Minkä automatkan muistat ikuisesti?

Olin juuri saanut ajokortin ja kesäiltana lähdin summamutikassa ajelemaan, yksin. Kävin läheisessä pikkukaupungissa ja bongasin sattumalta aivan valtavan söpön maamerkin, aurinko paistoi täydellisesti ja sain upeita kuvia kohteesta. Aivan extempore-reissu ja kohteesta en tiennyt mitään, kunnes näin omin silmin. Se oli maaginen ilta! Se nuoruuden vapaus (ja halpa bensa), niitä on kovasti ikävä

Deittimiehen autosta reistailivat jarrut. Kertoi vasta kun oltiin jo tien päällä.

Matka synnyttämään kuopusta.

Se kun inssin jälkeen sai ottaa valkoisen kolmion auton perästä pois ja ajaa kotiin.

Isä uhkasi ajaa koko perheen rekan alle. Yleensä uhkasi vain tappaa itsensä niin jäi hyvin mieleen. Kovaa vauhtia mentiin, oli hieno kesäpäivä. 

Mökkitie.

Perheen kanssa ajomatka jossain päin Suomea. Olin n. 11v ja minulla alkoi kuukautiset. Äitini oli vihainen kun veri oli tahrinut makuupussin. Muistan kuinka häpesin kun äiti puhui isälleni että nyt sillä alkoi kuukautiset ja se on sotkenut verellään makuupussinkin.

80-luvulla lapsena käytiin aina kesälomareissuilla autolla ympäri Suomen, ne on varmaan muistorikkaimpia matkoja. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla oli asuntovaunukin auton perässä, mikä entisestään lisäsi mukavuutta, kun oli oma liikkuva "kesämökki" mukana, eikä tarvinnut arvailla minkähänlainen mökki seuraavalla leirintäalueella sattuu olemaan.

Mua kuskattiin lanssilla Muoniosta Rovaniemelle ja kova ritsi pää edellä ei ollu herkkua.

Ollessani joku 11-vuotias olin perheeni kanssa Espanjassa. Lähdimme bussireissulle vuoristoon. Bussissa minulle tuli kauhea jano ja haaveilin mehukkaasta omenasta. Bussin pysähdyttyä vuoristokylässä kävimme pienessä kaupassa. Siellä olisi varmaan ollut omenoitakin, mutta valitsin vesimelonilohkon.

Pohjois-Norjan reissu v.2013. Mieheni kanssa matka-autolla liikkeellä. Jossain harvaan asutulla paikalla ohitimme pienen mökin, jossa paloi verannan ulkovalo. Verannalle oli kerääntynyt monta poroa, syytä ei tiedetty. Näky oli kuitenkin jotenkin huvittava. Seuraava poron tapaaminen oli lähempänä Nordkappia. Jonkin tunnelin suulla oli poro "odottamassa" tien reunassa. Pieni pelko oli mitä itse tunnelissa on, mutta onneksi ei ollut enempää poroja. Sitten Suomen puolella. Tarkkaa paikkaa en muista, mutta näimme tien reunassa jotain kylttejä, Tuoretta poronlihaa tai Poronfilettä saatavilla tms.ja muutaman sekunnin kuluttua yksi poro juoksi tien yli! Tämä tarina on muuten ihan tosi ja kerrottu aikanaan joillekin tuttaville.

Taksimatka eräänä talviyönä: kadut tyhjillään ja radiosta alkoi soimaan Ankin kappale Niin aikaisin. Sanoin että tämä on hyvä, ja kuski nosti äänen niin että kappale tulvi kaiuttimista. Tuijotin auton valokeilaa joka kiisi pitkin jäistä tietä, ja kuuntelin Ankia joka vei minut nuoruuden kesään. Meinasin purskahtaa itkuun.

Jäätietä pitkin Ahvenamaalle joskus - 80 luvulla.

Oli valkoinen pakettiauton tapainen, jossa takapenkin selkämykseen sai ala-asentoon. Makoilin siis kuin parisängyssä Yöjuttua lukien ja katsellen ikkunasta kaikkialle levittyvää valkoista.

Oli sunnuntai, ja Maarianhaminassa kaikki suljettuna. Kioskista sitten ostettiin lauantaimakkaraa ja jotain leipää, että saatiin syötyä 😁

Mua kuskattiin lanssilla Muoniosta Rovaniemelle ja kova ritsi pää edellä ei ollu herkkua.

Automatka juuri kortin saaneen poikaystävän ja kavereiden kanssa jonnekin helvetin korpeen mökille. Auto oli sellainen vanha Saab 96, mikä piti työntää käyntiin. Ja bensaa oli tosi vähän, eikä kellään ollut rahaa. No sitten bensa alkoi loppumaan, eikä huoltoasemaa näkynyt, joku sentään löysi 10 markkaa taskustaan....

Sen, kun vuonna 1996 kuskasin kaveria ja vaariaan vanhalla autollani ja ensin loppui virta ja kanssa-autoilijalta saadun varasähkön jälkeen laturi leikkasi kiinni ja jäimme tien päälle Padasjoen takamaille. Paikallinen asukas vei meidät määränpäähämme ja korjasi autonikin, jonka sain muutaman päivän päästä. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja me kaikki kesätamineissa, koska lähtöpäässä oli plussakeli.

Kun tultiin isoisän hautajaisista, n. 1 km ennen kuin olisimme olleet asunnollani, joku tuli risteyksessä kolmion takaa eteen. Onneksi ei henkilövahinkoja tullut.

Monilla mukavia muistoja. Mulla jäänyt mieleen, kun lähdettiin joitain vuosia sitten jonakin joulunaluspäivänä anoppilaan. Matka todella pitkä, säätiedotteessa luvattu surkea ajokeli ja aamulla mulle alkoi nousta kuume. Olin perheen ainoa kortillinen, mutta lähdin buranan voimin ajamaan. Todella typerää, mutta velvollisuudentunne saa tekemään typeriä asioita.

Taivaalta sylki lunta niin, ettei ajoittain nähnyt hittoakaan, pimeää tuli reippaasti ennen määränpäätä, tiet olivat pääsääntöisesti tukossa ja ohituskaistat pelkkää nietosta. Koko päivän kestäneen ajon jälkeen puoli tuntia ennen määränpäätä tielle kertynyt kinos kaappasi auton, joka heittelehti aikansa ja pyörähti sitten nokka tulosuuntaan syvälle penkkaan. Auto ja matkustajat säilyivät ehjänä, siinä kohtaa ei ollut penkalla muuta, kuin lunta.

En ehtinyt säikähdykseltäni tehdä vielä mitään, ennen kuin paikalle ajoi joku äijä ****etin suurella lava-autolla ja sanoi, että "onpa näitä tässä jo tämän päivän aikana vedelty ojasta" ja hinasi meidät peräkoukusta takaisin tielle. Autossa oli kirkkaat lisälamput, jotka saivat lumipyryn hehkumaan epätodellisen näköisenä ja niiden valossa näkyi myös auton ohjauskopissa jonkun metsästyskoiran musta siluetti. Ei sinänsä mitään ihmeellisiä juttuja, mutta kuumeisena, ajamisesta täysin väsähtäneenä ja ulosajosta täristen näky oli aika uskomaton. Ehdimme just kiittää, ennen kuin äijä koirineen häipyi jonnekin ja jatkettiin matkaa perille.

Ensimmäisenä talvena kortin saatua loppuvuodesta 1992 asuin vähän syrjemmässä, pieni soratie oli auraamatta, mutta kouluun piti lähteä ajamaan aikaisin aamulla. Yöllä oli tullut lunta joka tuulen voimasta oli kinostunut paikoin paksustikin. Ensimmäisen paksun kinosalueen yli ajattelin mennä vauhdilla, huono idea, auto alkoi ajautua kohti ojaa ja oli pakko keskeyttää ettei se pääsisi ojaan saakka, mutta sitten auto oli tietysti pohjastaan kiinni siinä lumessa, eturenkaat vaan pyöri tyhjää eikä auto liikkunut mihinkään.

Kohta paikalle saapui sitten se lumilinko traktori ja kuski sai autettua työntämällä irti lumesta.

Saattoi tällä lumessa uppuroinnilla olla vaikutusta kun jonkinajan kuluttua vetoakselin vaihdelaatikon puoleinen stefa alkoi vuotaa öljyä ja oli vaihdettava :/

Marraskuussa 2008 ajelin vanhan äidin luota Turusta kotiini Helsinkiin. Äiti oli aika huonossa kunnossa, joten olo oli apea (hän kyllä sitten toipui myöhemmin). Oli luvattu huonoa keliä, joten lähdin ajelemaan tavallista aikaisemmin illalla.

Lumi tarttui pyyhkijöihin ja tuulilasin reunoille. Pysähdyin johonkin puhdistamaan lasia, mutta sen jälkeen oli pitkä pimeä pätkä, jossa taukopaikkojen liittymät olivat niin paksussa lumessa, että olisin juuttunut varmasti siihen. Ei auttanut kuin ajella hissukseen moottoritien autojonossa silmät tiukasti edellisen takavaloissa. Näkökenttä kapeni. Radiossa annettiin jotain vinkkejä siitä, mitä tehdä kun tuulilasi jäätyy, mutta oli pakko sulkea radiokin ja keskittyä tiellä pysymiseen.

Onneksi vanhalla tieosuudella (koko matka ei ollut vielä moottoritietä) vähitellen helpotti, olisiko ollut enemmän valaistustakin ja lasi ei enää jäätynyt niin pahasti. Kotipihalla juutuin vielä kahdesti lumeen ennen kuin sain auton parkkiin, kerrostalonaapurit auttoivat onneksi.

Lehdissä kirjoiteltiin jälkeenpäin närkästyneenä, että jotkut olivat pysähtyneet tunneliin putsaamaan tuulilasejaan. Itse ymmärsin näitä hyvin, koska tunneli oli ainoa paikka, missä oli lumetonta ja hyvä valaistus, joten peräänajon riski siinä oli pienin.