Kuinka todennäköisesti nuorten suhde kestää?

Todennäköisesti ei tule 7 oikein tällä kupongilla. 

Onko poikasi sellainen j ä n n ä?

Ei noin kannata fundeerata vaan tukea parisuhdetta niin hyvin kuin vain voit. Ei mikään tässä elämässä ole 100 % varmaa, mutta parannat heidän suhteensa mahkuja suhtautumalla myönteisesti ja jeesaamalla missä voit. Mikään ihmissuhde, joka meille annetaan, ei ole turha kestosta riippumatta. Ja tottakai sä saat haaveilla 😊

Saathan sinä haaveilla, mutta parempi pitää haaveet omana tietonasi ettei pojallesi tule paineita suhteen kanssa. Osa suhteista kestää, osa ei. Noin nuorena moni asia on vielä muutoksessa, omaa identiteettiä haetaan ja opiskelut ovat kesken. Oma veljeni aloitti suhteen suunnilleen tuossa iässä ja on nyt kahdeksatta vuotta naisen kanssa yhdessä.

Suhde todellakin ON merkityksellinen, vaikka loppuisi nyt. Onhan hän eka pojan oikea tyttöystävä. Poika todellakaan ei ole mikään jännis, siksi olenkin niin iloinen tästä tytöstä. Jotenkin vaan hirvittää, että voiko tämä kestää? Jos ei kestä, niin sitten ei kestä. Ihanaa selvästi on nyt ollut.

Nuori rakkaus on jotenkin niin söpöä.

Ap

Alapeukkuja vaan tulee

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti ei tule 7 oikein tällä kupongilla. 

Minkä ikäisenä voi saada jättipotin?

5 % todennäköisyys, että suhde kestää pidemmälle.

Mun mielestä on kummallista, jos kiintyy kovasti miniään tai vävyynsä. Lapsen seurustelukumppani on sen lapsen kanssa ja he elävät erillistä omaa elämäänsä.

Voi helposti kestää useamman vuoden. Aika epätodennäköistä, että noin nuorena löytää loppuelämän kumppania, mutta näin nelikymppisenä on minulla muutama kaveri jotka ovat nuoresta asti olleet yhdessä.

Varmaan vuoden-parin sisään molemmat tai jompi kumpi muuttaa töiden tai opiskelupaikan perässä ja se suhde jää siihen.

Onko sulla ap itselläsi parisuhdetta? Jos ei, niin hanki!! Aika köyhältä vaikuttaa sun elämän sisältö...

Nykynuoret ovat sitä lajia, että kumppani vaihtuu useammin kuin sukat ja mennään mieliteoista seuraavaan. Kaikki pitää saada nopeasti ja saada nopeasti myös vaihdettua tarpeen tullen, tämä pätee niin asioihin elämässä kuin kumppaneihinkin. Pari swaippausta Tinderissä ja uusi on jo vierellä. Tuokin tyttö on pojallesi vain yksi monista.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kummallista, jos kiintyy kovasti miniään tai vävyynsä. Lapsen seurustelukumppani on sen lapsen kanssa ja he elävät erillistä omaa elämäänsä.

Mitä??

Onko sinusta myös epänormaalia kiintyä isovanhempiin, hehän ovat vanhempiesi vanhemmat ja elävät omaa elämäänsä. Tai kiintyä ystäviin taikka heidän puolisoihin. Meillä muilla riittää tilaa elämässä kaikille kivoille ihmisille, vaikka heillä olisi oma elämä...

Onpa murheellista, että sinulla on vain kaksi tapaa nähdä kyseinen tyttö, joko tulevien lasten äiti ja miniä tai sitten "pelkkä hoito".

Olisiko mitenkään mahdollista, että antaisit tytölle arvon ihan hänenä itsenään ja sinä mitä hän tällä hetkellä merkkaa pojallesi. Hän voi olla tuleva miniä tai sitten hän pojallesi se huumaava ensirakkaus jonka hän tulee muistamaan läpi elämänsä, vaikkei suhde kestänytkään. Joka tapauksessa, hän on ihminen jonka kanssa pojallasi on nyt, tässä hetkessä, hyvä olla ja se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kummallista, jos kiintyy kovasti miniään tai vävyynsä. Lapsen seurustelukumppani on sen lapsen kanssa ja he elävät erillistä omaa elämäänsä.

Mitä??

Onko sinusta myös epänormaalia kiintyä isovanhempiin, hehän ovat vanhempiesi vanhemmat ja elävät omaa elämäänsä. Tai kiintyä ystäviin taikka heidän puolisoihin. Meillä muilla riittää tilaa elämässä kaikille kivoille ihmisille, vaikka heillä olisi oma elämä...

Sekoitat eri asioita. Ensinnäkin isovanhemmat ovat ensimmäisiä tärkeitä ihmisiä lapsen elämässä omien vanhempien jälkeen, joten asiaa ei voi mitenkään verrata. Puhuin kiintymisestä _kovasti_ jos et huomannut lukea tekstiäni. On ihan turha pelätä oman lapsen suhteen loppumista, koska niin voi tapahtua ihan milloin vain. Ja miksi miniään/vävyyn pitäisi kiintyä niin kovasti, että suhteen loppuminen olisi vanhemmalle aivan kamala isku? Silloin voi miettiä, että mitä reikää itsessään oikein yrittää täyttää. Mulle ainakin tulee olo, että jos kiintyy super kovasti lapsen todennäköisesti parin vuoden päästä vaihtuvaan seurustelukumppaniin niin ei oikein osaa pitää erillisyyttä lapseen ja lapsen suhteeseen.

Vanhin siskoni alkoi seurustella 17-vuotiaana juuri armeijan harmaisiin astuneen pojan kanssa. Vuoden päästä oli häät ja siitä vuosi ensimmäinen lapsi. Nyt heillä on kolme lasta ja avioliitto jatkuu tasaisena ja ilman isompia ongelmia.

Vanhin veljistä oli 20 kun meni naimisiin tyttöystävänsä, 18-vuotiaan kanssa. Heilläkin kolme lasta ja viisi koiraa omakotitalo. 

Tuohan riippuu täysin ihmisestä kuinka kypsä on ylipäätään sitoutumaan. Valtaosa vaikuttaa sille ettei koskaan, avioerojen lukumäärästä päätellen. Ei se ikä vaan henkinen  kypsyys, halu pysyä toisen rinnalla, realistiset odotukset  ja yhteenkuuluvaisuuden ylläpito.  Ja tietysti se että haluaa rakastaa  vastoinkäymisistä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret ovat sitä lajia, että kumppani vaihtuu useammin kuin sukat ja mennään mieliteoista seuraavaan. Kaikki pitää saada nopeasti ja saada nopeasti myös vaihdettua tarpeen tullen, tämä pätee niin asioihin elämässä kuin kumppaneihinkin. Pari swaippausta Tinderissä ja uusi on jo vierellä. Tuokin tyttö on pojallesi vain yksi monista.

Oletpa katkera ihminen. Jos oma elämäsi on noin hapanta ja pettymystä tuottavaa, kaikkien ei ole. Usko tai älä.

Miksi haluat ja toivot pelkkää pahaa nuorille ihmisille? Onko se jonkinlainen kosto siitä että itselläsi on mennyt huonosti? Kenelle edes kostat? Tiedätkö,että itsellesi.  Omaa mieltäsi myrkytät et kenenkään muun. Sääliä lähinnä herätät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret ovat sitä lajia, että kumppani vaihtuu useammin kuin sukat ja mennään mieliteoista seuraavaan. Kaikki pitää saada nopeasti ja saada nopeasti myös vaihdettua tarpeen tullen, tämä pätee niin asioihin elämässä kuin kumppaneihinkin. Pari swaippausta Tinderissä ja uusi on jo vierellä. Tuokin tyttö on pojallesi vain yksi monista.

Oletpa katkera ihminen. Jos oma elämäsi on noin hapanta ja pettymystä tuottavaa, kaikkien ei ole. Usko tai älä.

Miksi haluat ja toivot pelkkää pahaa nuorille ihmisille? Onko se jonkinlainen kosto siitä että itselläsi on mennyt huonosti? Kenelle edes kostat? Tiedätkö,että itsellesi.  Omaa mieltäsi myrkytät et kenenkään muun. Sääliä lähinnä herätät.

Tällä palstalla on valtavan paljon noita katkeria elämäänsä pettyneitä. Kurja elämä monella. Sääli.

Vierailija kirjoitti:

Vanhin siskoni alkoi seurustella 17-vuotiaana juuri armeijan harmaisiin astuneen pojan kanssa. Vuoden päästä oli häät ja siitä vuosi ensimmäinen lapsi. Nyt heillä on kolme lasta ja avioliitto jatkuu tasaisena ja ilman isompia ongelmia.

Vanhin veljistä oli 20 kun meni naimisiin tyttöystävänsä, 18-vuotiaan kanssa. Heilläkin kolme lasta ja viisi koiraa omakotitalo. 

Tuohan riippuu täysin ihmisestä kuinka kypsä on ylipäätään sitoutumaan. Valtaosa vaikuttaa sille ettei koskaan, avioerojen lukumäärästä päätellen. Ei se ikä vaan henkinen  kypsyys, halu pysyä toisen rinnalla, realistiset odotukset  ja yhteenkuuluvaisuuden ylläpito.  Ja tietysti se että haluaa rakastaa  vastoinkäymisistä huolimatta. 

Ei se mistään kypsyydestä johdu. Sitä voi olla ihmisen kanssa vaikka 20 vuotta ja siltikään ei tunne kunnolla. Muutenkin elämäntilanteet muuttuvat. Ajatukset muuttuvat, ympäristö muuttuu, kaikki muuttuu. Ihmisten eteen tulee toisia ihmisiä ja niin sen pitääkin mennä ja jokaisen pitäisi pyrkiä parempaan eikä tyytyä. Toista ei voi omistaa. Ystävinä voi pysyä aina, mutta parisuhteessa ei tarvitse olla, jos se ei tunnu mieleiseltä. Jokaisella on vain tämä yksi elämä ja se kannattaa viettää itselleen mielekkäällä tavalla.