Lue keskustelun säännöt.
alan olla ihan neuvoton noiden lasten kanssa ja todtod paha mieli :´(
06.03.2010 |
Tämän aamun saldona eskarilaispoika itkenyt silmät päästään, 2-luokkalainen myhäilee ja on vakavan näköinen ja minä, äiti, itku kurkusssa ja totaalisen kyrsiintynyt tähän touhuun, taas kerran.
Kaikki lähti siitä etten antanut lasten pelata pleikkaa nyt aamupäivällä vaan esitin toiveen että menisivät ulos ennen ruokaa ja elokuviin lähtöä. Siitäkös eskarilainen riemun otti, alkoi hirveä itku ja hepuloiminen, totesin vain että tänään ei pelata ja piste, eilen olivat kotona koko päivän isänsä kanssa (paitsi koululainen oli klo 11 koulussa) ja pelasivat hieman yli 2h.
Kun ei lopettanut hepilointiaan niin uhkasin perua leffamenon ja annoin ymmärtää että peruinkin. Alkoi jauhamaan että menee ulos ja ei halua pelata kunhan vain mennään sinne elokuviin.
Siis KRAAAAAAAAAAAAAAAH minä en jaksa:(((
Töissäkin aivan hirveätä, ilmapiiri ja touhu niin kamalaa että olen tällä viikolla pariinkin otteeseen itkenyt kesken työpäivän. Vaikuttaa jo unenlaatuunkin ja en saa untakaan kunnolla.
Mies on siis reissussa, lähti eilen ja kotiutuu illalla.
Kyllä minustakin olis kiva mennä sinne leffaan noiden kanssa, käydä syömässäkin sen jälk mutta tuntuu ettei huvita tarjota heille mitään kivaa enää ikinä.
Eilenillallakin tuli show kun eivät mitenkään voi pyytää anteeksi vaikka huomaavat miten äiti olisi pahoittanut mielensä (mm oman huoneen siivoaminen asialistalla) tms.
Mitä minä olen tehnyt väärin??? täysin paska äiti vissiin:((( tuota anteeksi pyytämistäkin toteutettu käytännössä siitä asti kun olleet 1v mutta äidiltä ei vaan voi pyytää anteeksi, ikinä. Ainakaan jos en tuo ilmi että se voisi olla nyt tarpeen. Niin ja itse kyllä osaan anteeksi pyytämisen taidon esim heitä kohtaan että siitäkään ei kyse.
Olen vain ihan mielettömän, tajuttoman, loputtoman väsynyt, kaikkeen.
:´´(
Kommentit (15)
Olisin itse voinut kirjoittaa tuon saman viestin pari päivää sitten, paitsi että lapset ovat ekaluokkalainen ja 5-v. Järkyttävää kinastelua ja ärsyttämistä. Uhkasin jo lähteä kotoa jos lasten käytös ei parane ;-) No, illalla pidin puolen tunnin huutoluennon aiheesta yhteispeli ja yhteiset säännöt ja passitin lapset nukkumaan. Seuraavana aamuna olivat kuin uudet lapset ja äitikin vähän virkeämpi. Saa nähdä minkälainen päivä tästä tulee. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hätä ole edes kovin paha! Sulla on selkeesti kovat paineet, haluat olla hyvä äiti ja susta tuntuu ettet ole yhtään hyvä. Kuitenkin jos lapsilta si kysyttäisiin niin oot varmasti loistoäiti!
Tuon ikäiset nyt on tuollaisia, jos itse saisivat päättää niin viikonloput ois sitä pelailua vaan. Ja aina sanotaan että "kaveritkin pelaa monta tuntia päivässä". Hehheh.
Mutta kirjoituksestasi saa sen kuvan että olet kyllä aika uupunut. En tiedä missä työssä olet mutta esim. hoitoalalla on nykyään tosi rankkaa ja jaksamisen ehto on että kotona on asiat hyvin. Juttele nyt miehesi kanssa ja kysy mitenhän näkee kotitilanteenne. Jos miehen mielestä sen kummempaa ongelmaa ei ole niin on sitten aika todennäköistä että sä olet kovin uupunut ja siksi näet asiat negatiivisesti. Tsemppiä! Ole iloinen siitä että lapset vielä haluavat kanssasi esim. leffaan, parin vuoden päästä heillä on jo ihan omat jutut ja vanhemmat on niistä ihan out :-)
tässä väsymyksessäni. Valitettavasti tilanne vain on sellainen että on pakko vain jaksaa, jaksaa ja jaksaa:´( Eli ei, ei ole ketään jota pyytää jeesimään ja työpaikallakin aloitin vasta vuoden alusta ja pomo kyllä tietää oikein hyvin msitä ilmapiiri johtuu, mutta eipä tee asialle kummempia. Hlö joka ongelmia aiheuttaa, ja useamman kuin 1 työntekijän lopputilien ottamisen, on hänen kollegansa/oikea kätensä ja kun ei ole virkavirhettä tehnyt niin ei niin vain potkita pois vakituisesta toimesta.
Ja juu asiasta/hlöstä on valitettu myös pomoani ylemmälle taholle.
Ap
Mutta pitkälti eri syistä kuin minä, hän esim viihtyy loistavasti työssään ja on vakipaikalla toisin kuin minä=1 hirvittävän stressin, syyllisyyden, huonommuuden tuneen yms aiheuttaja tuo että teen pätkätöitä ja säänn työtön.
Ap
kuullostat todella aika väsyneeltä ja siksi tuollainen aika normaalilta kuullostava vääntö lasten kanssa saa sut ihan pois tolaltaan.
Ole ylpeä siitä, että jaksat pitää rajoja! Ihan oikeassa olet, kun rajoitat pelikoneiden käyttöä ja vaadit, että ulos pitää mennä. Ajattele väsymuksestäsi huolimatta osaat olla hyvä äiti ja toimia oiein!
Jos lapset siitä vetävät herneet nenäänsä, niin onko se oikeastaan mikään ihme? Paljon mukavampaahan olisi, että saisi pelata ja tehdä mitä tykkää ja olla siivoamatta jne. Mutta mitä sitten? Ei sinun tarvitse siitä pahoittaa mieltäsi. Ei lapset tarkoita sillä mitään henkilökohtaisita sinua kohtaan. Eivät he halua tarkoituksella pahoittaa mieltäsi. Toimivat vain kuten kaikki lapset. Kiukuttelevat.
Ihan oikein, että perut elokuviin menon, jos tuntuu ettei mikään muu auta. Voit sanoa, että huomenna, viikonloppun jne. voimme harkita elokuvaa uudestaan, jos homma hoituu silloin paremmin.
Sitä en ymmärtänyt, että mistä lasten pitäisi pyytää anteeksi? Sitäko, että eivät siivonneet huonettaan ja sinä siitä pahoitit mielesi?
Anteeksipyytäminen on hieno tapa. Hienoa, että opetat sitä, mutta mielestäni voit vaatia anteeksipyyntöä vaikka siitä, että lapsi on puhunut sinulle rumasti tai vahingoittanut jotain tms. Huoneen siivoamatta jättämisestä äidille aiheuttu paha mieli ei ehkä ole tilanne, jossa pyydetään anteeksi.
Ymmärrän nuo, jopa vihantunteet lapsiasi kohtaan. Kasvattaminen on raskasta, eikä aina kovin palkitsevaa. Kivaa ei todellakaan ole kuin pieni osa ajasta. Vanhempana oleminen on suurimman osan aikaa aika raskasta :)
Huolestuttavaa on minusta nyt tuo sinun väsymyksesi. Kuten sanoit, niin työssäsi on nyt kamalaa ja se varmasti heijastuu mitä suurimmassa määrin tuohon jaksamiseesi lasten kanssa. Et jaksaisi nyt heiltä mitään ylimääräistä kiukuttelua. Lapset vaan eivät tiedä aikuisten elämän vakeuksista, onneksi...
Onko sinulla mahdollisutta puhua tuosta tilanteestasi työssä jossain,. Työterveyshuolto? Sen asian hoitaminen ja kuntoon saaminen varmaan vaikuttaisi paljon jaksamiseesi lasten kanssa.
Mutta hei, elämässä on ylä-ja alamäkiä. Joskus on tiukkoja hetkiä ja sitten helpottaa. Sulla on nyt sellainen tiukka tilanne.
Et kuullosta yhtään "paskalta äidiltä" vaan oikein hyvältä äidiltä, jolla nyt vaan on liikaa juttuja kerralla kestettäväksi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla ylempänä numero 3. Itse en ole enää vuosiin oikeasti välittänyt työasioista tippaakaan, ja sen paremmin tuntuu työt menevän. Minulle maksetaan suht pientä palkkaa, joten olen ottanut sen asenteen, että riittää kun teen töitä työajan ja sen on pakko riittää. Blokkaat vaan työasiat kokonaan pois mielestä kun työaika loppuu. Jos työpaikka menee, etsit uuden. Ei kenenkään mielenterveys kestä jatkuvaa murehtimista työasioista jos pitää vielä lapsiakin kasvattaa siinä sivussa.
kummallista tuossa tilanteessa nyt on?pitäiskö lasten aina totella jokaista käskyä kiltisti ja mukisematta :D relaa vähä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pitkälti eri syistä kuin minä, hän esim viihtyy loistavasti työssään ja on vakipaikalla toisin kuin minä=1 hirvittävän stressin, syyllisyyden, huonommuuden tuneen yms aiheuttaja tuo että teen pätkätöitä ja säänn työtön.
Ap
Mutta ei ihmisen arvo ole siitä kiinni, mitä tekee tai on tekemättä! Vaikkaikn nykyisin sellaisen kuvan kieltämättä saa, että työttömyys ja pätkätyöt on itsestä kiinni. Nyt vaan on huono aika työllistyä.
Joskus auttaa, kun yrittää irrottautua siitä omasta elämästää ja miettiä sitä ulkopuolisen silmin. Et varmaan arvostelisi ketään muuta yhtään niin ankarasti kuin itseäsi?
Tässä yksi ihan tarina, joka kuulin:
Intiaanipäällikkö kertoili nuotiolla tarinaa.
Sisälläni asuu kaksi koiraa, hän sanoi. Toinen koirista haukkuu ja rähjää minulle koko ajan ja toinen heiluttaa iloisesti häntäänsä.
Kumpin niistä on vahvempi, häneltä kysyttiin.
Se, jota ruokin, vastasi päällikkö.
ahdistuneita ja itsetunto-ongelmaisia aikuisia.
Lopeta toi "tahtoisin tarjota jotain kivaa... kiittämättömät ei osaa arvostaa...kaikkeni teen mutta mikään ei riitä" - ulina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan juuri sen ikäisten toiminnalle. Ollaan isoja mut ei oikeestaan ollakkaan. Kaikki vaatii ympärillä asioita. Ja äippäkin itkeskelee. Meneehän siinäkin pienten pää sekasin, että missäs nyt mennään.
Nyt armahdat itsesi ainakin tuosta itsesyytösten kehästä, pätkätyö/työttömyys so what. Nyt vaan on niin ettei niitä kokopäivä töitä vaan ole. Se ei taatusti ole sinun syysi.
Ja mikä auttaa viikareihin, työjärjestys.
Teeppä aikatualut teille kun päivät rytmittyy tyhmyyksistä seuraajäähyä jne.. lapsetkin rauhoittuu.
Eli aamusin aapupalat tiettyyn aikaan, plihetki vaikka vain tiettynä päivänä ulkoilut välipalat jne..
Kiltteydestä tarroja m illä saajotain kun on tietty määräsaavutettu ja pöllöilystä tietty menettää. kummasti asiatrupeaa menemään jakeluun.
Toimunut meillä jo pitkään hyvin, mutta myös huomattu, että jos poiketaan jutusta niin ollaan alussa taas.
lapsilla pitää olla aika selkeät kuviot. Niin ja ne viikarit mukaan koti hommiin " pyyhi sää ruokapöytä niin sä laitat tiskikoneen päälle jne.
T: bohemiäiti joka on oikeasti joutunut oppimaan asioita vahvasti kantapään kautta.
että lapset olisivat muka jotain enkeleitä... lapset ovat usein aivan tajuttomia kusipäitä, jos näin nyt uskaltaa edes kirjoittaa. jätä menemättä sinne elokuviin, mutta muista perustella se tarkasti. älä anna periksi. sitä kutsutaan kasvatukseksi. minä en ainakaan lähtisi tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä aikataulut, rytmit ja rutiinit ja on ollut "aina".
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Yöunille mennään ajoissa, päiväunia on ollut tarpeeksi ja yhä edelleenkin nukkuvat niitä välillä.
Pleikan saivat vasta nyt viimejouluna lahjaksi ja siinä ollut alusta asti selvät säännöt eli arkisin ei pelata kuin poikkeustapauksissa=sairaana tai jompi kumpi vamnhemmista kotona sinä päivänä, läksyt tehty jne ja vkonloppuisinki max 2h päivässä.
Ulkoilua myös paljon, ollut aina.
Jopa täysxylitolia syöneet 1v ikäisestä aina aterioiden jälk;)
Eli niistä asioista/niiden puutteesta ei ole kyse.
Ap
Tarvit kunnon päiväunet ja ulkona pikku lenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi että menee ulos eikä pelaa jos vain pääsee leffaan? Mitä vielä vaadit? Elokuvan jälkeen kaikilla on hyv mieli, myös sinulla :)
TEidän lasten meno kuulostaa varsin normaalilta, mutta sä sen sijaan kuulostat poikkeuksellisen väsyneeltä, jos itkeskelet kaiket päivät ja illat. Ei kuulosta siltä,e ttä sulla olis homma ihan hanskassa ja alat selvästi vaatia,e ttä lapset himmailee sun tarpeidesi mukaan ja pyrkivät tasoittelemaan sun mielialoja, eikä päinvastoin, eli nii nettä sä ohjaat lasten mielialoja, niin kuin - tiettyyn rajaan asti - pitäisi olla.
Tarvit lepoa ja ulkoilua. EIkö sulle pääsis joku ystäv tai sukulainen pariksi päiväksi apuun? Ja jos siellä töissä on noin hirveetä niin tee sillekin asialle jotain, äläkä kaada sitä lastesi niskaan.