Ystävyys vai hyöty-ystävyys?
Olen aikuisiälläni huomannut ystävissäni ihmisiä, jotka eivät usein vastaa viesteihin, puheluihin tms muulloin kun silloin kun heidän elämässään on jokin merkittävä asia meneillään, ero miehestä,muutto, työpaikan vaihto tms. Silloin tarvitaan keskusyeluseuraani ja tukea. Kun elämässäni tapahtuu asioita, en voi huonoja kertoa, heidän mielestään se on valitusta (vaikka tätä kuuntelen joskus usean tunnin toisilta ja itse toivon edes lyhyttä keskustelua aiheesta, ongelmani sivutetaan). Huomasin myös kun valmistuin ammattiin, he eivät onnitelleet, mikä tuntui vähän ikävältä. Kun sain uuden työpaikan, he eivät kommentoineet. Kun pääsin toteuttamaan ammattiani keramiikkapuolen yrittäjänä, he eivät onnitelleet, mutta vastasivat että voisivat ottaa käsintehdyn maljakon vastaan ja silloin halusivat hetken tavata ja keskustella.
Onko tosiystäviä enää olemassa, jotka jakavat toistensa ilonsa ja huolensa, kuuntelevat ja hädän hetkelläkin ovat valmiita kyläilemään tai soittelemaan vai onko nyky-ystävät vain hyödyntavoittelua varten?
Itse olen sanonut että minuun voi ottaa yhteyden mihin vuorokauden aikaan vai jos olisi hätä ja kuuntelen sekä kerron asioistani. Olen pettynyt myös ystävään joka kertoi luottamukselliset asiani ystävilleen ja minulle kertoi ystäviensä eroista, rahavaikeuksista, aborteista, pettämisistä, kunnes sanoin etten tarvitse tietää näitä. Oli hyvin kiusallista kohdata ko.ihmisiä juoruilijan kotona juhlissa kun tiesin heidän intiimit asiat.
Onko muilla kokemuksia tämänkaltaisista yatävyyksistä ja mikä tämän hyöty-ystävyyden ajatus on? Mietin heidän jättämistä elämästäni, mutta silloin olen aika yksinäinen, ehkä parempi sekin kuin pettyä aina uudestaan?
Kommentit (7)
Miehet hakevat miehestä aitoa ystävyyttä ja naiset hakevat miehestä hyöty-ystävyyttä
Kyllä naiset hakevat naisista hyöty ystäviä, silloin ollaan saatavilla kun on jotain saatavaa, lippuja, ruokaa, kutsuja, tavaroita, hyödyllisiä uusia tuttavuuksia, ilmaista hyötyä jostakin. Useasti mäkin petyin tähän feikki ystävyyteen kunnes jätin taakseni, nyt katuvat mutta takaisin en halua, uusi ystäväpiiri on tasavertainen.
Silloin pidetään yhteyttä kun toisesta saa irti jotakin, ainakin stadissa ystävyys on vain rahasuhteita ja oikeaa ystävyyttä ei ole.
Jotkut on tuollaisia, oikea ystävyys on harvinaista sen olen todennut, vaikka olen vasta 30. Suhtaudu tähän tyyppiin kevyesti, kepeänä tuttavuutena vain. Sitten voitte olla vielä tekemisissä. Ystävää ei tästä ihmisestä saa.
Mäkin havahduin siihen että yhdestä kaverista kuului vain kun hänellä oli jotain vaadittavaa,kestitsemistä, lapsenhoitoa, kamoja lapsilleen, ilmaislippuja... Näin miten hän käytti hyväkseen muitakin kavereita. Se ystävyys loppui. Kaikki ei ole sellaisia vaikka pettynyt olo siitä tulee kun tajuaa että toinen piti yhteyttä vain kun halusi jotain.
Sanoisin että nuo hyväksikäyttävät ystävät kannattaa pistää poikki. Onnellisuus latistuu kun pettyy kerta toisensa jälkeen ystävään joka on yhteydessä vain silloin kun tarvitsee jotakin, se ei ole aitoa ystävyyttä, vaan räikeää hyväksikäyttöä. Aito ystävä tukee, jakaa kaikki ilot ja surut vierellä ja niin, on valmis olemaan ystäväsi kelloon katsomatta. Jätä pois tuommoinen niin elämä tuo oikeita ystäviä tilalle. Vaikuttaa ettei tuo ystäväsi tue sinua eikä iloitse jos elämäsi hymyilee, narsistiselta omaan napaan tuijottelijalta kuulostaa, vaikka usein piilottaa sen varmasti yli ystävällisen ja pirteän kuoren alle. Ansaitset parempaa.
Ystävä tarvitsee vain hyötyä, ei ystävyyttä. Näitä vippaa vähän, anna, otan mutten tarjoavastineeksi mitään ihmisiä kannattaa poistaa kaveripiiristä.