että kerron niistä lähimmilleni melko nopeesti.
Ja sekin että ei kannata murehtia tulevaa. Aina kannattaa ajatella positiivisesti! Jos tulee kesken, sitten tulee kesken. Se saa surettaa. Mutta tottakai lapsen odottamisesta saa iloita, ja jakaa se muillekin jos vain siltä tuntuu!
Mutta niinhän se on että ei sitä halua itselleen tapahtuvan mitään pahaa. Ja ne pahat on vain sattunu aina muille. Minullekin nämä pahat on kyllä sitten aikanaan sattunut. 3 keskenmenoa perätysten. Sitten viimein raskaus, jossa koko ajan oli vuotoja ja kipuja. Siitä huolimatta olen nauttinut ja iloinnut esim plussaamisesta! Se on niin järisyttävä tieto minusta! Minulla on todella sellainen mitättömän kokoinen solumöykky sisällä josta hyvällä onnella kasvaa lapsi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten joku niinkin triviaali asia kuin MILLOIN kertoo raskaudestaan on asia, joka silmissäsi kertoo ettei ihminen oleta saavansa omalla kohdallaan keskenmenoa ja siinä menee koko "järkevä" kuva ihmisestä -huomaa: itse kirjoitit näin!!!
Olen neljän lapsen äiti, en ole koskaan saanut keskenmenoa ja olen aina kertonut raskaudesta heti plussaamisen jälkeen ja iloinnut aidosti.
Tunnen naisia jotka ovat saaneet useamman keskenmenon ja koska pidän heitä ystävinäni, olen raskaudestaan heillekin kertonut.
EN VAAN OSAA PITÄÄ LEIPÄLÄPÄÄNI KIINNI! :D
Jos tämä tarkoittaa, etten ole "järkevä" ja en ajattele että saattaisin saada keskenmenon niin ehkä se sitten on niin -sinähän niin sanot!
Nyt jos ystäväsi suree kohtaloaan sinulle, niin sinä pidät ihmistä naiivina: miten tämä osuu omalle kohdalle? MIKSI MINÄ?
Olen jotenkin kuvitellut, että suuri osa ihmisistä ajattelee MIKSI MINÄ kun jotain ikävää tapahtuu OMALLE KOHDALLE. Ei sinänsä, että pitää muita keskenmenon saaneita joinain epäonnistujina tai muuta.
Olet kyllä ihan kohtuuton!
Kyllä jokanen saa kertoa raskaudestaan kun itsestä hyvältä tuntuu, vaikkei pelkää keskenmenoa omalle kohdalleen niin kyllä tässä maassa ihan peruskoulun käynyt ymmärtää että se saattaa napsahtaa omalle kohdalleen; vaikka viidennessä raskaudessa.
SILTI; jos joskus tulen raskaaksi viidennen kerran, niin lupaan ja vannon että itseni tuntien kailotan sen kyllä ihmisille ennen np- ultraa, ehkä sekin raskaus tulee olemaan onnistunut, tiedä häntä mutta olen vaan tällänen. :)
Jos tulee keskenmeno niin sitten täytyy vain kertoa kyselijöille, että niin kävi. Ei kai siinä ole mitään häpeämistä.
Ja niin kuin joku sanoi, niin etukäteen huolehtimalla ei voita ainakaan mitään. Jos jotain pahaa sattuu, surraan sitten. En usko, että se isku on yhtään pienempi, vaikka asiaa olisi pelännyt jo ennalta. Kannattaa nauttia niistä päivistä joista voi, ja surra sitten kun siihen on aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en kyllä kertoisi kaikille puolitutuillekin ihan alkuvaiheessa, varsinkaan kun ei ole tullut mitään puhetta raskaudesta vaan on itse kertonut. Me ollaan kerrottu raskauksista rv 12 tai 13 eikä minulla ole tuolloin näkynyt raskaus, vaikka kerran olen kaksosiakin odottanut ja olen hoikka.
Eikä siinä, saahan sitä kertoa kaikille vaikka missä vaiheessa, mutta tämä asenne "ei minulle voi koskaan tapahtua mitään ikävää" hänellä on moneen muuhunkin asiaan. Toki tämä voi johtua siitäkin, että ei ole kokenut mitään vastoinkäymisiä ja elämänsä on oikeasti ollut kun ruusuilla tanssimista.
ap
niin kyllä se maha alkaa näkyä jossain vaiheessa ja voihan käydä niinkin että lapsi kuristuu napanuoraansa ym harvinaista ja kuolee mahaan.Ihan sama periatteessa milloin raskaudestaan kertoo.
jos hän alkaisi murehtia ja pelätä tulevia vastoinkäymisiä jo etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hän alkaisi murehtia ja pelätä tulevia vastoinkäymisiä jo etukäteen?
Tämä ketju näyttää optimistin ja pessimistin eron.
Niin, koska SINÄ et kertoisi niin kukaan muukaan "järkevä" ei niin tee!
Mutta kun meitä on moneen. En minä vaan pystyisi olemaan hiljaa raskaudesta 3 kuukautta!! :D
Kiva jos sinä pystyt. Se on sun tapa, mutta ymmärrä ettei kaikkia kiinnosta sun tapasi.
Itse olen pieni, pyöreä ja raskaus näkyy todella varhasessa vaiheessa. Mutta ei se kiinnosta minua milloin muut näkee, vaan että minä vaan olen ehkä sosiaalisempi tässä asiassa enkä halua salata asiaa sen isommin.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan sitä tosiaan sattua se keskenmeno ym..Parhaalle kaverilleni kuitenkin kerroin ja äidilleni,heihin voi luottaa ja saada tukea jos niin huonosti olisi käynyt että kesken menee, no ei onneksi niin käynyt kohta poksahdetaan kolmannen ja viimeisen kerran:DToki voi sattua vielä jotain synnytyksessä..mutta en voi sellaista murehtia se vie ilon koko loppuodotuksestakin!
sinähän olet nyt onnen omiasi lohduttamaan ja tukemaan uutta tuttavuuttasi, koska olet itse kokenut sen, mitä hän nyt käy läpi. Anna siis apuasi jos hän sen ottaa vastaan.
Yleisemmin olen sitä mieltä, ettei voi elää onnellista ja tasapainoista elämää, jos koko ajan pelkää jotain kauheaa tapahtuvaksi ja varautuu siihen. Vainohrhaiseksihan siinä tulee ja elämä pysähtyy pelon ympärille.
Siis että kertoo heti raskaudesta ja ettei usko, että mitään pahaa voisi tapahtua.
Kyllähän nyt jokainen normaalijärjellä varustettu tietää, että raskaus voi mennä kesken. Mutta saahan siitä silti kertoa tuttaville! Jos ikävästi käy, niin sitten vain joutuu kertomaan, että näin kävi. Ei siinä sen kummempaa. Ei kai se nyt niille tuttavillekaan mikään uutinen ole, että joskus keskenmenoja tulee.
se karsii ne huonot yksilöt pois jo ennenkuin itse edes tajuan olevani raskaana.Näin uskon.